Musiikki toi Natalian Muurmanskista Pelloon

24.10.2013 06:01 Pasi Romakkaniemi

Natalia Rybina on kahden maan kansalainen.

PELLO – Sanonnan mukaan jotkut asiat imetään jo äidinmaidosta. Natalia Rybinaan tämä sopii täydellisesti, sillä hän kertoo nauraen kasvaneensa pianon ääreen jo äitinsä vatsassa. Äiti oli – ja on yli 50 vuotta pitkän uransa jälkeen vieläkin – pianonsoitonopettajana Muurmanskissa, ja piano soi kotona jatkuvasti. Kun isosiskokin suuntasi pianonsoitonopettajan ammattiin, oli maailman luonnollisin asia, että Natalia päätti opiskella samalle uralle.
Ensimmäiset seitsemän kouluvuotta sujuivat musiikkikoulussa. Helpompiakin vaihtoehtoja olisi voinut olla, sillä pienellä, kahdeksanvuotiaalla musiikkikoululaisella, kului joka päivä bussissa tunti suuntaansa koulumatkaan. Musiikkikoulu kun sijaitsi suuren Muurmanskin kaupungin toisella laidalla, kuin koti.

Venäjältä Rovaniemelle
Alkuvuosina koulupäivät eivät vielä täyttyneet pelkästään musiikista, sillä aamupäivä saattoi ensin olla normaalia peruskoulua, sen jälkeen iltapäivä musiikkikoulua.
– Kun oma äiti kotona ohjasi soittoharjoituksiani, voi kyllä sanoa että valvonta oli verrattain tehokasta, nauraa Natalia.
Sitten seurasi neljä vuotta ammattikorkeakoulussa sekä viisi vuotta konservatoriossa. Petroskoi tuli Natalialle tutuksi konservatorion vuosina ja kun työelämä kutsui nuorta pianonsoitonopettajaa, astui kohtalo peliin.

– Sisareni oli muuttanut vuonna 2002 Suomeen ja Rovaniemellä avioitunut suomalaisen miehen kanssa. Hän näki lehdessä ilmoituksen, että Rovaniemen steinerkoulu etsii pianonsoitonopettajaa. Niinpä minäkin suuntasin Suomeen ja Rovaniemelle. Alun perin minun oli tarkoitus olla Suomessa vain vuosi, mutta viihdyin Suomessa niin hyvin, että nyt paluu Venäjälle tuntuisi yhtä suurelta muutokselta kuin aikoinaan saapuminen tänne!
Kaksoiskansalaisuuden hän sai kaksi vuotta sitten. Venäjän kansalaisuuden hän halusi säilyttää edelleen siellä asuvan äitinsä vuoksi.
– Jos nyt menisin Venäjälle, kohtelisivat viranomaiset minua kaksoiskansalaisuudesta huolimatta vain venäläisenä.

Kirjakielestä puhekieleen
Rovaniemellä Natalia työskenteli ensin steinerkoulussa, sitten Rovaniemen kansalaisopiston palveluksessa ja viimein Lapin musiikkiopiston päätoimisena tuntiopettajana, eli pianonsoitonopettajana, samalla työantajalla, kuin isosiskonsakin.
Reilu vuosi sitten Natalia aloitti työskentelyn siten, että kolme päivää viikossa hän opastaa lapsia pianonsoiton saloihin Pellossa, kaksi päivää Rovaniemellä.
Nyt hän myöntää, että ensimmäiset vuodet vieraassa maassa eivät niin kovin helppoja olleet. Kesätyö mansikanpoimijana ennen opettajan uraa teki tutuksi ensimmäiset suomen sanat ja yksityistunnit Muurmanskissa auttoivat alkuun, mutta:
– Se oli kirjakieltä, enkä Suomessa ensin juurikaan ymmärtänyt puhekieltä, enkä pystynyt ilmaisemaan itseäni. TV:tä katselemalla, radiota kuuntelemalla ja keskustelemalla homma alkoi kuitenkin toimia ja steinerkoulussa jouduin todelliseen kielikylpyyn.

Venäläiset avonaisempia
Kieli on vain yksi elämässä muuttuva asia, kun siirrytään Kuolan niemimaalta Suomen Lappiin. Natalian mukaan ihmiset Venäjällä ovat avoimempia omista, henkilökohtaisista asioistaan, kuin Suomessa.
– Siellä tiesin kuukauden sisällä uuteen työpaikkaan tultuani työkavereiden perheistä paljon asioita. Täällä ihmiset pitävät työasiat ja henkilökohtaiset asiansa enemmän erillään .
Muitakin kulttuuriin ja tapoihin liittyviä eroja löytyy. Omaan työhönsä liittyen Natalia kertoo yhdeksi eroksi suhtautumisen fyysiseen ohjaukseen esimerkiksi oikeaa soittokäden asentoa haettaessa. Suomessa tässä asiassa ollaan varautuneempia, ja hän kysyykin aina oppilaalta luvan fyysiseen ohjaamiseen.
Lapset ovat kuitenkin loppujen lopuksi samanlaisia, oltiin sitten Venäjällä tai Suomessa. Jokainen heistä on yksilö. Toinen on soittotunnilla heti aktiivisesti mukana opetuksessa, toinen vasta useita tunteja myöhemmin.

Luonto lähellä
Pellon työpäivinä Natalian koti on Lempeän suvannolla, mikä hänen mukaansa on mainio paikka. Siellä on heti ovesta ulos astuessa puhtaassa luonnossa ja suuren joen rannalla. Asia, jota suurkaupungissa lapsuutensa ja nuoruutensa asunut osaa arvostaa. Tosiasiassa hän ei uskoisikaan viihtyvänsä esimerkiksi Helsingin kokoisessa kaupungissa.
– Pienessä paikassa ihmiset tuntevat toisensa ja auttavat toisiaan. Luonto on lähellä ja ilmanlaatukin parempi kuin kaupungeissa.
Mikä parasta, asunto Lempeän suvannolla vähentää aikaa tien päällä.
– Olen vasta viime vuonna saanut ajokortin, enkä vielä ole suorittanut ajokokeen kakkosvaihettakaan, joten päivittäinen kulkeminen Rovaniemeltä syksyn liukkailla ja pimeässä ei varmasti olisi järkevää.

Suomi lintukoto
Kun oma lapsi muuttaa lähes tuhannen kilometrin päähän vieraaseen maahan ja kulttuuriin, voisi äidin luulla olevan huolissaan. Natalian äiti ei tämän takia kuitenkaan ole hermoillut.
– Äidin mielestä Suomi on hyvä ja turvallinen maa, lintukoto. Hän uskookin, ettei Suomesta löydy seinägraffiteja tai näe kaupungilla humalaisia, täällä on kaikki niin hyvin! Natalia hymyilee.
Hänen äitinsä on vieraillut Rovaniemellä ja käy nykyäänkin aina uudenvuoden aikaan ja kesälomalla tyttäriensä luona.
Jos Natalia Venäjältä kaipaakin ihmisten avoimuutta, on maan epävarmuus asia, jota hän ei muistele kaiholla.
– Venäjällä tulevaisuus on paljon epävakaampaa kuin täällä. Maan korkeimmassa johdossa tapahtuvat vaihdokset voivat vaikuttaa kaikkeen ja muutokset voivat olla rajujakin. Se on aivan muuta kuin Suomessa, missä tulevaisuus on paljon vakaampaa.
– Toisin kuin täällä, en Venäjällä tulisi taloudellisesti toimeenkaan omassa ammatissani. Siellä joutuisin tukeutumaan omiin vanhempiini, ja eihän niin pitäisi olla enää tässä iässä. Täältä Suomesta käsin pystyn auttamaan äitiäni taloudellisesti.

Opettaja esikuvana
Kun istuu työkseen pianon ääressä, voisi sen ajatella pitemmän päälle käyvän puuduttavaksi. Musiikin ammattilainen on ymmärrettävästi vahvasti eri mieltä.
– Pianonsoiton opettaminen ja harjoittelu on tietysti joskus väsyttävää ja tylsääkin. Mutta kun vaikeuksien ja kovien harjoitusten jälkeen saa onnistumisen tunteen, niin onhan se hienoa.
– Itsekin halusin joskus 12-vuotiaana lopettaa. Meillä Venäjällä opiskelu on hyvin ammattipainotteista ja kilpailu koko ajan kovaa. Tuntui välillä, etten jaksaisi, mutta jatkoin eteenpäin ja hyvä niin. Muuten en nytkään olisi täällä Pellossa.
Natalia tähdentää, että soitonopettajan on itsekin oltava malli ja esikuva oppilailleen. Opettajan on itse hallittava asiansa, ennen kuin voi vaatia mitään oppilailtaan. Tämän takia Natalia itsekin esiintyy 4.12. järjestettävässä suomalaisen musiikin illassa.

Harrastuksena karate
Pianonsoiton aloittamista harkitsevia Natalia kannustaa rohkeasti aloittamaan. Se tuo rikkautta elämään ja pelkästään taito osata soittaa, on arvo itsessään. Lisäksi se on harrastus, joka voi olla henkireikä ja voimaa antava asia elämän vaikeina ja raskaina aikoina.
– Entiset oppilaani ovat kertoneet soittamisen olevan heille helpottavan asian stressin keskellä.
Aivan pelkkää pianonsoittoa ei Nataliankaan elämä ole, vaikka hän myöntää yksinasuvana ihmisenä elävänsä tällä hetkellä kovin työkeskeisesti. Vapaa-ajallaan hän tapaa ystäviään ja sukulaisiaan sekä lukee paljon, pääasiassa historiallisia teoksia.
Viisi vuotta sitten hän aloitti uuden harrastuksen, joka ei ensimmäisenä tule mieleen Natalian olemuksesta.
– Rovaniemellä tutustuin karateen. Aloitin ihan vain uteliaisuuttani, mutta innostuin harrastamaan sitä niin, että tällä hetkellä minulla on karatesta ruskea vyö.
– Karate vaatii keskittymistä ja on hyvä keino stressin purkamiseen. Se opettaa kestämään elämässä vastoinkäymisiä ja se on vielä hyvin kaunistakin, kun sen osaa kunnolla.

Jaa uutinen:  

 
Naamatusten viimeisimmät
Hae uutisista ja sivustolta
 
Meän Tornionlaakso
Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net
Asiakaspalvelu:
Tilaukset
Osoitteenmuutos
Palaute
Uutiskirje
Yhteystiedot
Tavathan
Facebookissa:
Grafu Oy


Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net