Musiikki on tunteiden tulkki

5.3.2015 06:01 Pasi Romakkaniemi

Riska-koira on Mariannen kaveri kävelylenkeillä.

PELLO – Ylitalon Marianne on ihminen, jonka kanssa puhe väkisinkin kääntyy musiikkiin. Marianne ja haitari ovat parivaljakko, jonka tuntevat varmaan lähes kaikki pellolaiset. Musiikkiin Marianne osataan yhdistää laajemmaltikin, kun mukaan otetaan kosketinsoittimet, laulu, kuorot, seurakunnan tilaisuudet, seniorikerhot ja Meän opiston musiikkiryhmät vauvasta vaariin.
Marianne myöntää itsekin, ettei osaisi ajatella elämäänsä ilman musiikkia:
– Se on siunaantunut lahjaksi, mutta sen eteen on tehtävä kovasti työtä ja harjoiteltava.
– Musiikki on tunteiden tulkki. Se pukee tunteet sanoiksi erityisesti silloin, kun sanoja on vaikea käyttää. Mitäpä monet juhlat olisivat ilman musiikkia, oli kyse sitten ilon tai surun värittämistä juhlista. Aika paljon niistä tunnetiloista jäisi vaillinaiseksi ilman sointuja ja säveliä.
Marianne on mainio esimerkki siitä, että vaikka ammattillinen loppututkinto paperilla puuttuisikin, voi rakkaasta harrastuksesta tulla suuren työmäärän ja kokemuksen kautta silti leipäpuu ja elämäntyö.

Yhdeksän sisarusta
Kaikki alkoi 50 vuotta sitten Orajärven kylästä. Ylitalon perhe oli senkin ajan mittapuulla suuri, isän ja äidin lisäksi peräti yhdeksän sisarusta. Iltatähti-nimitys sopii Marianneen hyvin: seuraavaksi nuorin, eli Eero, on yhdeksän vuotta häntä vanhempi. Ruotsin Pellossa asuva lapsista vanhin, Helena, oli syntynyt jo 21 vuotta aikaisemmin.

Isä oli musiikillinen. Soitti haitaria ja hyvin soittikin. Lähiympäristön tanssipaikat tulivat tutuiksi ja hankalammankin matkan päässä olevat. Pasmajärvelle, silloin tiettömään kylään tehty soittokeikka tapahtui polkupyörällä, haitari tarakalle köytettynä.
– Hauskalta tuntuu, kun tapaan seniorikerhoissa ihmisiä, jotka kertovat isän soittaneen heidän häävalssinsa. Joskus minua pyydetään esittämään isän heille aikoinaan soittama kappale.

Haitari ensisoittimena
– Haaveilin usein lapsena kotona ollessa pianosta, mutta silloin sitä ei ollut mahdollisuutta ja varaa hankkia. Sanottiin, että tuossapa on nurkassa haitari. Nyt ajatellen oli hieno asia, että opettelin sen soittamista tai edes alkeita. Se on soitin, joka on helppo ottaa kaikkialle mukaan, olipa paikassa sähköä tai ei.
Pianon äärellekin Marianne pääsi kansalaisopiston kurssien kautta. Musiikki oli nuorelle hyvä harrastus, ja sitä vahvisti yläasteen jälkeinen kolmen vuoden mittainen musiikkilinja Haaparannan kansankorkeakoulussa.
– Sitten vuorossa olisi voinut olla musiikilliseen ammattiin tähtäävä koulutus, mutta isä oli menehtynyt äkillisesti pari vuotta aikaisemmin, joten nuorimmaisena minusta tuntui pahalta jättää äiti ja Pello! Elämän korkeakoulu kuitenkin jatkui…

Musiikkia pistekirjoitukselle
Paikallislehti Siepakassa aukesi paikka, jossa vierähtivät seuraavat seitsemän vuotta. Musiikki kulki tietysti harrastuksena mukana, mutta myös ansiontuojana ja varsin erikoisella tavalla. Marianne saneli näkevien nuotteja Paavo Konttajärvelle, joka muunsi ne pistekirjoitukseksi. Työnantajana toimi Näkövammaisten kirjasto Helsingistä, ja sen tilauksesta parivaljakko käänsi 20 vuoden aikana tuhansia sävellyksiä pistekirjoitukselle.
– Usein päivä alkoi sillä, että parin tunnin ajan aamusta teimme Paavon kanssa jäljentämistyötä, jonka jälkeen menin lehden ja ilmoitusten tekoon. Nuottien sanelu ja jäljentäminen ovat niin tarkkaa ja keskittymistä vaativaa työtä, että sitä ei voi tehdä yhtäjaksoisesti pitkiä aikoja. Muuten alkoi tarkistusvaiheessa ilmetä virheitä, joita ei tietenkään saanut olla lopullisissa painoon menevissä nuoteissa.
Marianne kuvaa Konttajärven Pirkon ja Paavon perhettä yhdeksi kodikseen, jonne on vieläkin mieluisaa pyörähtää milloin tahansa.

Monenlaisia tehtäviä
Työskentelyn ohessa oma ammattitaito musiikin parissa kehittyi kuin huomaamatta. Musiikkiopiston teoriakurssit olivat suoritettuna, mutta nuotinsanelu oli sitä todellista käytännön taitoa.
Samaan aikaan musiikki alkoi vallata Mariannen elämässä yhä vankempaa jalansijaa myös muissa tehtävissä. Noemi Lehkosen jäädessä äitiyslomalle musiikkiopisto tarvitsi muskarin opettajan sijaista. Myös ala-asteella oli musiikkitunteja, joihin tarvittiin sijaista. Kansalaisopiston erilaisiin musiikkiryhmiin tarvittiin vetäjää, oma seurakunta kaipasi välillä kanttorin sijaista, samoin Kolarissa ja Ylitorniolla.

Kuorolaulu tärkeää
Kuorolaulu on iloiselle ja sosiaaliselle Mariannelle tärkeä, voimiakin antava harrastus. Revontulissa hän on laulanut kuoron perustamisesta lähtien, eli parinkymmenen vuoden ajan. Lisäksi hän osallistuu kirkkokuoron toimintaan, Emmy-trioon sekä viime kesänä perustettuun Ristiveto-oktettiin, jossa laulaa kuusi pellolaista kahdella ylitorniolaisella vahvistettuna.
– On kehittävää laulaa äänissä, ja eroaahan se soololaulusta siinäkin, että on kuunneltava toisia ja otettava äänenkäytöllisestikin toiset huomioon.
– Erilaisten työtehtävien ja rutiinien kautta saa lisää rohkeutta esiintymisiin, oli sitten yksin tai kuoron kanssa. Siltikin on helpottavaa kuulla, että esimerkiksi Vesa-Matti Loirin kaltainen rautainen ammattilainen kertoo jännittävänsä ennen jokaista esiintymistä.

Lapset ja koti
Oman kodin rakentaminen alkoi siintää haaveissa ja tuli ajankohtaiseksi 1990-luvun puolivälissä. Talon perustukset valettiin Lempeän kylään komealle jokitörmälle, lähelle avopuoliso Jarmo Ylisaukko-ojan synnyinkotia. Voisi ajatella, että Jarmolta, rakennusalan ammattilaiselta, talonrakennus sujuu tuosta vaan, mutta todellisuus oli toista:
– Tätä taloa on rakennettu kuin Iisakin kirkkoa, eikä se ole vieläkään aivan valmis! Marianne nauraa.
– Jarmo teki rakennuksella viikonloppuisin ja lomilla kaiken mahdollisen itse. Kun samaan aikaan leivän tuova työmaa saattoi olla Saariselällä saakka, vaati se monenmoista joustamista puolin ja toisin. Asiaa ei yhtään helpottanut Jarmoa kiusannut välilevyn pullistuma, mikä tarkoitti pitkää sairauslomaa ja työkyvyttömyyttä, sekä sen myötä rakennustyömaan pysähtymistä.

Menoja riittää
– Lapset Juulianna (17), Juho (15),Valtteri (13) ja Vili (8) syntyivät ja vilskettä riitti talonrakennuksen ohella, mutta nyt on jo monta vuotta asuttu omassa kodissa.
– Kummallakaan ei silti ole vapaa-ajan ongelmia. Jarmoa työllistää illat ja viikonloput poikien jääkiekkoharrastus treenien ja pelimatkojen muodossa. Minun työni ajoittuvat usein illoille ja viikonlopuille.
Poikien harrastus on suuntautunut pallopeleihin ja kiekkoon, mikä ei sukunimen tietäville liene suuri yllätys. Pojat eivät ainakaan vielä ole osoittaneet paljoakaan kiinnostusta musiikkiin. Lienevätkö saaneet siitä jo yliannostuksen, kun ovat pienenä olleet mukana jos minkälaisissa kekkereissä.
– Vilikin tässä pyysi ystävällisesti automatkalla, kun lauloin, että voisitko sie äiti jatkaa laulua sen jälkeen, kun olen jäänyt kaverin luona pois kyydistä!

Juulianna Amerikassa
Vanhin lapsista, Juulianna, on jo niittänyt mainetta laulullaan ja soittotaidollaan. Tämän talven lukiota käyvä Juulianna viettää vaihto-oppilaana Coloradossa, Amerikassa.
Sinne pidetään yhteyttä Skypen, Facebookin ja muiden nykyaikaisten menetelmien avulla. Musiikki seurasi Juuliannaa myös Atlantin taakse. Musiikkipainotteisessa lukiossa opiskeleva tyttö pääsi karsintojen kautta musikaaliesitykseen, johon nyt harjoitellaan päivittäin kahden tunnin ajan koulupäivän jälkeen ja lauantaisin seitsemän tuntia.

Aihetta juhlaan
Moni pohtii, onko pyöreiden vuosien juhliminen mielekästä. Niin Mariannekin teki.
– Se ei todellakaan ollut itsestäänselvyys ja pitkään olin sillä kannalla, että juhlia ei tule. Suuri synnyinperheeni nousi sitten ratkaisevaksi tekijäksi, kun päädyin juhlien järjestämiseen.
– Koko sisarusparvi on vielä koossa ja mikä parasta, meillä on mainiot välit keskenämme. Apuvoimia löytyy ja myös monenlaista osaamista, joten juhlatkin on helpompi järjestää.
– Kun vielä kesäkuussa 90 vuotta täyttävä äitimmekin on terve ja ikäisekseen hyvässä kunnossa, ajattelin laulun sanoin, että ”paljon ois lapsella aihetta kiittää”… ja sen myötä myös iloiseen juhlaan aihetta riittää.
– Siksipä tuntui, että on mukava saada ihmiset yhdelle koolle iloistenkin juhlien merkeissä.
Voi arvata, että kun Ylitalon lahjakas ja monitaitoinen perhe järjestää juhlat, ei ohjelmanumeroista ja ennen kaikkea musiikista tule puute. Mariannen virallinen syntymäpäivä oli 2.3., mutta juhlia vietetään perjantaina 6.3. kahvila-ravintola Grannissa.

Jaa uutinen:  

 
Naamatusten viimeisimmät
Hae uutisista ja sivustolta
 
Meän Tornionlaakso
Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net
Asiakaspalvelu:
Tilaukset
Osoitteenmuutos
Palaute
Uutiskirje
Yhteystiedot
Tavathan
Facebookissa:
Grafu Oy


Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net