Musiikki on Joel Kettusen juttu

4.10.2012 06:01 Pasi Romakkaniemi


Kitara ja mies. Joel Kettusen tulevaisuuteen kuuluu kiinteästi musiikki.

PELLO – Suomalaisen peruskoulun penkillä harvempi poikalapsi viihtyy. Tämä ei liene mikään uutinen, vaikka se vastikään todistettiin ihan tutkimuksenkin voimalla. Ei siellä viihtynyt pellolainen Joel Kettunenkaan.
– Ala-asteella minussa ei vielä ollut mitään hulttio-oppilaan tuntomerkkejä, olin sellainen kiltti poika, mutta yläasteella homma alkoi tökkiä! Lukeminen ei kiinnostanut yhtään ja eihän se pakotettuna onnistu. Taisi mukana olla vahvasti asennevammaakin koko hommaa kohtaan, Joel myöntää.
– Yläaste keinoteltiin silti jotenkin läpi ja vielä kaksi vuotta lukiotakin, mutta sellaista alisuorittamista ja ajantappoa se oli.
Siinä vaiheessa 18-vuotias Joel teki suunnanmuutoksen ja hakeutui Rovaniemelle Rovala-opistoon pop- ja rock-linjalle opiskelemaan musiikkia. Ja nyt homma toimii:
– Nykyinen tilanne ei edes tunnu koulunkäynniltä – niin hauskaa se on!

Yläasteella kolahti

Ei musiikki aina ole ollut Joelille se ainoa oikea juttu. Hämeenlinnassa syntynyt ja äitinsä kanssa Pelloon kuusivuotiaana muuttanut nuori inhosi musiikkia ala-asteaikanaan. Siellä kun piti laulaa, ja oma ääni kuulosti niin tyhmältä.
Yläasteella sitten kolahti ja rajusti, kun musiikin tunnilla alettiin myös soittaa.
– Tuli sellainen NAPS-tunne, että tämä on minun juttu. Iron Maiden -bändi sai minut tarttumaan kitaraan. Niiden soitto sai sen homman näyttämään niin hauskalta. Näytti siltä, ettei siinä niin muusikko tarvitse ollakaan.
Kitara vakiintui heti Joelin instrumentiksi, vaikka hän – ensimmäisistä kouluvuosien kokemuksista huolimatta – onkin omassa bändissään laulajana.
Kitaraa itseopiskeluna
Muitakin ihailun kohteita löytyi Iron Maidenin ohella. Ismo Alanko oli cool jätkä ja äidin suosikki Hassisen Kone tarkoin seurattu yhtye. Ensimmäinen kitara ei ollut mitään välinesnobbailua.
– Se maksoi käytettynä 20 euroa, eikä äiti sitä ostaessaan uskonut, että koskaan alkaisin tosissaan soittaa. Hän ei pitänyt minua mitenkään musikaalisena, ja varmaan uskoi alkuinnostuksen pian menevän ohi.
– Ei äiti kuulemma ole koskaan ostostaan katunut, vaikka voin vain kuvitella, millaista hirveää meteliä hän alkuaikoina joutui kuuntelemaan! Pitihän sitä kokeilla, mitä vehkeestä saa irti.
Kitaransoitto on tähän asti ollut pitkälti itseopiskelua. Kansalaisopistossa Joel opiskeli vajaan vuoden Vierikon Lassin johdolla, muutoin oppi on hankittu itse.
– Aluksi kaikki tapahtui ihan kokeilemalla. Mikä kuulostaa hyvältä, mikä ei. Live-videoista seuraamme miten toiset tekevät ja soittavat ja sitten koetetaan apinoida. Koskaan ei omasta mielestään ole riittävän hyvä, tai jos siltä alkaa tuntua, niin sitten on kusi noussut hattuun!
Home Style Surgery
Neljä vuotta sitten Joel perusti neljän muun pellolaispojan kanssa oman bändin, Home Style Surgeryn. Kokoonpano on koko ajan pysynyt samana rumpalia lukuun ottamatta. Valtteri Vanha aloitti rumpalina, mutta nyt hänen tilallaan on Joni Järlström. Kitaraa soittavat Joonas Hiltunen ja Jussi Keränen. Bassossa on Tommi Lakkala ja laulupuolen hoitaa Joel.
– Alkuaikoina harjoitukset vedettiin Vanhojen pienessä treenikämpässä, mutta nyt meillä on harjoitustilat vanhalla ala-asteella.
– Ensin soitettiin toisten kappaleita, sitten yritettiin tehdä omia ja se yritys jatkuu vieläkin.
Vanhempien tuella
Tietysti keikat erilaisiin tilaisuuksiin kuuluvat asiaan ja pojat ovat kokeilleet siipiään kilpailuissakin. Simerockin bändikisoissa he ovat olleet kahdesti ja molemmilla kerroilla päässeet finaaliin saakka. Soundin bändikilpailu Turussa on tähän asti pisin keikkamatka, joka onnistui kunnan nuorisotoimen rahoituksella.
– En tiedä, pitikö nuorisotoimi meitä hyvinä, kun sinne matkan meille kustansivat, vai olimmeko ainoa bändi jonka tiesivät, Joel virnuilee.
Hän toteaa, että Etelä-Suomessa kuuntelijakuntaa olisi tietysti enemmän, mutta korkeat matkakustannukset jättävät keikkareissut sinne haaveeksi. Ilman vanhempien taloudellista tukea ja kyyditysapua olisi bändin toiminta muutenkin lähes mahdotonta, ja Joel haluaakin kiittää koko porukan vanhempia näiden avusta ja kannustuksesta.
Suunnitelmat Rovala-opiston jälkeen eivät ole vielä Joelille selvinä.
– Jotkin muusikon paperit sieltä saan, mutta se ei tässä vaiheessa ole tärkeintä. Kyllä tärkeintä on nyt oman jutun, eli musiikin vahvistaminen.
– Seuraavana Rovalan jälkeen on ehkä Lappian Pop & Jazz Konservatorio Torniossa tai sitten töitä. Se kuitenkin on varmaa, että musiikkiin tulevaisuuteni tulee jotenkin liittymään. Se on asia jonka osaan hyvin.
Ei urheilulle
Vaikka virallista vahvistusta asialle ei vielä olekaan, on Joel vaihtanut sukunimekseen äitinsä nimen, Mäntyrannan. Ja onhan Eero Mäntyrannan tyttärenpojalta pakko kysyä suhdetta urheiluun ja hiihtoon.
– Vastaus on helppo: Ei urheilulle! Se ei ole koskaan minua kiinnostanut, eikä kyllä Eerokaan ole minua siihen kannustanut.
– Hän on kertonut, että kun olet huipulla, sinulla kyllä riittää kehujia ja ylistäjiä. Mutta kun alkaa tulla tappioita, sinut jätetään heti ja kaikki negatiivinen kaadetaan niskaan!
– Eero kyllä tuntuu elävän ihmisten mielessä voimakkaasti, sillä minulta aina jaksetaan kysyä suhdettani hiihtoon. Terveisiä vain entiselle liikunnanopettajalleni Taivaisen Markulle, joka on hyvä jätkä: Ei minusta vieläkään tullut hiihtäjää.

Jaa uutinen:  

 
Naamatusten viimeisimmät
Hae uutisista ja sivustolta
Ilmoitukset
pallonkorjuubn
 
Meän Tornionlaakso
Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net
Asiakaspalvelu:
Tilaukset
Osoitteenmuutos
Palaute
Uutiskirje
Yhteystiedot
Tavathan
Facebookissa:
Grafu Oy


Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net