Pilkheitä

Mitä jäljelle jää

18.2.2016 06:00 Minna Siilasvuo


Olen tehnyt viime kuukausien aikana erilaisen matkan, joka huipentui viime sunnuntaina järjestettyyn Tanssii Tätien kanssa -tanssikilpailuun. Parini Raimo Tolonen on varmaan saanut harmaita hiuksia vetäessään ja työntäessään minua tanssilattialla ja yrittäessään saada kolotusten kangistamaa ihmistä liikkumaan sulavasti.
Ehkä vielä suuremman urakan on tehnyt Raimon vaimo Soili suunnitellessaan freestyle-ohjelman, jonka minä kaikkine rajoituksineni pystyn viemään läpi, mutta jossa parin osaavampi puolikas voi osoittaa taitojaan. Kaiken kukkuraksi hän ompeli muina naisina minulle esiintymisasun!
En ole itsekään saanut olla laiskana. Kun lähtökohta oli se mikä oli – jäykkä, huonokuntoinen ja kiireinen vetelys, joka suhtautuu varsin nuivasti kaikkeen liikuntaan – ei ollut aivan helppoa ryhtyä liitelemään parketilla.
Kun harjoitukset viime syksynä alkoivat, olin lomalla Espanjassa. Myöhästyin alusta muutaman viikon, mutta kuvittelen kuroneeni ne kiinni. Nyt harjoitukset ovat päättyneet, ja olen taas lomalla Espanjassa. Siihen väliin mahtuu verta, hikeä ja turhautumisen kyyneleitä.
Aluksi kaikki kuviteltavissa olevat lihakset olivat kipeinä harjoitusten jälkeen. Jopa käsivarret. Varsinkin käsivarret. Oikea tanssiasento on nimittäin ihmiselle täysin luonnoton, ja sen tietää oikeaksi silloin kun ihan joka paikkaan sattuu.
No, nyt minä liioittelen vähän. Pääni ei ole ollut kertaakaan kipeä. Ylimmät kipeät paikat ovat olleet niskassa ja kaulassa.
Mitä kuukausien urakasta jäi käteen? Aloittaessani en tuntenut muita kilpailijoita kuin korkeintaan nimeltä. Nyt olen tutustunut joihinkin aika hyvin ja kaikkiin jollakin tavalla. Tapaamme varmasti vielä.
Tavoitteeni toteutui osittain, sillä havittelin hopeaa ja tsemppipelaajan titteliä. Hopea tuli, mutta muita titteleitä ei jaettu. Voitto meni ehdottomasti oikealle parille, sillä en onnistunut katsomaan heidän freestyle-esitystään kertaakaan itkemättä. Se oli niin vaikuttava! Kilpailupäivänä sottasin ripsivärini.
Pelkään pahoin, että minusta ei tullut vielä tanssijaa, vaikka tanssiminen olikin mukavaa. Minulla ei ole oikein aikaa niin kokonaisvaltaiseen harrastamiseen.
Toisaalta: en varmaankaan unohda tanssimista kokonaan. Suunnittelen parhaillaan sevillanas-kurssille osallistumista. Jotakin jo tiedän: toisen käden pitää olla aina sydämen yläpuolella. Siihen vielä pari kuviota ja siitä se lähtee...

Jaa uutinen:  

 
Viimeisimmät Pilkheet
Hae uutisista ja sivustolta
Ilmoitukset
Raitti 300x250
 
Meän Tornionlaakso
Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net
Asiakaspalvelu:
Tilaukset
Osoitteenmuutos
Palaute
Uutiskirje
Yhteystiedot
Tavathan
Facebookissa:
Grafu Oy


Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net