Milla Tofferilla on aina ollut halu auttaa

18.4.2013 06:01 Taina Laitinen

Millaa vie lenkille Ronja-koira, joka on myös mukava kaveri hiihtoladulle.

YLITORNIO – Ylitorniolainen Milla Tofferi työskentelee tällä hetkellä kunnan etsivänä nuorisotyöntekijänä. Etsivä nuorisotyö on ollut viime aikoina paljon esillä lehdissä ja televisiossa, kun on puhuttu nuorten syrjäytymisen ehkäisystä. Ylitorniolla etsivän nuorisotyön piirissä olevat nuoret ovat syystä tai toisesta koulunsa kesken jättäneitä nuoria.
– Osa on käynyt vain peruskoulun, osa on aloittanut ammattikoulun mutta lopettanut kesken.
Milla auttaa eri tavoin nuoria löytämään suunnan elämälleen. Hän muun muassa etsii yhdessä nuorten kanssa mahdollisia harjoittelu- tai koulutuspaikkoja.
– Viime syksystä lähtien olen toiminut myös koulukuraattorina kaikissa Ylitornion kouluissa.
Lisäksi Millan voi nähdä työn touhussa tyttöjen tilassa ja joskus myös nuorisotalolla.

Halu auttaa toisia
Lukion jälkeen Milla haki opiskelemaan yhteisöpedagogiikkaa ja kävi pääsykokeissakin. Hän sanoo, että hänellä oli jo tuolloin halua auttaa toisia.
– Pääsykokeissa tajusin ettei se ollut minun paikka. Pahoittelin, että kävin tuhlaamassa heidän aikaansa.
Milla piti lukion jälkeen välivuoden, joka osoittautuikin hyväksi vuodeksi.
– Pääsin töihin matkailuinfoon tullille. Sieltä sain hyviä kokemuksia ja se oli tosi hyvä vuosi.
Milla kertoo, että matkailussa hän koki myös ensimmäiset kritiikit.
– Jokin asia, mitä minun piti selvittää, oli mennyt pieleen. Joku huusi puhelimessa minulle, että mitä sinä mistään tiedät kun olet noin nuori! Itku pääsi.

Auttamisen halu oli kuitenkin edelleen mielessä ja kun yhteishaun aika koitti, Milla haki opiskelemaan sosionomiksi.
– Jostakin minä löysin sen sosionomin ja luin ammatin kuvauksen ja ajattelin että tuo on minun homma!
Hän pääsi Kemiin opiskelemaan ja vietti siellä neljä vuotta opiskelujen parissa. Kauemmas kotikonnuilta Milla ei koskaan lähtenytkään.
– Palasin takaisin tänne kun valmistuin ja pääsin töihin Pelloon lastenkotiin. Se kuitenkin loppui yhtä äkkiä kuin alkoikin ja jäin työttömäksi.
Sosiaalitoimistossa Milla oli ollut opiskeluaikoina harjoittelussa eikä hän vierasta paperitöitäkään. Hän haki useita työpaikkoja, mutta niihin on vaikea päästä ilman kokemusta.
– Sitten pääsin tähän etsivään nuorisotyöhön. Tässä olen nyt ollut syksystä 2011 asti.
Työ on määräaikainen. Juuri nyt kunnalta odotetaan uutta tukipäätöstä joka ratkaisee sen jatkuuko etsivä nuorisotyö taas vuoden eteenpäin.
– Kyllä minä uskon, että jatkuu. Tämä aihe on ollut nyt niin paljon julkisuudessa ja tapetilla.
Sosionomin ammatti on laaja-alainen. Heitä työskentelee muun muassa sosiaalitoimessa, vanhustyön parissa ja nuorisotyössä.
Etsivä nuorisotyö on haastavaa paikkakunnalla, jossa työpaikat ovat kiven alla eikä opiskelumahdollisuuksia ole kovin paljon tarjolla.
– Monet nuoret sanoo etteivät he halua lähteä täältä mihinkään. Olen sanonut, että on pakko ainakin käydä muualla jos meinaa opiskella.
Milla kertoo, että moni hänen ohjaamistaan nuorista pääsi viime syksynä johonkin opiskelemaan.
Uudet säännökset aiheuttavat välillä päänvaivaa työssä. Esimerkiksi hän kertoo sen, että nykyisin nuori ei saa mennä harjoittelemaan kuin sellaiselle alalle, mihin aikoo sitten hakeutua opiskelemaan.
– Kaivosala on nyt sellainen kiinnostava ala, mutta minnepä täällä menisi harjoittelemaan kaivosalaa?
Joskus on pakko joustaa ja nuorten valita sellainen ehkä vähemmän itseä kiinnostava harjoittelupaikka, jotta pääsisi elämässä eteenpäin.

Tyttöjen tilassa voi höpötellä
Etsivän nuorisotyön ja kuraattorin työtehtävien lisäksi Milla toimii ohjaajana tyttöjen tilassa ja silloin tällöin myös nuorisotalolla.
– Itse olin sellainen kotihiiri nuorena. Menin koulusta suoraan kotiin ja kävin vain harrastuksissa.
Milla kertoo, että harrasti irkkutanssia ja tykkäsi siitä todella paljon.
– Olin vähän semmoinen arka lähtemään mihinkään enkä käynyt koskaan missään. Nuorisotilalla kävin pari kertaa enkä koskaan ollut esimerkiksi missään leirillä nuorena.
Milla nauraakin, että nyt hän elää nuoruutta uudestaan, kun pyörii nuorisotalolla ja leireillä työkseen.
– Tyttöjen tilassa ommellaan tai vaikka paistetaan lättyjä. Joskus vain ollaan ja höpötellään.
Tyttöjen tila on suunnattu yläkouluikäisille tytöille, mutta Milla kertoo että siellä käy joskus myös lukiolaisia.
– Kävijämäärä vaihtelee. Joskus meitä on tosi paljon ja joskus saattaa olla sellainen päivä ettei tule ketään.
Milla käyttää työssään paljon sosiaalista mediaa apuna.
– Facebook on hyvä työväline. Sen kautta voin viestitellä nuorten kanssa ja tiedotettavat asiat menevät sitä kautta kaikille helposti.
Hän kertoo, että jos nuorisotilalla on hiljaista niin Facebookiin kirjautumalla näkee, että siellähän ne kaikki ovat.
– Pitää sanoa, että tulkaa tänne juttelemaan naamatusten!
Facebookin kautta nuorilla on myös matalampi kynnys ottaa yhteyttä nuorisotyöntekijöihin. Se on nykynuorille tutumpi ja helpompi väline kuin puhelinsoitto.

Välineurheilua ja koiraharrastusta
Milla tunnustaa, että kuuluu niihin, joille jäi koululiikunnasta kamala kammo hiihtämistä kohtaan.
– En oikein osannut hiihtää enkä oppinut luistelemaan. En osaa luistelutyyliä vieläkään!
Koulun kilpailuissa Milla oli aina viimeinen tai toiseksi viimeinen.
– Into meni ja pakollisten jälkeen en enää valinnut lukiossa liikuntaa ollenkaan. Ajattelin, että en hiihdä enää ikinä!
Kolmisen vuotta sitten Milla oli kuitenkin Ylläksellä appivanhempiensa ja poikaystävänsä kanssa. Anoppi houkutteli hänet ladulle.
– Minulla oli äidin sukset ja ne ei luistanu mihinkään ja minä ajattelin, että voi ei, tämä on vieläkin ihan yhtä kamalaa!
Sitten Milla sai alleen anopin hyvin voidellut sivakat.
– Niillä kun lähdin niin kaikki muut jäi taakse!
Milla pääsi hiihtokammostaan ja osti itselleen samanlaiset sukset kuin anopilla.
– En mie kauheasti hiihdä vieläkään, mutta jäällä on mukava käydä kun on hieno sää.
Hän kertoo ettei tykkää kylmästä.
– Pitää olla sellainen mukava alle kymmenen asteen pakkanen että lähden suksille.
Urheilee hän muutenkin, mutta tunnustaa olevansa välineurheilija.
– Kaupoissa jään aina hypistelemään urheiluvaatteita.
Poikaystävä ja äiti tykkäävät mainita, että kuinka monta urheilutoppia Milla oikein tarvitsee.
– Pitää olla erivärisiä ja eihän ne hukkaan mene, kun urheiluun!
Vasta hän kertoo ostaneensa uudet kivat aerobic-kengät.
– Kun on hyvät välineet niin olokin on paljon itsevarmempi.
Milla käy aerobicin lisäksi myös muilla Ylivolin tunneilla ja salilla treenaamassa.
– Kun ostin sukset, niiden mukana tuli semmoiset kauhean rumat monot. Minulla meni niistä jalat rakoille niin pääsin hyvällä syyllä ostamaan hienommat uudet monot!
Milla sanoo nauraen, ettei tietenkään tuulipuku päällä voi hiihtää, vaan sitä varten täytyi hankkia hiihtopuku.
Millaa ja hänen poikaystäväänsä liikuttaa myös karvainen kaveri, jäniskoira Ronja.
– Joskus minä lähden metsään mukaan, on siellä mukava istuskella jos on hyvä ilma.
Näyttelyissäkin he käyvät koiran kanssa. Kevät onkin koiranäyttelyiden aikaa.
– Ihan hyviä arvosteluja ja pari ruusuketta se on saanut, mutta ei vielä yhtään sertiä. Sertejä pitäisi kerätä, että pääsee ajokokeisiin ja joskus voi saada muotovalion kunniatittelin. Ronjan isä on muoto- ja käyttövalio, joten hyvät mahdollisuudet Ronjallakin on olemassa.

Jaa uutinen:  

 
Naamatusten viimeisimmät
Hae uutisista ja sivustolta
Ilmoitukset
Raitti 300x250
 
Meän Tornionlaakso
Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net
Asiakaspalvelu:
Tilaukset
Osoitteenmuutos
Palaute
Uutiskirje
Yhteystiedot
Tavathan
Facebookissa:
Grafu Oy


Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net