Mika Pajari elää elämänsä parasta aikaa

9.10.2014 06:01 Pia Loman

 

Perheen ”vauvasta”, viisikuukautisesta Joikusta on hyvää vauhtia kasvamassa kunnon metsästykoira. Jo ensi vuonna kaverista on iso apu metsämiehelle. Vanhempi koira, Jussa, on jo viisivuotias. Mika kertoo, että heidän kaikki pystykorvansa ovat alkaneet J-kirjaimella. ”Olisiko vaikka sattuma”, Mika tuumailee hymyillen.


TENGELIÖ – Ruskeat silmät vilkkuvat innosta ja suu leviää hymyyn Mika Pajarin puhuessa lempiharrastuksestaan metsästyksestä. Jo lapsena aloitettu metsästysharrastus on tutustuttanut Mikan niin jänis- kuin hirvimetsille, mutta nimenomaan linnut ovat hänen juttunsa.
– Kun lähtee metsälle, siellä saa olla rauhassa. Tykkään kulkea yksin. Jos oikein haluan fiilistellä, niin silloin yövyn laavulla koiran kanssa, Mika kertoo.
Innokas metsästäjä on valmis näkemään myös hieman vaivaa harrastuksensa eteen.
– Kun sain mopon 15-vuotiaana, rakensin tarakalle vanerilaatikon, jossa ensimmäinen pystykorva kulki kyydissä. Ajettiin sen kanssa mettän reunalle. Talvella koira kulki mukana moottorikelkan takana.

Teknisen alan taitaja
Simossa syntynyt, kohta 39 vuotta täyttävä Mika muutti aikanaan töiden perässä Tornioon. Hän valmistui ammattikoulusta koneistajaksi ja myöhemmin kone- ja metallitekniikan teknikoksi. Mikan työpaikkana on vuodesta 2000 ollut Outokumpu. Hän työskentelee jaloterässulatossa vuoromestarina.
Työ on kolmivuorotyötä, jossa tehdään kiertona kaksi aamua, kaksi iltaa, kaksi yötä ja sen jälkeen neljä vapaata. Pienten lasten isälle kierto sopii hyvin. Toisinaan raskaiden yövuorojen aikana vireystila pysyy hyvin yllä, sillä ne eivät ole fyysisesti niin rasittavia kuin päivävuorot.
Metsällä mieli lepää
Mika on asunut aina Meri-Lapissa ja vuodenvaihteessa tulee kuluneeksi kaksi vuotta muutosta Tornionlaaksoon. Mika pitää asuinseutuaan parhaana mahdollisena. Hänelle tärkeän metsästysharrastuksen parissa tulee kuljettua niin pohjoisemmassa kuin itäisemmässä Lapissa. Toisinaan myös Ruotsissa.
– Meitä on kolmen hengen vakiporukka ja olemme käyneet vuodesta 1997 lähtien metsällä muun muassa Savukoskella ja Sallassa. Joskus käymme myös Norrbottenin alueella.
Ruotsiin liittyy myös Mikan yksi ikimuistoisimmista metsästysmuistoista. Syksyllä 2013 poisnukkuneen Jörö-koiran kanssa he onnistuivat saamaan mäyrän.
Metsämiehellä riittää osaamista myös keittiön puolella. Erityisesti käristys on hänen mieleensä, mutta Mika kertoo parhaaksi makumuistokseen lämminsavumetson. Lintu oli vanha ja yleensä liha on jo siinä vaiheessa kuivaa. Kyseinen metso teki tähän sääntöön poikkeuksen.
– Suosittelen lämpimästi, Mika vinkkaa kokeilemaan.
Myös koko perheen kanssa on käyty metsäretkillä. Perheen pienimmät, nyt nelivuotiaat kaksoistytöt, Elli ja Pinja, osaavat jo tunnistaa eläimiä. Saa nähdä tuleeko tytöistä vielä isän esimerkin näyttämänä kovia metsänaisia.
Pystykorvien tuntija
Metsästyksen lisäksi koirat ovat Mikalle ja hänen puolisolleen Katriina Koskelalle monipuolinen harrastus. Koiria käytetään näyttelyissä ja metsästyskokeissa.
– Onhan se muutakin kuin mettillä käyntiä kun on koirat, Mika naurahtaa.
Mika kertoo, että nimenomaan koiraharrastuksen kautta hän aikanaan tutustui Katriinaan.
Aikanaan Mika on toiminut useita vuosia myös pystykoirien jalostusneuvojana. Narttujen omistajat kääntyivät hänen puoleensa muun muassa silloin kun haluttiin tietää kenellä kannattaa astuttaa koirat, tai kun haluttiin neuvoja koirien periyttämiseen liittyen.
Täydellisestä pystykorvasta Mikalla on selkeä näkemys:
– Erinomaisen hienoluonteinen koira täynnä tunteen paloa ja luonnetta. Pystykorvan pitää myös pystyä käymään metsällä, sillä siihen se on tarkoitettu.
Mika kertoo lisäksi, että pystykorva on perheuskollinen, eikä hauku turhasta. Pystykorvat voivat olla epäluuloisia outojen asioiden suhteen, mutta vihaisia ne eivät ole.
– Kun koira luottaa itseensä, ei sen tarvitse pullistella.
Ylitorniolaistunut perheen isä
Vuonna 2003 vakituisen työn Outokummulta saanut Mika alkoi rakentaa taloa Keminmaahan. Jossain vaiheessa elämään ja taloon astui myös Ylitorniolta kotoisin oleva Katriina Koskela. Pariskunnan perhe kasvoi kaksoistytöillä vuonna 2010.
– Muutimme Tengeliöön Katriinan perinnöksi saamaan taloon. Tämä on rakennettu vuonna 1956.
Mika tykkää asua maaseudun rauhassa. Täällä niin luonto kuin harrastusmahdollisuudet ovat lähellä. Isolla pihamaalla pystyy myös pitämään koiria.
Käsistään kätevä Mika on rakentanut taloon terassin ja työn alla on tällä hetkellä talon vintin remontti, jonne tehdään makuuhuoneet perheen asukkaille.
– Vintti on kokonaan purettu. Purkuvaiheessa sieltä löytyi uskomaton määrä vanhaa tavaraa; nauloja, lasinsiruja ja muun muassa 1960–luvulta peräisin olevia kenkiä. Löytyi sieltä seinien välistä myös paperikäärö, jonka sisältä paljastui suolistettu, muumioitunut kala, Mika naurahtaa.
Elämä on Pajari-Koskelan perheessä uomissaan ja Mikaa kuunnellessa huomaa, että kaikki hänelle tärkeä on läsnä tässä ja nyt.Tulevaisuudelta Mika toivoo, että saa elää yhtä mukavaa elämää kuin tällä hetkellä ja harrastaa ja touhuta mielipuuhien parissa. Ja sitä, että saa lapset kasvatettua hyvin.

Jaa uutinen:  

 
Naamatusten viimeisimmät
Hae uutisista ja sivustolta
 
Meän Tornionlaakso
Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net
Asiakaspalvelu:
Tilaukset
Osoitteenmuutos
Palaute
Uutiskirje
Yhteystiedot
Tavathan
Facebookissa:
Grafu Oy


Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net