Merja Korpi on maanviljelijänä unelmiensa ammatissa

20.3.2014 06:01 Minna Siilasvuo

Merja Korpi viihtyy vapaa-ajallaankin eläinten seurassa.

PEKANPÄÄ – Kun Merja Korpi muutti tammikuun toisena päivänä uuden vuosituhannen alussa Tornion Mustajärveltä Ylitornion Pekanpäähän, hänellä oli mukanaan harvinainen muuttokuorma: kokonainen autolastillinen lehmiä.
– Synnyin pienen maanviljelijäperheen kuopuksena, mutta koska veljeni olivat 11 ja 15 vuotta minua vanhempia, olin melkein kuin ainoa lapsi. Joskus kun omat lapset oikein tappelevat, muistutan heitä siitä, miten tärkeää ja arvokasta oman sisaruksen tuki on, Merja kertoo.
Peruskoulun jälkeen Merja viipyi vuoden päivät kotona isän apuna ajamassa puita metsästä hevospelillä. Käytännön harjoittelu ei kitkenyt tytöstä kiinnostusta maataloutta kohtaan, joten hän suuntasi kulkunsa ensin vuodeksi Tervolaan maatalouskouluun ja sieltä kolmeksi ja puoleksi vuodeksi Koivikon maatalousopistoon Muhokselle.
– Valmistuin Koivikosta joulukuussa 1991 ja siirryin tammikuussa kunnan lomittajan tilalle lomittamaan äidin pitkää sairauslomaa. Pestiä jatkui vuoteen 1993, kunnes äiti sai eläkepäätöksen. Isä oli jo sairauseläkkeellä.

Vuokraviljelijänä kotitilalla
Keväällä 1993 Merja vuokrasi tilan vanhemmiltaan, kääri hihansa ja ryhtyi isännöimään. Hän rakensi silloisen avopuolisonsa kanssa oman talon ja hevostallin vastapäätä kotitaloaan.
– Päätulo tuli maataloudesta ja hevosharrastus kulki siinä rinnalla. Poikamme Henri syntyi vuonna 1996 ja seuraavana vuonna suhde Henrin isän kanssa päättyi.
Merja jatkoi navetan pitämistä omin voimin, kunnes nykyinen aviopuoliso Hannu Korpi tuli kuvioihin joulun tietämissä vuonna 1997.

– Siitä sitten alettiin vähitellen suunnitella yhteistä tulevaisuutta. Olimme tienneet toisemme jo pitkään, mutta jompi kumpi oli aina ollut varattu, joten kiinnostus ei johtanut mihinkään enempään.
Siitä pitäen asiat kehittyivät nopeasti. Uudenvuodenpäivänä 1999 Merja ja Hannu menivät kihloihin ja saman vuoden heinäkuussa vihille.
– Minulla olivat jo navettapiirustukset ja luvat valmiina, ja tarkoituksenani oli ryhtyä rakentamaan kotipaikalle uutta navettaa. En ruvennut sitten kuitenkaan investoimaan sinne, vaan päätimme laajentaa Hannun kotitilan navettaa.

Kolmen kimppa
Hannu pyöritti kotitilaansa yhdessä veljensä Jussin kanssa. Jussilla ei kuitenkaan ollut mitään sitä vastaan, että Merja tulisi kimppaan kolmanneksi. Jussin ja Hannun navettaan tehtiin jo saman syyskesän aikana 45 parsipaikkaa lisää.
– Laajennus valmistui niin, että saatoin tulla Henrin ja lehmien kanssa tänne tammikuussa. Meillä on selkeät vastuualueet: Jussi huolehtii peltoviljelystä, Hannu konepuolesta ja minä eläimistä. Kaikki me olemme käyneet maatalouskoulut.
Vuonna 2002 perheeseen syntyi tytär Henna, 2004 Heli ja 2006 Helmi.
– Se oli sen verran vauhdikasta aikaa, etten muista niistä vuosista juuri mitään. Olin äitiyslomalla normaalit ajat, mutta muuten se oli melkoista navetan ja pirtin välillä juoksemista. Onneksi Hannun vanhemmat Anni ja Pentti olivat meille suurena apuna.
Appivanhempien avun lisäksi Merja ja Hannu saivat osakseen todellisen onnenpotkun. Kun kaikki lapset olivat alle kouluikäisiä, kunnasta kävi lastenhoitaja kahtena talvena aamu- ja iltanavetan aikaan hoitamassa lapsia kotona.

Mukana luottamustehtävissä
Tornion puolella asuessaan Merja oli mukana MTK Karungin johtokunnassa, ja sama meno jatkui Ylitorniolla. Merja tuli heti ensimmäisenä ylitorniolaisvuotenaan valituksi tuottajayhdistyksen johtokuntaan.
– Olen ollut jo yli 20 vuotta mukana MTK:n toiminnassa ja nyt olen jo kolmatta vuotta puheenjohtajana Ylitornion yhdistyksessä. Lisäksi olen ollut 2001–2004 nuorten edustajana MTK Lapin liiton johtokunnassa ja toisen kolmivuotiskauden 2010–2013.
Merja halusi olla mukana kehittämässä viljelijöiden keskinäistä yhteishenkeä, tiedotusta kuluttajien suuntaan ja tuomassa näkyvyyttä viljelijäväestölle.
– On ollut tosi tärkeää myös löytää yhteinen sävel ammattisisarten kanssa ja jakaa yhdessä iloja ja suruja. Vaikka lähtisi kuinka hopun kanssa ja väsyneenä reissuun, sieltä saa aina mukaansa jotakin hyvää ja kuin ihmeen kaupalla uutta virtaakin siihen omaan päivään ja omaan elämään.
ProAgrian hallituksessa Merja on mukana vielä vuoden, kunnes sen kokoonpano muuttuu.
– Olen ProAgriassa sekä kotieläinjaoston että hallituksen jäsen.

Ahkeran ihmisen tauti
Kun työtä riitti kotona, navetassa ja luottamustehtävissä, alituinen kiire söi naista. Syksyllä 2011 Merjaan iski masennus.
– Se tuli niin ankarana, että olin kerralla neljä kuukautta sairauslomalla. Oli se oireillut jo aiemminkin, mutta minulla oli valtavan korkea kynnys myöntää, etten jaksa. Pidin itseäni huonona, kun en pystynyt siihen, mihin äiti ja anoppi.
Kun seinä tuli lopulta vastaan, oman jaksamisen rajat oli pakko tunnustaa – eikä se loppujen lopuksi ollutkaan niin kauheaa kuin Merja oli kuvitellut.
– Mielenterveyshoitajat osoittautuivat tosi mahtaviksi ihmisiksi! Ensimmäisellä kerralla se ovi oli tosi vaikea avata, mutta toisella kerralla sinne meni jo aivan hymyssä suin, eikä tarvinnut edes vahdata ympärilleen, näkeekö kukaan.
Merja kulki terapiassa, sai lääkityksen ja ryhtyi opettelemaan uudenlaista elämää.
– Se kokemus on muuttanut elämäntyyliä. Nykyään jos homma uhkaa karata käsistä ja tulee liikaa stressiä, kropassa tulee heti vastareaktio. Se muistuttaa minua, että pitää ottaa rauhallisemmin. Sekin helpotti, kun joku sanoi, ettei uupumuksesta johtuva masennus ole laiskan ihmisen tauti.
– Olen aina ollut huono puhumaan tunteistani ja voinnistani, mutta terapiassa olen oppinut sitäkin. Nykyään en enää niele mitä tahansa.
Jo samana syksynä Merja pääsi kahdelle kurssille, jossa käsiteltiin masennusta ja siitä toipumista. Ne olivat antoisia ja antoivat eväitä jatkoon.
– Epäröin turhan kauan ennen kuin hain apua. Ymmärsin, että jos menen lääkäriin, minut passitetaan mielenterveystoimistoon, ja se tuntui aivan mahdottomalta ajatukselta. Kun lopulta menin, se olikin niin hieno homma. Ja tätäkö muka kannatti pelätä!

Se ainoa oikea
Maanviljelijän ammatti on ollut Merjalle aina ohittamaton valinta, ainoa ja oikea.
– En ole ikinä edes osannut ajatella itseäni muuhun ammattiin. Tietysti jokaisessa työssä tulee joskus päiviä, jolloin ajattelee, että voisi tehdä muutakin. Kun sitten rupeaa miettimään, mitä se muu voisi olla, ei sopivaa vaihtoehtoa tule mieleen. En ole keksinyt parempaa enkä kiinnostavampaa.
Maanviljelijän työ on sitovaa, ja navettaan pitää mennä kahdesti päivässä seitsemänä päivänä viikossa. Ammatissa on hyvät ja huonot puolensa kuten muissakin ammateissa.
– Aamulla ja illalla on kiinni, mutta päivällä on aikaa harrastaa! Meillä on ollut jo useamman vuoden ajan kaksi ponia, ja kun vanhempi niistä kuoli, hankimme toisen seuraksi suomenhevosen. Sillä olen ajellut ja hankkinut sitä varten vähän vanhoja työvehkeitäkin.

Eläinrakas perhe
Myös Hannu on kiinnostunut hevosen kanssa puuhailemisesta. Hevosharrastuksen lisäksi molemmat ovat innolla mukana Pekanpään maa- ja kotitalousseuran perinneharrastuksissa ja ohjelmapalvelussa. Siellä pyörivät lapsetkin.
– Se sisältää näyttelemistä ja työnäytöksiä vanhoista työtavoista; kirnuamisesta, kehräämisestä ja sen sellaisesta.
Eläimet ovat Merjalle tärkeitä. Työkseen hän hoitaa lehmiä ja harrastuksetkin pyörivät eläinten ympärillä.
– Meillä on koiria ja tyttöjen myötä kissojakin. Hevosen kanssa puuhaileminen on tosi mielenkiintoista. On palkitsevaa huomata, että pystyy hallitsemaan niin isoa eläintä ja saa sen menemään minne tahtoo.

Lomaakin tarvitaan
Pari kertaa vuodessa Merja ja Hannu ottavat vapaata sekä karjanhoidosta että lapsista ja karkaavat yhteiselle lomalle hoitamaan parisuhdettaan.
– Viime syksynä kävimme Valion viisipäiväisellä reissulla Irlannissa, mutta yleensä otamme vain viikonlopun vapaata. Olemme käyneet vaikka Helsingissä ja menneet johonkin konserttiin.
Pari kertaa vuodessa lomaillaan viikon verran koko perheen voimin. Lomat pitää suunnitella siten, että ne viihdyttävät sekä lapsia että vanhempia.
– Viime kesänä Henri ei enää lähtenyt mukaan yhteiselle lomalle. Hän on parhaillaan maatalousoppilaitoksessa ja hänellä on kova into ryhtyä viljelijäksi. Aika näyttää, kuinka siinä käy, mutta toivon hänen käyvän maailmalla kokeilemassa jotakin muutakin ensin. Sen jälkeen hän voisi arvostaa tätä ammattia vielä enemmän – tai sitten vähemmän...

Tilat harvenevat, tilakoot suurenevat
Merjan mielestä Ylitornion viljelijöillä on tällä hetkellä varsin hyvä tilanne. Sukupolvenvaihdoksia on tehty paljon ja nuoria yrittäjiä tullut mukaan.
– Tornionjokilaakso on ilmastollisesti hyvää viljelyaluetta. Jatkajia on mukavasti, mutta tilat harvenevat ja tilakoot suurenevat kovaa vauhtia. Toivoisin, että normaalilla perheviljelmälläkin vielä pärjäisi, eivätkä kaikki lähtisi mukaan tähän kauheaan kehitysbuumiin.
Merja huomauttaa, että vaikka navetassa ahkeroisi lypsyrobotti, tarvitaan myös ihmistä.
– Työmäärä kasvaa koko ajan roboteista huolimatta. Tarvitaan valvontaa ja muuta. Työtä on paljon, samoin velkaa, ja silti on pakko käyttää vierastyövoimaa esimerkiksi peltotöissä. Mietityttää, pitääkö leipä tosiaan yrittää saada niin isoilla yksiköillä.

Leikkiä ja leivontaa
Maalaistalossa tehdään muutakin kuin työtä. Tai miten sen nyt ottaa: leikkihän on kuulemma lapsen työtä.
– Lapsilla on kauhean luovia leikkejä. Pyhänä kun tulin navetasta, täällä oli menossa kokkiohjelma. Seitsemänvuotias Helmi teki pikkuleipiä, yhdeksänvuotias Heli teki muffinseja, Jussin kymmenvuotias tytär Anna teki mustikkapiirakan ja 11-vuotias Henna oli tuomarina.
Kun leipomukset valmistuivat, jokainen kiikutti lautasella palan leipomuksestaan Hennalle arvosteltavaksi. ”Tosi kuohkeaa, tosi hyvin onnistunut.”
– Meillä nähdään paljon myös sketsihahmoja ja tanssiesityksiä. Lapset ovat mukana myös ohjelmapalvelussa ja he toimivat siellä hyvin oma-aloitteisesti. He ovat vahvoja, aivan toista maata kuin itse olin tuon ikäisenä. He kyllä pärjäävät elämässä.
Merjan mielestä Ylitorniolla on kaikkea mitä tarvitaan ja enemmänkin.
– Täällä on tosi hyvät harrastusmahdollisuudet, ihan huiput. Siitä saa kiittää muun muassa urheiluseuroja ja YliVoLia. Kunnallispolitiikassa taas ymmärretään aika hyvin myös maataloutta, pyöriväthän alkutuotannossa täälläkin suuret rahat.

Jaa uutinen:  

 
Naamatusten viimeisimmät
Hae uutisista ja sivustolta
Ilmoitukset
Saajoturkis
 
Meän Tornionlaakso
Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net
Asiakaspalvelu:
Tilaukset
Osoitteenmuutos
Palaute
Uutiskirje
Yhteystiedot
Tavathan
Facebookissa:
Grafu Oy


Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net