Mauri Mäntynenä on lempeä kyläpäällikkö

2.8.2012 06:01 Minna Siilasvuo

 

Lempeän kyläpäällikkö Mauri Mäntynenällä on syytä hymyyn kyläjuhlissa. Talkooväki on ylittänyt itsensä, mistä heille suuri kiitos.

LEMPEÄ – Lempeän kyläpäällikkö Mauri Mäntynenä on lempeänoloinen mies. Kotonaan hän juttelee kukille, mutta kunnanvaltuuston kokouksissa ajaa tarvittaessa tiukasti työväen asiaa. Ettei kokonaisuutta olisi liian helppo määritellä ja lokeroida, hän toimii aktiivisesti myös seurakunnassa.
Mauri Mäntynenä on asunut suurimman osan elämästään kotitilallaan Sorvanojalla, Tornionjoen rantatörmällä. Muutama mutka on kuitenkin täytynyt tehdä Etelä-Suomeen.
– Nuorena miehenä kävin etelässä rakentamassa Helsinki–Hanko-moottoritietä. Työvoimatoimisto minut sinne lähetti, ja 17-vuotiaana lähtiessä oli mukana vähän seikkailumieltäkin. Halusin käydä etelässä.
Etelänmatkailun uutuudenviehätys karisi kuitenkin nopeasti. Tietyömaalle oli koottu työttömiä eri puolilta Suomea, ja mukaan mahtui monenlaista porukkaa.
– Osa aloitti juhlimisen heti saatuaan ensimmäisen tilin, eikä siitä tullut loppua. He joutuivat sitten pois työmaalta. Osa lähti sieltä Ruotsiin töihin, Mauri muistelee.
Tietyöpestin päätyttyä Mauri palasi ilomielin takaisin pohjoiseen astuakseen sotaväkeen Oulussa.

Töitä Lapista

Kun sotaväki oli käyty, määrättiin Mauri uudelleen etelään työkomennukselle. Tällä kertaa rakennettiin höyryvoimalaa Inkoon satamaan. Viimeinenkin seikkailun tuntu oli kuitenkin karissut etelänkomennuksista jo edellisellä reissulla.
– Pellossa oli siihen aikaan työvoimatoimikunta, jossa työläisten asioita ajoi Torikan Eino. Hänelle minä sanoin, että eikö sinne etelään voisi lähettää välillä muitakin. Eino järjesti, ettei minun tarvinnut enää lähteä Etelä-Suomen työmaille, vaan pääsin rakentamaan Pellon ja Rovaniemen välistä maantietä.
Sen jälkeen töitä järjestyi Lapin läänistä, tosin vain lyhytaikaisia rupeamia. Tekevälle on kuitenkin aina löytynyt jonkinlaista askaretta.
– Aloin työskennellä jo 12-vuotiaana työväenlehtien – esimerkiksi Kansan Tahdon – asiamiehenä. Pohjolan Sanomien asiamieheksi tulin, kun väylänvarren kauppias Ilmari Lång lopetti.
– Lempeän kylälle saatiin silloin varhaiskantokin. Päätoimittaja Sarajärvi kävi Kemistä ja totesi, että Lempeässä on sen verran vähän taloja, että se on varhaiskantoa ajatellen kannattamaton linja. Kun me aikamme juttelimme, hän lupasi, että jos minä alan asiamieheksi, Lempeään aloitetaan varhaiskanto. Se on meillä vieläkin.
Myöhemmin Maurista tuli myös Lapin Kansan asiamies, ja on hän myynyt muitakin lehtiä. Nuorena miehenä hän kiersi myös talosta taloon myymässä kotitalouskoneita.

Elämää kotitilalla

Vanhempien aikana Sorvanojan tilalla oli parhaimmillaan puolenkymmentä lehmää. Isällä oli aina myös hevonen. Lapsiakin oli melkoinen tokka: Maurilla on neljä veljeä ja neljä siskoa. Hän on pesueen seitsemäs lapsi.
– Isä ja äiti olivat aika iäkkäitä, ja kun isä halvaantui, jäin kotitilalle ensin auttelemaan vanhempiani ja myöhemmin isännäksi. Isä kuoli jo vuonna 1987 ja äiti vuonna 2003. Sen jälkeen olen asunut yksin.
Helmikuussa Mauri jäi eläkkeelle, mutta isossa talossa riittää tekemistä sisällä ja ulkona. Aika ei käy pitkäksi.
– Olen minä vieläkin tehnyt vähän heinää ja kylvänyt perunaa. Tilalla riittää myös metsänkunnostustöitä, raivausta ja polttopuiden tekemistä.
– Jos vain viitsii, on aina jotakin puuhaa. Moni luulee, että talossa on nainen kun täällä on aina kesäisin kukkia ja syksystä lähtien jouluvaloja ja tonttuja ja muita koristeita, Mauri naurahtaa.
Mauri kertoo Sorvanojan tilan sijaitsevan Lapin ja Lannan rajalla. Sen lehtomaisessa maastossa kukat viihtyvät, ja kasvaapa siellä villejä saniaisia ja herukkapensaitakin.

Luottamustehtäviä kunnassa...

Jos aika vastoin odotuksia kävisi kuitenkin pitkäksi, riittää Maurilla puuhaa erilaisten luottamustehtävien hoitamisessa. Hän on ollut mukana Vasemmistoliiton – silloisen SKDL:n – kunnallisjärjestön toiminnassa jo 1970-luvulla, jolloin poliittinen toiminta oli nykyistä vilkkaampaa.
– Olen ollut ensimmäistä kertaa ehdolla kunnanvaltuustoon muistaakseni vuonna 1988. Pääsin silloin varalle, mutta seuraavissa vaaleissa tulin valituksi suurella äänimäärällä. Seuraavalla kerralla jäin taas varasijalle, ja nyt olen kolmatta kautta valtuustossa.
Luottamustehtäviä on riittänyt myös erilaisissa lautakunnissa. Tällä hetkellä Mauri on tarkastuslautakunnan jäsen.
– Vasemmistoaate on tarttunut mukaan etelän suurilta siirtotyömailta, missä satoja toisilleen tuntemattomia ihmisiä asutettiin parakkikyliin.
Mauri jatkaa valtuustossa vielä tämän vuoden loppuun, mutta tulevaisuudesta on paha mennä sanomaan mitään.
– Valtuustopaikkojen määrä vähenee Pellossa kuudella syksyn vaaleissa, joten muutoksia on luvassa. Todennäköisesti alan ehdokkaaksi, mutta en ole vielä allekirjoittanut paperia.
Mauri muistuttaa, että Lempeän pienestä kylästä on tällä hetkellä valtuustossa peräti viisi edustajaa, kolme vasemmistolaista ja kaksi keskustalaista – ja puolueesta riippumatta valtuustossa ajetaan pellolaisten yhteistä hyvää.
– Samanlaista elämää ne keskustalaiset elävät kuin mekin.

… sekä seurakunnassa

Politiikan ohella Mauri toimii aktiivisesti seurakunnassa ja on ollut kaksi kautta myös kirkkovaltuuston jäsen. Sinne hän päätyi osittain sattumalta.
– Lempeässä oli ennen aikaan yhteisvastuukerääjänä vanha nainen, Nousiaisen Elina. Kun hän ei enää jaksanut jatkaa tehtävässään, silloinen kirkkoherra Paavo Korteniemi oli kysynyt, ketä hän ehdottaisi seuraajakseen. Elina ehdotti minua, ja lupasin alkaa vuodeksi. Nyt niitä on vierähtänyt jo 30.
Vasemmistolaisuus ja seurakunnan toiminta eivät kaikkien mielestä mahdu samaan ajatusmaailmaan, mutta Mauri ei näe niissä ristiriitaa.
– Mäntynenän sukua on tutkittu 1400-luvulle saakka, ja kaikki ovat kuuluneet kirkkoon.
Erikoinen sukunimi on saanut Maurin kiinnostumaan sukututkimuksesta. Nimi on osoittautunut olevan peräisin ylitorniolaisesta tilannimestä. Sinne on tullut isännäksi Rousu-niminen mies, joka on ajan tavan mukaan ottanut itselleen tilan nimen.
– Kaikki naapuritkin ovat kohta sukua kun oikein aletaan tutkia!

Mopoauton salaisuus

Moni pellolainen tunnistaa kylällä asioivan Mauri Mäntynenän erikoisesta kulkuneuvosta, kolmipyöräisestä mopoautosta, jossa on kuormalava. Ensimmäisen mopoautonsa hän hankki 11 vuotta sitten.
– Silloin elettiin vielä markka-aikaa ja mopoauto maksoi 40 000 markkaa. Minulla on niitä useampia, vaikka ajelenkin vain yhdellä kerrallaan...
Erikoisen ajoneuvon käytölle on niin yksinkertainen selitys, ettei sitä tule edes ajatelleeksi.
– Minulla ei ole ajokorttia, ainoastaan traktorikortti. Nuorena sen hankkiminen ei tuntunut tarpeelliselta ja myöhemmin en ole vain saanut aikaiseksi. Veljillänikin on yhtä lukuun ottamatta ajokortit, ja yksi heistä on ajanut omansa vasta vanhemmalla iällä.
Ennen mopoauton hankkimista Mauri saattoi käydä kylällä asioimassa traktorilla, mutta mopoauto pesee sen mennen tullen.
– Mopoauto on paljon mukavampi kulkupeli. Sillä ajaessaan on suojassa sateelta ja kyydissä kulkee tarvittaessa paljon tavaraa.

Jaa uutinen:  

 
Naamatusten viimeisimmät
Hae uutisista ja sivustolta
 
Meän Tornionlaakso
Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net
Asiakaspalvelu:
Tilaukset
Osoitteenmuutos
Palaute
Uutiskirje
Yhteystiedot
Tavathan
Facebookissa:
Grafu Oy


Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net