Matti Tarrimaa tuntee koirat ja kairat

3.3.2016 06:01 Pasi Romakkaniemi

Suomenajokoira ja valkoinen ruotsinhirvikoira, ne ovat Matti Tarrimaan koirarodut.

PELLO – Metsämiehelle on vaikea kuvitella parempaa asuinpaikkaa, kuin Matti Tarrimaalla on. Mies myöntää sen itsekin:
– Metsälle lähtiessä ei tarvitse autolla ajella mihinkään, vaan kairat alkavat heti ympäriltä. Viime viikonloppunakin, kun päästin ajokoiran pois häkistä, oli ajo varttitunnissa käynnissä, Matti kehuu.
Ja vaikka ei metsämies olisikaan, lumoaa Konttajärven Rovanpäässä oleva Matin kotipaikka luonnonkauniilla ympäristöllään. Ikkunasta aukeaa käsittämättömän upea näkymä Sivakkajärvelle ja sen takana kohoavalle Konttavaaralle.

Kairaan
Matti on, ehkä kotipaikan sijainnistakin johtuen, metsästänyt jo poikasesta lähtien. Isoveli opasti alkuun ja pikku hiljaa Karhurova ja vaarat sen ympärillä tulivat tutuiksi.
– Monesti sunnuntaina kävelimme kotoa ensin Karhuroviin, sieltä Matalajoen tielle ja lopulta Pallarin Iikkaan. Sieltä pääsimme  autokyytillä kotiin, kun bingo Konttajärvellä loppui.
Nuorna miesnä, 1980-luvulla, pyynti-into vei Matin aina Inarin ja Nellimön kaukaisille karhumaille asti. Silloin oli karhun kevätpyynti vielä sallittua ja pitihän sekin homma kokeilla. 
– Karhua ei löytynyt, mutta mikä olikaan nautinnollisempaa kuin hiihdellä kiväärin kanssa keväthankia ja tulistella pälvipaikoissa!

Ajokoiria
Maalintu oli aikaisemmin se halutuin saalis, mutta jänistäkään ei hyljeksitty. Nykyisillä lintukannoilla linnut eivät Mattia kiinnosta, mutta ristiturvat sitäkin enemmän. Syynä on piiskahäntäinen ajokki, jonka Matti hankki ensimmäisenä omana koiranaan. Lintujen pyynnissä käytössä oli pystykorvainen talon koira, kuten ennen oli tapana.
Suomen ajokoirat tempaisivat Matin sitten tosissaan koirahommiin ja nyt on menossa jo neljäs koira. Eikä pelkästään metsästyksen takia, sillä Petri Saarenkangas sai Matin innostumaan myös kilpailutoiminnasta. Tuomarikortin ja koetoimitsijakortin suorittanut mies arvostelee nyt muiden jänisajureiden suorituksia ja tietysti kilpailee omalla ajokillaan. 
Kisoja
Mustirovan Ellullaan Matti on on kiertänyt kisoja varsin menestyksekkäästi, sillä Ellu on yhtä ykköstä vaille käyttövalion arvoinen koira ja serti sekä varaserti kertovat, ettei Ellun ulkomuodossakaan ole vikaa.
Ellua edeltänyt koira Minttu menestyi vielä paremmin. Käyttövaliokoira voitti muun muassa piirinmestaruuden.
– Itse en perusta näyttelyistä. Ne ovat Tuula-emännän hommaa, kun minä taas kierrän kokeissa.
– Saalis ei näissä touhuissa ole se tärkein asia. On hienoa kuunnella oman koiran ajoa ja seurata miten se suoriutuu tehtävästään. Läheskään aina ei ajo pääty kaatoon. Viime syksynäkin ammuin vain kolme jänistä, Matti paljastaa.

Hirvenpyyntiä
Jos ajokoirat ovatkin mieluisia, paljastuu hirvi metsästäjän todelliseksi intohimon kohteeksi. Hirvenpyynti mukavassa porukassa on se ykköslaji, mikä viime syksynäkin haukkasi valtaosan vapaa-ajasta.
Hirvikoiran rotuvalinta kertoo asiaan vihkiytyneille, että Matti ei ole valtavirran mukana kulkija:
– Minun rotuni on valkoinen ruotsinhirvikoira, eli valkki. Se on isännälleen haastava rotu, kuten jo sen rotumääritelmässäkin sanotaan. Koiraa on vaikea saada syttymään hirvelle, sillä valkilla ei ole niin kauheat riistaveret kuin esimerkiksi harmailla tai jämpteillä.
– Minä kuitenkin tykkään kävellä metsässä, en pelkästään istua autossa tai tien varressa. Valkin kanssa se onnistuu, sillä se on ohjailtavissa, eikä jätä miestä ja sitten haeta itseään niin kuin jotkut muut rodut.

Janipan Iinamette
Nytkin pihahäkeissä on kaksi valkkia suomenajokoiran lisäksi. Matti myöntää, ettei kaikkia valkkeja ole saanut hirvelle syttymään. Parhaat muistot miehellä on Janipan Iinamettestä, jolle Matti ampui useamman hirven. Myös haukkukokeissa Iinamettellä on useita palkintosijoja. Uusin tulokas on vasta viisikuinen Lumilaakson Aida, jonka hän haki Kemijärveltä.
Lapin läänistä löytyy tällä hetkellä kolmisenkymmentä valkkia ja koko Suomestakin vain muutama sata. Rodun harvinaisuudesta kertoo sekin, että Kennelliittoon rekisteröidään vuosittain alle viisi valkkipentuetta.
Matti on panostanut kenneltoimintaan  hirvikoirapuolellakin ja hänellä on myös hirvenhaukkukokeisiin tuomarikortti.

Tervamellan Erä
Hirvenmetsästyksen Matti aloitti 1980-luvulla metsästysseura Väli-Erän riveissä. Viisi vuotta sitten hän kuitenkin perusti oman seuran, Tervamellan Erän.
– 20 jäsenen seura on mukavan pieni, oikeastaan kaikista paras, sillä silloin on vähiten riitoja.
Karhurova ja Sirkkavuoma ovat Tervamellan Erän hirvenpyyntialuetta ja kennelmiehen periaatteet tulevat voimakkaina esille myös hirvenpyynnissä. 
– Viime syksynä keskityimme nuorten koirien kouluttamiseen ja johtajana en antanut lupaa ampua vanhemmille koirille kuin yhden hirven. Vähän rutinaahan siitä tuli, mutta pidin pääni ja kaikille nuorille koirille saatiinkin kaato, vaikka viimeinen meni aivan viime tippaan.

Yhteislupahakija
Matti on syvemmällä mukana hirvenpyynnissä kuin pelkästään oman seuran puitteissa. Hän on Pellon suurimman yhteislupaporukan luvanhakija, alkavana vuotena jo kolmatta kertaa. Syystäkin hirviasiat puhuttavat pyytömiestä.
– Hirvikanta saisi olla nykyistä vahvempi, sellainen 2,3 eläintä tuhannella hehtaarilla. Silloin metsästäminenkin olisi mielekästä, eikä meillä ole metsävahinkoja liiaksi.
– Nykyinen hirvipolitiikka on pitkälti aivan ok. Erityisesti yhteislupa on helkutin hyvä! Se mahdollistaa asioista sopimisen ja pyytäjät pääsevät liikkumaan monella kantilla kuntaa. Hirvethän ovat valtion, ei kenenkään yksityisen. Turha niistä on tapella.

Aikaistettuun pyyntiin
Aikaistettu hirvenpyynti Ruotsin malliin saa Matilta vahvan tuen.
– Ehdottomasti se on kannatettava esitys. Kuka meillä enää joulukuussa lähtee hankeen kahlaamaan. Koiria ei voi käyttäää lumimäärän vuoksi, tiet ovat ummessa ja hirven saaminen on kaikin puolin tuurissa, kun porukka ei suksilla metsään lähde.
Matti painottaa kuitenkin kiima-ajan rauhoituksen tärkeyttä. Vasojen koon suuri heittely kertoo hänen mukaansa kiima-ajan häiriöistä.
Nyt vahvasti tapetilla oleva metsähallituksen yhtiöittäminen huolestuttaa häntä.
– Se on pelottava esitys. Tarkoittaako se muun muassa sitä, että jatkossa metsähallitus alkaa periä hirvenpyytäjiltä vuokraa?

Työkyvyttömyyseläkkeellä
Koira- ja metsästyharrastus vievät paljon aikaa, mutta sitä Matille järjesti kohtalo omalla tavallaan. Nuorempana puhjennut diabetes jätti  niin syvät jäljet, että reilu kymmenen vuotta sitten hänen oli luovuttava autosähköasentajan työstä Rovaniemellä. Kansaneläkelaitos (KELA) tutki, ettei miehen uudelleenkouluttaminen ollut järkevää ja edessä oli työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyminen.
Tuula-vaimokin jätti silloin työnsä Rovaniemellä ja siirtyi Pelloon siivousalan yrittäjäksi. Vaimon firman piikkiin Matti tekee jonkun verran niin sanottuja talonmieshommia, kuten esimerkiksi lumitöitä. Pienimuotoiset metsätyöt kuuluvat myös ohjelmaan.

Koirahoitola
Omalta osaltaan Mattia työllistää pariskunnan koirahoitola, joka lienee lajissaan koko länsirajan ainoa. Tarrimaat perustivat sen samaan aikaan kuin Tervamasan kennelinkin. Matti kun on kaiken muun koirahomman ohessa käynyt kasvattajakurssinkin.
Moni mieltää koirahoitolan vain kaupunkilaisten tarpeeseen, mutta kysyntää on täälläkin riittänyt mukavasti ympäri vuoden.
– Emme ole panostaneet edes mainontaan. Netistä ihmiset meidät löytävät tai sitten suusta suuhun kulkevan tiedon kautta. Jotkut koirat ovat olleet meillä jo kymmenkuntaa kertaa hoidettavina.

Sisäkoira
– Kaukaisin hoidokki on tuotu Enontekiöltä asti. Erikoisuus hoitolassamme on se, että jos hoitokoira on perheessä ollut sisäkoira, on se sitä meilläkin. Ensi keväällekin on jo hyvin varauksia ja joskus olemme joutuneet jopa myymään ei oota.
Talon pihasta löytyy seitsemän häkkipaikkaa ja kaksi koirataloa. Häkkikoiran hoito maksaa 15 euroa vuorokaudelta ja sisäkoiran 17 euroa. Hintaan sisältyy kaikki mahdollinen ruokaa myöten.
Tarrimailla on sopimus kunnan kanssa löytökoirien hakemisesta ja hoitamisesta. Ennen yleisemmät irtokoirat ovat nykyään harvinaisempia, mutta puolenkymmentä tapausta on vieläkin vuosittain.

Jaa uutinen:  

 
Naamatusten viimeisimmät
Hae uutisista ja sivustolta
 
Meän Tornionlaakso
Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net
Asiakaspalvelu:
Tilaukset
Osoitteenmuutos
Palaute
Uutiskirje
Yhteystiedot
Tavathan
Facebookissa:
Grafu Oy


Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net