Pilkheitä

Matheita kolkkaamassa

14.11.2013 06:00 Kari Kaulanen

Mieki reistaan kirjottaa murtheela, ko sitä on joskus tahottu. Reistaan silläki uhala, että kaikki hoot ei ole kaikkien mielestä sielä missä pittää. Mutta eihän net koskhaan ole.
Ko molen tässä syksyn mithaan kirjottannu kalastamisesta ja vähin mettästämisestäki, mulle on tietekki tulheet miehleen omat kokemukset.
Mettästänny miien itte ole, mutta kalastannu sen siihaan paljonki, etenki poikasenna. Olen vishiin ennenki mainonu, kuinka monta minun istuttammaa uistinta on Äkäsjoen pohjassa. Ahvenia ja särkiä tuli laiturin nokasta ongittua joskus ämpärikaupala. Verkoila ja katiskoila jouvvuin ylheensä southaan, mutta perkkaamisessa hääyin olla apuna.
Yks erikoisimista muistoista liittyy matheen kolkkaamisheen syksysen peilijään alta. Pojat olit kehuhneet, kuinka het kolkkasit matheita kirhveelä ja heän äitit keitit niistä kalavelliä.
Yhtenä syksynä, ko järvessä oli kirkas jää, mie kysyin isältä, saanko mieki ottaa kirhveen ja mennä kolkkaahmaan matheita, että saama mekki kalavelliä. Isä siihen, että et mishään nimessä, jää ei vielä kestä. Menemä sitte yhessä, ko jäät paksunevat.
Mulla oli kuitenki kova polte päästä kolkale. Mie tiesin, että lähelä järveä olevan naapurin pari vuotta nuoremalla pojala oli oma pikku kirves. Mie hiippailin takaovesta niitten liiterhiin ja lainasin kirhveen. Mie meinasin tietenki sen pallauttaa.
Varovasti mie hiimoin jääle, mutta en uskaltannu mennä kauas rannasta. Ja mie näin matheen. Siinä se jään alla makas kaikessa rauhassa ja heilutti vähä pyrstöänsä. Nyt meänki äiti saapii tehä kalavelliä, mie aattelin. Mie nostin kirhveen, sihtasin ja löin. Mutta ko mie onneton löin terä eelä, sehän kirves meni jäästä läpi. Kaiken lisäksi se irtosi vanthuusta ja plumpsahti jään alle. Matheen viehreen. Mae vain heilutteli pyrstöä, ja mie piän että sitä nauratti.
Mutta minua ei naurattanu, saatoin purskahtaa itkhuunki.
Silmäsin ympärille eikä kethään näkyny. Sillon mie poka pinkasin juokshuun. Kiersin kaukaa talon, josta kirves oli lai… eikö varastettuhan se taisiki olla. Monta päivää mie jännäsin, puhhuuko kukhaan kaohneesta kirhveestä, mutta mithään ei kuulunu.
Myöhemin kävimä isän kans kolkkaamassa matheita ja saima sitte kalavelliäki.
Kerroin asian nyt jo eesmenheele naapurin pojale joskus, ko met olima aikusia. Hän ei muistanu koko kirvestä.
Mie vain muistan sen. Aina.

Jaa uutinen:  

 
Viimeisimmät Pilkheet
Hae uutisista ja sivustolta
 
Meän Tornionlaakso
Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net
Asiakaspalvelu:
Tilaukset
Osoitteenmuutos
Palaute
Uutiskirje
Yhteystiedot
Tavathan
Facebookissa:
Grafu Oy


Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net