Martta Tjäderhane on pirteä 90-vuotias

8.11.2012 06:01 Taina Laitinen

Martta harrastaa vesijumpan lisäksi kutomista.

YLITORNIO – Tulevana maanantaina ylitorniolainen Martta Tjäderhane täyttää kunnioitettavat 90 vuotta. Juhlia hän viettää lauantaina suvun ja ystävien kanssa.
Koulua ja töitä
Martta vietti lapsuutensa Ylitorniolla ja kävi kansakoulua vanhassa Alkkulan koulussa, joka toimii nykyisin koulumuseona. Koulunkäynti oli siihen aikaan erilaista kuin nykyisin, kuri oli kovempi.
– Kyllä ne pojat välistä sai karttakepistä sormille. Luokan nurkassa oli kaappi mihin pantiin, jos ei uskonu mitä opettaja sano.
Jo koululaisena Martta teki töitä piikana ja kävi hoitamassa lapsia. Kerran hän jäi laiskanläksyille, kun oli ollut seuroissa hoitamassa lapsia eikä ollut lukenut läksyjä.

– Sinne minä jäin laiskoille, kun muut lähti kotia, mutta sitten opettaja muisti, että meillähän oli ne seurat!
Se olikin ainut kerta, kun Martta muistaa jääneensä laiskoille ja silläkin kertaa opettaja kuitenkin päästi hänet kotiin.
Jatkokoulun aikaan piti lähteä jo oikeisiin töihin. Martta oli tuolloin sahalla töissä. Lasten ajanvietto oli siihen aikaan erilaista kuin nykypäivänä.
– Ei ollu leluja, oli vain puukko ja vuoltiin jotakin. Piti itse keksiä leikkiä.

Piikana Ruotsissa

Kun talvisota syttyi, Martta oli piikana Ruotsissa. Hän oli silloin 17-vuotias. Sodan syttyessä Martta oli sanonut isäntäväelle lähtevänsä kotiin Suomeen.
– Ne sano, että elä veikkoset lähe sinne. Sieltä tulisivat kaikki muutki pois jos vain pääsisivät.
Kuitenkin Martta lähti käymään kotona. Hänen isänsä toimi junavartijana ja naiset tekivät kotona töitä. Taloista peitettiin ikkunat ja junissa oli valojen päällä suojat, ettei valokeila näy yli lentäville pommikoneille. Vaikka rajaseutu oli kovasti miehitetty, Martta lähti pian takaisin Ruotsiin. Sinne tuli Suomesta hevosmiehiä, joille isäntäväki antoi suojan pihan kesäpuolelta.
– Semmonen ahneushan niillä siinä tuli. Vuokrasivat huoneita upseereille, ja talon oma väki oli ahtaasti yhessä huoneessa.
Kun sitten keväällä tuli rauha, Martta halusi palata takaisin kotiin. Hänelle sanottiin, että menisit Etelä-Ruotsiin. Siellä olisi parempi eikä tarvitsisi olla navetassa.
– En minä sitä navetassa oloa pitänyt minään huonona, joten lähdin takasin Suomeen.
Taloustöitä ja lastenhoitoa
Ylitorniolta Martta sitten löysi miehen ja perusti perheen. Nyt hänellä on seitsemän lasta, kymmenen lastenlasta ja neljännessä polvessakin jo kuusi lasta.
Sahalla työskentelyn lisäksi Martta on tehnyt taloustöitä ja hoitanut lapsia, sekä omia että muiden. Välillä hän kävi Matarengissa siivoamassa ja pesemässä pyykkiä. Hänellä oli vielä osa omista lapsista kotona, kun hän aloitti perhepäivähoitajan työn. Alkuun lapsia vain otettiin hoitoon, mutta sitten perhepäivähoito muuttui kunnalliseksi.
– Kyllä sitä ihmeteltiin, että piti lähteä kouluun että osaa hoitaa lapsia vaikka niin monet pyllyt oli pyyhkiny jo siihen mennessä! Martta nauraa.
Hän kävi tarvittavan koulutuksen ja jatkoi perhepäivähoitajan työtä reilut 12 vuotta kunnes jäi eläkkeelle.
Kun Martan mies meni huonoon kuntoon sairaskohtauksen jälkeen, hän hoiti miestään kotona monta vuotta.
– Kävin joskus pyörällä Matarengissa ja Aarre otti kellosta aikaa. Jos meni yli puolitoista tuntia niin heti kysy, että kenenkäs kans jäit suusta kiinni.
Martta naureskelee ja kertoo, että mies oli kova saunomaan. Martta saunottikin miestään kotona siihen asti, kun hänen oma sydämensä alkoi reistailla ja saunominen kiellettiin.
– Ensin kävi kunnalta saunottaja kotona, mutta sitten se loppui, ja alkoivat käyttämään Aarrea saunomassa palvelutalolla. Siinä minä sain semmosen viiden tunnin loman kerran viikossa.
Silloin Martta aloitti vesijumpan, jossa käy vieläkin kaksi kertaa viikossa.
Pysyy notkeana ja virkeänä
Joka tiistai ja torstai Martta suuntaa potkurinsa, ja kesällä rollaattorinsa, kohti kuntotaloa ja vesijumppaa.
– Siellä kyllä kaikki paikat notkistuu. Meillä on niin hyvä jumppari.
Melkein koko päivä kuluu siinä, kun Martta kävelee kuntotalolle, jumppaa altaassa ja kuivattelee rauhassa.
– Hyvin olen selvinnyt ilman flunssia ja kurkkukipuja. Me kuivatellaan siellä ihan rauhassa eikä lähdetä märkänä pakkaseen.
Muut ovat sanoneet, että kun jumpasta menee kotiin ja syö, niin kyllä pitää ottaa päiväunet. Martalle se on harvinaista.
– En mie ole sitä oikein vielä harjotellu. Joskus harvoin kun kutoessa alkaa väsyttää, niin torkahdan vähän aikaa.
Kutoessa päivät kuluvat, Martalla on aina joku kudelma kesken. Nyt puikoilla on tulossa torkkupeitto. Televisiota hän ei paljon katsele, mutta radio on aina auki.
– En ole koskaan ollu oikein lukuihmisiä. Lehtiä kyllä luen, mutta kirjoja harvemmin.
Vesijumpan lisäksi Martta toimii aktiivisesti monissa eri yhdistyksissä. Hän on mukana Maatalousnaisissa, Eläkeliitossa ja Syöpäkerhossa. Syntymäpäivän rahalliset muistamiset hän ohjaa Syöpäliitolle.
– Maatalousnaisten kanssa käydään joskus retkillä.
Moottoripyörän selässä
Lapset ovat vieneet Marttaakin maailmalle. Hän on käynyt muun muassa Amerikassa ja Australiassa, kun omat lapset ovat asuneet siellä.
– Silloin kun olin lähdössä Australiaan niin muut sano, että miten sie tohit lähtiä sinne!
Pitkät lentomatkat eivät ole koskaan aiheuttaneet Martalle mitään vaikeuksia.
– Kyllähän siellä voipi kävellä ja heilutella jalkoja. Ei siellä tarvi puu-ukkona istua.
Kesäisin Martta tykkää hypätä poikansa moottoripyörän kyytiin. Viime kesänäkin he kävivät 330 kilometrin ajelulla.
– Poika tulee ja sanoo että katotaan vieläkö se jalka nousee! Martta nauraa ja kertoo, että kyllä se jalka ainakin vielä on noussut pyörän päälle. Itse hän ei moottoripyörää aja, vaikka häneltä onkin joskus kysytty että jokos olet hommannut moottoripyöräkortin. Edes ajokorttia ei Martalla ole koskaan ollut. Hänen miehensä kyllä yritti saada häntä autokouluun aikoinaan.
– Mutta enhän minä enää vanhoilla päivillä sinne lähteny opetteleen.
Hänelle riittävät kulkupeleiksi rollaattori ja potkuri, niillä hän aikoo kulkea niin kauan kuin vain itse pystyy.
Pitkän iän salaisuus
Martta on nähnyt, kuinka Ylitornio on muuttunut vuosien varrella rakentamisen myötä.
– Ennen oli melkein joka talossa pari lehmää, mutta ei enää nykyisin paljon kellään ole.
Ne, joilla ei ollut itsellä lehmiä, hakivat maitoa naapurista. Vesi otettiin vinttikaivosta.
Heilläkin oli karjaa, kymmenkunta lehmää ja hevonen. Välillä pidettiin sikaa ja lampaitakin.
– Keväällä otettiin sianporsas ja jouluksi pantiin pataan.
Ehkäpä juuri kova työnteko on pitänyt Martan niin terveenä, että hän jaksaa vieläkin tehdä suuren osan talon töistä itse. Muut käyvät leikkaamassa nurmikon ja puhdistamassa pihan talvella, mutta hän tekee talvella itsekin vähän pieniä lapiohommia.
– Sitä ruohonleikkuriakin minä yritin itse nykiä, mutta en kestänyt sitä repimistä.
Kun kysytään pitkän iän salaisuutta, Martta naurahtaa.
– Ei siihen vain ole mithään salaisuutta!

Jaa uutinen:  

 
Naamatusten viimeisimmät
Hae uutisista ja sivustolta
 
Meän Tornionlaakso
Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net
Asiakaspalvelu:
Tilaukset
Osoitteenmuutos
Palaute
Uutiskirje
Yhteystiedot
Tavathan
Facebookissa:
Grafu Oy


Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net