Markku Hettula uskoo lähileipään

25.4.2013 06:01 Minna Siilasvuo

Markku Hettula pyöräyttää tottuneesti rieskat leipomo Toppaakelissa.

PELLO – ”Leipurin pitää olla molempikätinen, muuten ei tule mistään mitään”, leipuri Markku Hettula toteaa pyörittäessään leivinpöydällä vinhasti kahta rieska-aihiota yhtä aikaa.
Leipuri taitaa tietää, mistä puhuu, sillä hänen Pelloon perustamansa pienleipomo Toppaakeli toimii toistaiseksi yhden miehen voimin. Tuotevalikoima on rajattu siihen, mihin yksi ihminen kohtuudella pystyy.
– Teen myyntiin kolmenlaista rieskaa: ohrarieskaa, puoliohraista Lohestajaa sekä täysvehnäistä Kairankävijää. Joskus joutessani saatan pyöräyttää itselleni pullat. Toistaiseksi pakkaan ja toimitan leivät kauppoihin itse, mutta jossain vaiheessa tarvitsen varmaan apulaisen pakkauspuolelle, Markku arvelee.

Leipurista laakerintekijäksi...
Markku Hettulan matka leipuriksi Pelloon on ollut pitkä ja polveileva. Hän kävi 1960- ja 1970-lukujen taitteessa kaksivuotisen leipurikoulun Pohjois-Pohjanmaan keskusammattikoulussa Oulussa. Valmistuttuaan hän hankki työkokemusta pienissä leipomoissa muun muassa Kittilässä, Sieppijärvellä ja Torniossa Karkiaisella.
– Sain siellä lempinimen Tarkka-Markku. Pidin jo silloin niin tärkeänä sitä, että kaikki tehdään oikein ja parhaalla mahdollisella tavalla, Markku muistelee.
Leipomoala sai kuitenkin jäädä pitkäksi aikaa, sillä vuonna 1978 Markku lähti Göteborgiin kuulalaakeritehtaalle töihin. Siellä vierähti yhdeksän vuotta, joiden aikana Markku yleni ryhmänjohtajaksi.
– 1980-luvun lopulla muutin takaisin Suomeen, vaihteeksi Helsinkiin. Olin 12 vuotta atk-alalla. Taitoin muun muassa kirjoja Weilin & Göösille, Tekesille ja Valtion painatuskeskukselle, mutta se oli vain osa työstäni.

… ja takaisin leipuriksi
Atk-alalla työskentely oli valtavan stressaavaa. Kun kolmen viikon lähes ympärivuorokautisesta työputkesta toipuminen alkoi viedä saman verran kuukausissa, Markku päätti palata kotiseudulleen Kittilään ja elvyttää eloon ensimmäisen ammattinsa.
– Perustin vuonna 2001 Kittilään Pulskat Pullaset -leipomon ja aloin tehdä siellä samoja tuotteita kuin täällä, vähän eri nimikkeellä vain. Leivoin ensimmäiset leivät myyntiin Kittilän kesämarkkinoille ja siskoni meni myymään niitä. Ennen puolta päivää hän soitti, että rieskat ovat lopussa.
Markku oli vielä leipomolla ja pyöräytti saman tien 30 rieskaa lisää. Eivät nekään ehtineet vanheta myyntipöydällä.
– Kun menin seuraavana maanantaina tarjoamaan rieskojani paikallisiin kauppoihin, oli myyminen helppoa. Joka paikassa sanottiin, että ”kyllä otetaan, nämä rieskat tiedetään jo”, Markku myhäilee.
Alkuvaiheessa joku vanha mies vaati jopa pidettäväksi hätäkokousta, jossa päätettäisiin rieskanostorajoituksista, että kaikille riittäisi. Vähitellen kysyntä kuitenkin tasaantui, kun asiakkaat huomasivat, että rieskaa tulee kauppoihin säännöllisesti. Hätäkokouksia ei enää tarvittu.

Eläkesuunnitelmat uusiksi
Vuosi sitten keväällä Markku Hettula luopui leipomosta ja suunnitteli työeläkkeelle jäämistä. Elämänvaiheesta tuli kuitenkin melko lyhytaikainen.
– Katselin kesän ikkunasta ulos ja totesin, että ei tästä tule mitään. Aika ei kulu millään. Jotakin tekemistä pitää keksiä ja äkkiä sittenkin!
Jos ihminen on kokonaisen kesän toimettomana niin johan se homma on nähty. Markku päätti, että eläkkeen hakeminen saa toistaiseksi odottaa. Hän alkoi etsiä sopivaa paikkaa leipomolle, ja sellainen löytyi Pellosta.
– Tutkin, että täältä on suunnilleen sata kilometriä lähimpiin leipomoihin. Löysin jo kesällä sopivan talon itselleni ja syksyllä löytyivät sopivat leipomotilat entisestä Destian talosta. Sain Finnveralta rahoitusta koneisiin ja laitteisiin, vaikka ainahan budjetti tulee ylitetyksi – se on ihan satavarmaa.
Toppaakeli on aloittanut toimintansa huhtikuun kahdeksantena päivänä, ja leipomolla on jo yksi asiakas Ruotsin ja kolme Suomen puolella. Tavoitteena on hankkia vielä toinen mokoma asiakkaita lisää, mutta sitten saa riittää.
– Markkina-alueeni on 50 kilometriä jokivartta ylös ja alas molemmin puolin rajaa. En aio kilpailla isojen leipätehtaitten kanssa: oma tuotteeni on käsintehty, kiviarinalla paistettu, tuore rieska. En leivo myöskään tunturikeskuksille, sillä siellä kysyntä on liian epätasaista. Palvelen mieluummin hyvin vakioasiakkaani täällä.

Rieskaa rennosti
Markku Hettula tietää kokemuksesta, että leipomotyö hakee uomansa ajan mittaan. Kaksi vapaapäivää viikossa riittää jaksamiseen, mutta aika näyttää, mitkä ne päivät ovat. Sunnuntai ja jokin hiljainen arkipäivä.
– Kittilässä tein työtä lähes tauotta, mutta nyt aion ottaa hiukan rauhallisemmin. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että nousen ylös vähän aikaisemmin ja menen nukkumaan aikaisemmin. Kiire ei saa tulla.
Leipurin työpäivä alkaa kolmelta aamuyöstä, silloin kun yökyöpelit vasta harkitsevat nukkumaanmenoa. Leivonta-aikaa on viisi tuntia, loppu työpäivästä menee pakkaamiseen ja kuljetuksiin.
– Aamulla yhdeksältä pitää olla valmista. Vien leivät kauppoihin puoli kymmenen ja yhdentoista välisenä aikana. Kauppiaat tilaavat leipää joka toinen päivä, mikä tosin on vähän hassua, kun joka päiväkin saisi leivän tuoreena. Rieska on silloin parhaimmillaan, kuten kaikki tietävät.
Vaikka Markku kuljettaa leivät päivittäin itse, hän ei pidä sitä rasitteena. Paremminkin päin vastoin.
– Leipiä jakaessani ehdin rauhoittua, ja on mukava nähdä asiakkaitakin. Se käy jo pienestä lomasta!

Paras ohra pohjoisesta
Markku Hettula uskoo lähileipään, mutta ei siinä kaikki: hän uskoo myös lähiviljaan. Paras rieskaohra kasvatetaan pohjoisessa.
– Pohjoisen ohra on tummaa ”jänkäohraa”, mutta siinä on paras aromi. Hankin jauhot Utajärveltä Kinnusen Mylly Oy:ltä, sillä heillä sopimusviljelijät ovat siinä ympärillä.
Rieskajauhot eivät ole aina samanlaisia, vaan jauhon laatu saattaa vaihdella kovastikin. Muuttujia on paljon: millainen satokausi oli, onnistuiko puinti, ovatko sakoluvut kohdallaan. Jauhon karkeusastekin voi vaihdella, sillä tumma ohra täytyy jauhaa hienommaksi.
– Jos sattuu hyvä jauhoerä, saatan tilata sitä vähän enemmän varastoon, mutta jauhot eivät säily kovin pitkään. Kittilässä tilasin 3000 kiloa jauhoja kerralla, mutta täällä menee varmaan puolet vähemmän kun olen luultavasti puolta laiskempi...
Ohrarieska on kokeneen leipurin mielestä maailman tarkin ja hankalin leivottava.
– Jäähileinen vesi olisi paras, sillä silloin jauhot eivät ehdi reagoida ja muodostaa sitkoa. Rieskataikina pitää myös tehdä nopeasti valmiiksi, ettei se sitkisty. Siksi teen korkeintaan 30 rieskan taikina-annoksia. Kun taikina on pöydällä, saa kulua enintään puoli tuntia siihen kun viimeinenkin rieska on tullut uunista ulos.
Kymmenen rieskan taikina taas on vähimmäismäärä, jonka Markku saattaa pyöräyttää tilauksesta myös yksityisasiakkaalle.

Vankkureilla kohti länttä
Pellolaistuneella Kittilän kasvatilla on takataskussaan vielä aimo annos oikeaa pioneerihenkeä. Yrittäjyys ei pelota, eikä hän näe pelkoon mitään syytä. Apua on tarvittaessa saatavissa tuleville yrittäjille monelta suunnalta.
– Ihmiset menevät arkaillen eteenpäin jarru päällä, vaikka lainaa ja investointitukea on saatavissa. Täällä toimii myös Tornionlaakso Yrityspalvelu Oy, jonka yritysneuvojat ovat olleet aktiivisesti mukana tässä hankkeessa ja auttaneet minua paljon. Sellaista palvelua en ole saanut missään aiemmin, Markku kiittää.
Tornionlaakson matkailupalveluissa olisi Levin kupeesta tulevan Markun mielestä vielä paljon kehitettävää, mutta toisaalta matkailuun nojaavassa yrittämisessä ovat omat haasteensa.
– Esimerkiksi lohimatkailua tukevaa pitopalvelua varmasti tarvittaisiin. Toisaalta matkailua on vaikea kehittää, koska se on kausiluontoista eikä siinä ole sellaista jatkuvuutta kuin leipomotyössä. Harva rohkenee enää lähteä vankkureilla kohti länttä.
Markku Hettula istuu tukevasti omien vankkureittensa ohjaksissa, ainakin toistaiseksi. Viiden vuoden kuluttua hän arvelee saattavansa harkita uudelleen eläkkeelle jäämistä, mutta siihen saakka elämässä vuorottelevat antoisa yrittäjyys ja ainoa harrastus, kalastus.
– En ole lohestaja, vaan risukkojen ja rääseikköjen tarpoja. Kuljen kalassa Pohjois-Ruotsin Rostonperällä pikku jokien varsilla. Sinne menen joka kesä kärsimään sääskiä, kuumuutta ja kipeitä jalkoja – ja nautin joka hetkestä.

Jaa uutinen:  

 
Naamatusten viimeisimmät
Hae uutisista ja sivustolta
Ilmoitukset
Raitti 300x250
 
Meän Tornionlaakso
Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net
Asiakaspalvelu:
Tilaukset
Osoitteenmuutos
Palaute
Uutiskirje
Yhteystiedot
Tavathan
Facebookissa:
Grafu Oy


Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net