Marja-Riitta Keksi viihtyy lämpimässä ja moottoripyörän selässä

1.8.2013 06:01 Taina Laitinen

Marja-Riitan silmäterä, tipunkeltainen harrikka, on tuonut iloa niin hänelle itselleen kuin monille muillekin.

YLITORNIO – Moni on varmasti nähnyt Ylitorniolla iloisen keltaisen kolmipyöräisen moottoripyörän. Sen selässä istuu Marja-Riitta Keksi, joka ihastui pyörään eräällä Amerikan reissulla.

– Menimme linja-autolla moottoripyöräliikkeen ohi ja näin keltaisen pyörän ikkunasta.

Marja-Riitta oli heti sanonut miehelleen Martille, että ”tuo on minun pyörä”.

– Martti vain sanoi, että niinpä niin, Marja-Riitta nauraa ja kertoo, että heti seuraavana päivänä he lähtivät kävelylle moottoripyöräliikkeeseen.

– Kävin katsomassa pyörää ja jonkin päivän päästä menin ja ostin sen. Sieltä se kuukauden päivät keikutteli laivalla tulemaan Suomeen.

Maailmanmatkaaja Kaulinpäästä

Marja-Riitta vietti lapsuutensa Ylitornion Kaulinpäässä.

– Kävin välillä maailmalla mieltymässä ja tulin takaisin.

Miehen perässä tie vei Tampereelle, missä syntyi poika Juha. Tiet erkanivat puolison kanssa ja Marja-Riitta tuli takaisin pohjoiseen. Hän asui Muoniossa ja Kemissä, kunnes poika halusi muuttaa Ylitorniolle.

– Minä sanoin, että olisit aikaisemmin sanonut niin minäkin ehtisin matkaan!

Ylitorniolta Marja-Riitta löysi nykyisen miehensä Martin, jonka kanssa hän on pitänyt yhtä jo 30 vuotta.

– Enpä olisi uskonut että Haapakoskelta noin hyvän miehen löydän, Marja-Riitta nauraa.

Vaikka heidän kotipaikkojensa välimatka oli vain kahdeksan kilometriä, eivät he olleet koskaan tutustuneet aikaisemmin toisiinsa. He olivat asuneet lähekkäin aikaisemmin myös Kemissä, mutta löysivät toisensa vasta Ylitorniolla.

Martin kanssa Marja-Riitta on matkustellut ympäri maailmaa.Thaimaa, Kanarian saaret, Amerikka, Espanja, Neitsytsaaret, Curaçao ja monet muut lämpimät paikat ovat tulleet tutuiksi. Talvet he ovat viettäneet jo vuosia ulkomailla, alkuun Floridassa ja viime vuosina Espanjassa.

– Yhdellä laivareissulla meitä vähän huijattiin, kun kysyimme uimarantaa. Mies sanoi, että hänellä on taksi, hän vie meidät rannalle neljällä dollarilla.

Marja-Riitta ja Martti hyppäsivät miehen venetaksin kyytiin ja mies ajoi heidät niemen toiselle puolelle.

– Siitä oli pitkä matka rantaan ja mies käski hypätä, ettei voi muka ajaa lähemmäs rantaa. Minä sanoin, etten kyllä varmasti hyppää.

Jälkeenpäin koko juttu naurattaa.

– Siitä mihin tulimme isommalla laivalla, olisi ollut kävelemällä matkaa uimarannalle parisataa metriä. Martti hyppäsi reppu pään päällä edeltä ja minä perässä veteen. Kyllä sitä venetaksin ukkoa nauratti, kun sai höynäytettyä turisteja.

Matkoillaan he ovat nähneet monenlaista palvelua.

– Thaimaassa on liiankin hyvä palvelu. Hotellissa he seurasivat kaikki asiat niin tarkkaan. Pari päivää olimme olleet hotellissa, ja kun menimme aamupalalle, meille tuotiin valmiiksi lautaset, missä oli juuri sitä mitä olisimme itsekin hakeneet. He olivat katsoneet aikaisempina aamuina mitä me otimme, ja joka aamu toivat valmiit lautaset eteen.

Marja-Riitta sanoo, että joskus liiallinen nöyryys tuntuu pahalta.

– Hyvä palvelu ei saa mennä yli. Joissakin paikoissa ihmiset nöyristelevät aivan liikaa turisteja, ja se tuntuu vähän inhottavalta.

Monista turistikohteista tutut päällekäyvät kaupustelijat eivät myöskään saa pisteitä Marja-Riitalta.

– Kyllä sen pitäisi riittää kun kerran sanoo, ettei jotakin halua. Vielä 1970-luvulla ei ollut sellaista tuputusta kuin nykyisin.

Matkoilta Marja-Riitta kerää mukeja keittiön vitriiniin, ja niitä onkin kertynyt jo aikamoinen määrä.

Nukkeja ja harrikoita

Mukien lisäksi Marja-Riitta keräilee nukkeja. Niitä on kertynyt vuosien saatossa reilut sata. Osa nukeista on tuotu matkoilta, osa milloin mistäkin.

– Olen saanut Martinkin innostumaan nukeista ja netistä niitä katsellaan yhdessä.

Nuket aiheuttavat kiinnostusta vieraissa; jopa aikuiset miehet ovat ihastelleet Marja-Riitan nukkeja. Jokaisella nukella on nimi ja oma tarinansa.

– Meidän Kunto-Orvokki on kuuluisuus. Hän on ollut lehdissäkin ja Aavasaksan Sähköllä töissä, Marja-Riitta nauraa ja esittelee nahkahousuihin ja harrikkapaitaan puettua nukkea.

Tallista löytyy Marja-Riitan silmäterä, iloisen keltainen moottoripyörä.

– Tällä kun liikkuu niin ihmiset tulevat juttelemaan ja lapset ihastelevat pyörää.

He kulkevat jonkin verran erilaisissa moottoripyörätapahtumissa kesän aikana.

– Jänkhällä jytisee on sellainen, jossa ollaan joka vuosi, ja siellä ollaan koko se nelisen päivää. Kerran oltiin viikko.

Viime vuonna kilometrejä tuli 10 000 mittariin, kahdella pyörällä. Marja-Riitta on nimittäin tartuttanut innostuksen Marttiinkin.

– Ensin Martti sanoi, ettei varmasti ikinä aja. Poikakin sanoi silloin, kun puhuin pyörän hankkimisesta, että älä äiti hanki pyörää.

Marja-Riitan kotona oli aina autoja, pyöriä ja kaikkea pörisevää pärrää.

– Läppinä sitä ajeltiin autoilla ja vaikka millä. Silloin aika oli eri. Joskus saatoin saada velipojalta selkään, mutta ei se mitään auttanut. Lähdin heti uudestaan kun silmä vältti.

Isän neuvo tiellä liikkumisesta on jäänyt mieleen.

– Isä sanoi aina, että mene vain, mutta muista, että maantie ei ole mikään leikkipaikka.

Kun Marja-Riitta ja Martti lähtevät pidemälle reissulle, he suunnittelevat matkareitit etukäteen tarkkaan.

– Lähdemme liikkeelle sellaiseen aikaan, että emme joudu ruuhkiin. Vasemmalle kääntymisiä vältetään viimeiseen asti. Pitää olla aikaa ajatella kun on liikenteessä.

Tänä kesänä he eivät ole tehneet pidempiä reissuja, sillä he ovat totutelleet uuteen pyörään.

– Ostin kaksipyöräisen ja sillä olemme nyt harjoitelleet ajamista kahdestaan. Se on ihan erilainen kuin kolmipyöräinen ja kun toinen on kyydissä vielä.

Marja-Riitalla on aina eväitä mukana, kun he lähtevät moottoripyörällä.

– Minulla on aina pullaa, voileipiä ja kahvia mukana vaikka menisin Aavasaksalle. En minä kuivin suin lähde mihinkään. Pojan ystävätkin tykkäävät minun voileivistäni.

– Tämä on enemmän kuin koko perheen harrastus. Mukana on aina pojan kavereita ja miniä myös.

Mutta kuinka talvet ulkomailla kuluvat ilman moottoripyöriä?

– Viime talvena meillä oli vuokra-asunto, jonka alakerrassa oli moottoripyöräliike. Se vähän helpotti.

Ulkomailla vuokrapyörät ovat kalliita, eikä Marja-Riitta siellä kaipaakaan pyörää.

– Amerikassa se ajaminen isoilla teillä ei ole mistään kotoisin.

Ulkomailla he mieluummin viihtyvät rannalla ja kävelevät.

Kana kyytiin?

Marja-Riitta kertoo, että heillä oli joskus 1990-luvun alussa kanoja.

– Olin vähän aikaani edellä silloin, kun nythän on muotia pitää kanoja. Olen vähän naureskellut, että ottaisin kanoja. Sitten voisin ottaa kanat kyytiin kun lähden pyörällä liikenteeseen.

Eläimiä Marja-Riitalla on ollut aikaisemmin muun muassa koira ja papukaija. Mutta kun astma iski, eläimistä täytyi luopua.

– Kyllä koira olisi niin ihana, jos voisi pitää.

Hän kertoo, että kanat olivat sellaisia lapsukaisia.

– Ne ei tulleet vaikka Martti huusi kuinka, mutta kun minä huusin portailta että äitin tytylit, niin kanat tulivat lentämällä.

Marja-Riitan pojan ollessa nuori heillä oli koira, Lady.

– Se oli liiankin viisas. Se oli koulutettu, kun tuli meille ja ymmärsi kaikki mitä sille sanoi. Se haki Juhan kotiin kun käskin. Poika tuli vihassa, että taas tuo rakki tuli minua hakemaan.

Vaikkei Marja-Riitta käynyt aikoinaan muita kouluja kuin käsityökoulun, riitti hänellä töitä. Tampereella asuessaan hän oli ravintolassa viinikassana ja jokapaikanhöylänä.

– Muoniossa minulla oli pieni baari ja matkustajakoti ja ravintola.

Kemiin muutettuaan hän piti kauppaa samassa talossa, jossa asui poikansa kanssa.

– Sitten tuli tämä astma ja työt stoppasi.

Minne maailmanmatkaaja seuraavaksi suuntaa?

– Norjaan en lähde suurin surminkaan. Kerran nuorempana siellä olin veljen mukana ja pelotti niin etten päässyt autosta ulos. Velipoika nauroi vain että hyvä, istu sie vain siellä niin et tuhlaa rahoja, Marja-Riitta muistelee kamalia mutkaisia teitä kallion reunoilla.

Yksi paikka on kuitenkin sellainen, minne hän vielä ainakin haluaa mennä.

– Fidzi. Ja kyllähän mie sinne vielä menenkin!

Jaa uutinen:  

 
Naamatusten viimeisimmät
Hae uutisista ja sivustolta
Ilmoitukset
Raitti 300x250
 
Meän Tornionlaakso
Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net
Asiakaspalvelu:
Tilaukset
Osoitteenmuutos
Palaute
Uutiskirje
Yhteystiedot
Tavathan
Facebookissa:
Grafu Oy


Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net