Pilkheitä

Luovu, päästä irti!

4.2.2016 06:00 Minna Siilasvuo

Olen viime aikoina joutunut tutkiskelemaan kaikenlaisia tavararöykkiöitä enemmän kuin olisin ikinä toivonut. Minulle on käynyt, kuten useimmille pitkään samassa paikassa asuneelle pakkaa käymään: tavara valloittaa vähitellen ihmisten tilan.
Asiaa ei ollenkaan helpota se, että melko mittava osa hoivakotiin muuttaneen äitini tärkeistä tavaroista on muuttanut meille. Väliaikaisesti toki, mutta tällaisissa tapauksissa väliaikaisuus venähtää helposti vuosiksi. Pirtti on sisustettu kätevillä ruskeilla pahvilaatikoilla. Niihin kaikkiin pitäisi ehtiä kurkistaa, punnita, arvioida ja lopulta päästää irti.
Useimmat kohtalotoverini tuntevat luopumisen tuskan. Tavaroihin kiintyy, eivätkä ne ole koskaan pelkkiä tavaroita. Niihin liittyy muistoja onnellisesta lapsuudesta ja elämän tärkeistä hetkistä. Luopuminen ei ole todellakaan helppoa.
Ymmärrän oikein hyvin, että jos täysinpalvelleesta lempimekosta on vaikea luopua, on vielä vaikeampaa luopua esimerkiksi asemasta – enkä todellakaan tarkoita vain yhteiskunnallista asemaa.
Muistan vielä sen haikeuden, jonka tunsin tähän mennessä ainoassa ikäkriisissäni sinä päivänä, kun täytin 30 vuotta. Silloin tunsin ylittäväni rajan, jolta ei ole paluuta. En voinut enää mitenkään kuvitella olevani huoleton lapsi. Piti ryhtyä varta vasten aikuiseksi.
Eläkkeelle jääminen on monelle, varsinkin miehelle, kova paikka. Työn myötä elämästä häviää yhteisö, jossa on vietetty paljon merkityksellistä aikaa. Samalla oma asema muuttuu ja vaikutusvalta vähenee.
Opiskelupaikkakunnallani puhuttiin aikoinaan erään koulun rehtorista, joka oli ollut eläkkeellä yhden päivän. Toisena eläkepäivänä hän kuoli, arvatenkin tylsyyteen ja turhautumiseen.
Tarina oli mielessäni, kun isäni jäi eläkkeelle rehtorin työstään 68-vuotiaana. Olin huolissani, mutta turhaan. Isä luki, laittoi ruokaa, kirjoitti, keskusteli, mitä kaikkea lie puuhaillut.
Kysyin kerran, miksi hän ei juuri käy entisellä työpaikallaan, vaikka häntä kaivattiin siellä usein. Hän vastasi, ettei halua uuden rehtorin ajattelevan, että hän pyrkisi jotenkin ohjailemaan seuraajansa työtä. Kukin tekee työnsä omalla tavallaan, ja hän antaa uudelle tavalle täyden tukensa.
Isä osasi luopua ja päästää irti. Minulla on siinä vielä paljon opittavaa.

Jaa uutinen:  

 
Viimeisimmät Pilkheet
Hae uutisista ja sivustolta
 
Meän Tornionlaakso
Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net
Asiakaspalvelu:
Tilaukset
Osoitteenmuutos
Palaute
Uutiskirje
Yhteystiedot
Tavathan
Facebookissa:
Grafu Oy


Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net