Lempeän Suvannon emäntä Mervi Rastas on monialainen osaaja

30.4.2014 06:01 Minna Siilasvuo

Mervi Rastas viihtyy Tornionjoen rannalla. Kun edessä on tilaa ja vastarannalla Ruotsi, voi tuntea olevansa rennosti reunalla eikä missään pussinperällä.

LEMPEÄ – Kemiläissyntyinen Mervi Rastas on asunut Tornionjokilaaksossa jo vuosikymmeniä, ensin Ylitorniolla ja sittemmin Pellossa. Hän on kotonaan missä vain – eikä toisaalta oikein missään. Neljä vuotta sitten hän teki puolisonsa Tarmo Koivumaan kanssa kaupat Lempeän koulusta. Samalla tuli tehdyksi melkoinen elämänmuutos.
– Kauppakirjat allekirjoitettiin 26.3. ja ensimmäiset asiakkaat tulivat Lempeän Suvantoon 16.6., Mervi muistelee.
Mervi tunnustaa näkevänsä itse matkailuyritykseksi muuttuneessa koulussa helposti vain puutteet ja keskeneräisyydet. Silloin ohikulkijoiden ihastelu muistuttaa mieleen, että muutamassa vuodessa on saatu aikaan paljon. Kaiken ei tarvitsekaan olla heti valmista, ja tyytyväisyyteen on aihetta enemmän kuin tarpeeksi.
– Toiminta on vilkastunut koko ajan. Viime vuonna koulun puoli oli vielä suljettuna marraskuun ajan, mutta nyt kysyntää on sen verran, että ensi syksynä se pidetään auki koko syksyn. Pikkupuoli on käytössä ympäri vuoden.

Talomaalari Tampereelta
Ennen kuin Mervistä tuli matkailuyrittäjä Tornionjokilaaksoon, hänellä oli aivan muita suunnitelmia, jotka hän myös toteutti. Kemiläistyttö keräsi kamppeensa ja lähti maailmalle opiskelemaan unelmiensa ammattia. Siis sitä ensimmäistä.
– Olin naimisissa Tampereella ja opiskelin Valkeakoskella erikoismaalariksi. Olin välillä vuoden kotona kun sain ainokaisen tyttäreni, mutta sitten palasin vielä koulun penkille ja suoritin maalarimestarin tutkinnon.

Yrityksestä huolimatta Mervistä ei tullut kunnon tamperelaista. Sisämaa ahdisti ja kotiäidin arki oli liiankin rauhallista. Vuonna 1987 Mervi koppasi tyttären kainaloonsa ja lähti takaisin sinne, missä meri tuoksuu, lokit kirkuvat ja maisemat ovat avaria – siis Kemiin.
– Tein nelisen vuotta maalarin töitä rakennusliikkeen palveluksessa ja toimin samalla kouluttajana. Parin vuoden ajan työskentelin myös yrittäjänä toiminimellä. Tein koristemaalausta ja huonekalujen entisöintiä.

Maalarista puusepäksi
Mikään ei ole ikuista, ei edes unelma-ammatti. Vähitellen Mervi sai maalarintyöstä tarpeekseen.
– Kyllästyin maalaamiseen siinä määrin, että minua aivan inhotti kun vain näinkin pensselin. Meni monta vuotta, ennen kuin saatoin taas ruveta maalaamaan edes kotitarpeiksi.
Vuonna 1992 Mervi ja Tarmo ostivat Ylitornion Kuivakankaalta ”Bingotien” varresta talon, johon he muuttivat seuraavana vuonna. Mervi viihtyi siellä hyvin, vaikka merta ei ollut näkyvissä. Piha oli iso ja siinä riitti puuhaa.
– Tykkään touhuta, vaikka en aina saa niin paljon aikaiseksikaan... Viihdyn kotona, erityisesti pihassa, mutta toisaalta nautin myös reissaamisesta ja uusien paikkojen näkemisestä. Kun tulee tarvetta irtiottoon, lähdemme reissuun, joko yksin tai yhdessä. Tarmo ei ole niin innokas lähtijä kuin minä, mutta onneksi hän ymmärtää kaukokaipuutani.
Mervillä oli työpaikka Ylitornion kristillisen opiston opiskelijahuoltajana, mutta kun työt vähenivät, hän pääsi Nordiin puuseppäkoulutukseen. Valmistuttuaan hän ehti olla kaksi vuotta töissä Kuksa E. Koivumaa Oy:n palveluksessa ennen kuin puusepän ura katkesi melkein alkuunsa. Mervi sairastui astmaan.

Uusia unelmia
Tuleen ei tietenkään kannata jäädä makaamaan, eikä sellainen taida edes sopia Mervin luonteelle. Hän päätti vaihtaa jälleen alaa ja kokeilla vaihteeksi teoreettisia opintoja. Mervi arpoi hetken matkailun ja sosiologian välillä, mutta haki – ja pääsi – opiskelemaan sosionomiksi.
– Aloitin päiväopiskelijana nuorten kanssa Rovaniemen ammattikorkeakoulussa vuonna 2004. Tein kaikki työharjoittelut päihdepuolella, ja kun opinnäytetyön valmistuminen jäi hetkeksi roikkumaan, vietin paljon aikaa Äkäslompolossa, jossa Tarmolla oli juuri niihin aikoihin paljon rakennushommia. Tein siellä matkailualan hanttihommia, joista on sittemmin ollut kovastikin hyötyä.
Äkäslompolosta Mervi löysi jälleen unelmatyöpaikan, päihdekuntoutusohjaajan työn yksityisessä päihdekuntoutusyksikössä. Sen hän menetti myöhemmin liekeille.
– Se oli täydellinen työpaikka! Koulutusta vastaava työ, hyvät työkaverit, upea ympäristö ja sopivat työajat. Se oli melkein liian hyvää ollakseen totta, ja ehkä juuri siksi se paloi...

Ryhtiliike risusavotassa
Kun unelmien työpaikka oli kadonnut savuna ilmaan, oli taas aika katsoa kompassiin ja ottaa uusi suunta. Se löytyi Lempeästä ja matkailusta.
– Minulla ei ole tapa katsella kovin ahkerasti taaksepäin. Se mikä on mennyttä, on mennyttä ja that’s it. Välillä olen vähän harmitellut sitä, että valitsin sosiologian matkailun sijaan, mutta en minä tosissani voi olla siitä pahoillani. Nythän minä olen saanut molemmat!
Mervi tunnustaa, että kaipuu meren rannalle vahvistuu vuosi vuodelta iän karttuessa. Siitä huolimatta hän nauttii elämästä Tornionjoen rannalla.
– Loppukevät on hiljaista aikaa ja me olemme käyttäneet sen risusavottaan ja polttopuitten tekoon. Päivät menevät ulkotöissä, ja rannassa risujen keskellä olen miettinyt monet kerrat, onko tosi, että ihminen saa tehdä työtä näin upeassa ympäristössä.
Lempeän Suvanto lämpiää puilla, joten halkosouvissa ahkeroiminen on samalla paitsi matkailuyrittäjän ”lomaa”, myös välttämätöntä työtä ja varustautumista tulevaa talvea varten.
– Talvella sisätöissä – pyykinpesussa ja siivouksessa – ryhti katoaa. Keväällä kun pääsee ulkohommiin, se on kuin ryhtiliike elämälle, Mervi vakuuttaa.

Yrittäjän elämän suola
Mervi ei ehdi juuri harrastaa muuta kuin työntekoa, mutta ainahan voi suunnitella... Lempeän Suvanto näyttää komealta, mutta yritystä täytyy kehittää koko ajan, suunnitella uutta ja kohentaa vanhaa.
– Monipuolisuus ja vaihtelevuus ovat yrittäjän elämän suola! En ole koskaan pitänyt säännöllisestä työstä, ja vanhetessani se tuntuu koko ajan vastenmielisemmältä. Tässä hommassa sitä ei tarvitse pelätä. Jos aikaa alkaa joskus olla liian kanssa, voisin vaikka maalata koristeita seiniin.
Sitä odotellessa ehtivät luultavasti hiukset harmaantua, sillä Mervi on antautunut mukaan myös yrittäjäyhdistyksen toimintaan. Sitäkin hän tekee täysin palkein ja tosissaan, tällä kertaa puheenjohtajan ominaisuudessa.
– Yrittäjien hallituksen toive on se, että porukka saataisiin liikkeelle ja toimimaan yhdessä. Helposti käy niin, että tapahtumiin osallistuu vain hallitus – siitä huolimatta, että tapahtumia ei ole yleensä rajattu koskemaan vain yhdistyksen jäseniä, vaan ne on tarkoitettu kaikille yrittäjille.

Yhteistyötä tarvitaan
Yrittäjäyhdistyksen tavoitteena on saada luoduksi toimiva keskusteluyhteys kunnan suuntaan. Siinä on omat haasteensa, sillä yhdistyksen toimintaa hoidetaan oman työn ohessa ja ilman korvauksia. Oma työ tulee luonnollisesti aina ensin.
– On meillä silti ollut tapahtumia jo tällekin vuodelle: suuren suosion saavuttanut elinkeinoilta, jousiammuntatilaisuus ja tietysti tämän illan vapputapahtuma Eeron patsaalla. Syksyllä järjestämme retken Äkäslompolon kansanoopperaesitykseen, Mervi luettelee.
Oleellista yrittäjäyhdistyksen toiminnassa on Mervin mielestä yhteistyö.
– Yrittäjien, kunnan viranhaltijoitten ja valtuutettujen täytyy katsoa maailmaa hiukan nykyistä laajemman putken läpi. Yrittäjiä on kuultava heitä koskevissa asioissa, ja näin on ilmeisesti jo tapahtunutkin kunnan elinvoimayhtiön suhteen.

Onnelliseksi eläkeläiseksi?
Tulevaisuuden ennustaminen on vaikeaa. Mervi on ehtinyt vaihtaa alaa ja ammattia jo useammin kuin moni ehtii tehdä koko työuransa aikana, mutta tällä hetkellä uusia urasuunnitelmia ei ole. Nykyisessä riittää tekemistä toistaiseksi.
– Isona aion alkaa onnelliseksi eläkeläiseksi. En ole koskaan ollut hanakka rahan perään, eikä yritystoiminnan päätavoite ole taloudellinen menestys. Pitää olla mukavaa ja mielenkiintoista, Mervi kaavailee.
Eläkepäiviin on vielä hyvä tovi, mutta mikä on odotellessa, jos viihtyy työssään? Kovin hienoille harrastuksille Mervillä ei ole aikaa, mutta onneksi lempijuttu on aika helppo toteuttaa:
– Lukeminen on minulle tärkeää. Kun on hiljaista aikaa, otan eväät ja termospullollisen teetä ja kävelen rantaan laavulle lukemaan otsalampun valossa kaikessa rauhassa. Niinä hetkinä, kun olen oikein työn uuvuttama, kaipaan eniten hiljaisuutta.
Yksi juttu menee kuitenkin heittämällä ohi omassa rauhassa lukemisesta: isoäidin virkatehtävät.
– Olen kahden pojan, Niilon ja Veikon mummu. Se on minulle se kaikista tärkein asia maailmassa!

Jaa uutinen:  

 
Naamatusten viimeisimmät
Hae uutisista ja sivustolta
Ilmoitukset
Raitti 300x250
 
Meän Tornionlaakso
Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net
Asiakaspalvelu:
Tilaukset
Osoitteenmuutos
Palaute
Uutiskirje
Yhteystiedot
Tavathan
Facebookissa:
Grafu Oy


Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net