Leikkijohtaja Risto Ikäheimo suhtautuu leikkiin vakavasti

9.1.2014 06:01 Minna Siilasvuo

Risto Ikäheimo on asettunut taloksi Raanujärvelle. Merkkinä siitä on talon kuistiin kiinnitetty sukuvaakuna.

RAANUJÄRVI – Sen Risto Ikäheimosta huomaa ensimmäiseksi: innostuksen. Hän innostuu työstään Lappset Oy:n leikkijohtajana, vaikka on jo osa-aikaeläkkeellä ja ainakin teoriassa valmis leikkimään vain huvikseen. Samalla lailla ja yhtäläisen omistautuneesti hän suhtautuu myös harrastuksiinsa ja moniin muihin asioihin.
On ilmiselvää, että Risto Ikäheimo on aatteen mies, vaikkakaan ei ihan perinteiseen tapaan. Hän ei ole putkinäköisesti ympäristöään tarkasteleva yhden ajatuksen ihminen, vaan hänen kiinnostuksen kohteensa jakautuvat laajemmalle alueelle. Itse asiassa 180 asteen kulmaan.
– En menestynyt koskaan koulussa, sillä minulla on aika paha lukihäiriö. Kaiken, mitä olen oppinut, olen oppinut moniaistisuuden, kehollisten kokemusten ja pohjattoman uteliaisuuden kautta, hän tunnustaa.

Tieto, tunne ja taito
Loppujen lopuksi lukihäiriö ei ole suinkaan ollut este tai vamma, tuskin edes hidaste. Risto Ikäheimon mielestä se on myös vahvuus.
– Asioita vievät eteenpäin tieto, tunne ja taito – ja ne opitaan parhaiten juuri käytännön kautta. Sen takia erityisen lähellä sydäntäni on puhua tulevaisuuden oppimisympäristöistä ja kaupunkisuunnittelusta, joka vastaisi nykypäivän haasteisiin: yksinäisyyteen, liikkumattomuuteen ja syrjäytymiseen.
Risto haluaa viedä näkemänsä, kokemansa ja kuulemansa asiat käytäntöön.
– Meillä jokaisella on paikkamme ja omat vahvuutemme, ja tämä pitäisi nähdä ja oivaltaa myös tämän päivän koulumaailmassa. Kaikkia ei kannata laulattaa saman nuotin mukaan.

Monet Risto Ikäheimon ideoista syntyvät yön hiljaisina tunteina. Haastattelua edeltävänä yönä hän havahtui pellolaisen räppääjän TimoPistoolin innoittamana kirjoittamaan Leikkijohtajan räppiä.
– Siinä yhdistyvät työhöni liittyvät asiat – hyvinvointimaisemat ja -raitit, kyläpihat sekä uudenlaiset oppimisympäristöt – tekeillä olevaan sote-uudistukseen. ”Lääkärit, antakaa resepti pelaamaan ja yhdessä olemiseen/ silloin sairaaloita vähemmän tarvitaan, rahaa säästetään/ ja istumisessa kipeytyneitä paikkoja parannetaan.”
Leikkijohtajan räppi päättyy sanoihin ”anteeksi, ole hyvä ja kiitos/ nämä sanat muistakaa!”
– Tämä liittyy siihen, että nuo sanat eivät kuulu syrjäytyneitten lasten ja yksinäisten vanhusten sanavarastoon. Voimmeko me opettaa näitä arvoja ja sanoja yhteisillä alueilla? Näen, että pihat, koulupihat, puistot ja liikunta-alueet voivat olla kasvuympäristöjä, ja näistä asioista kierrän työssäni puhumassa kuntien ja kaupunkien eri hallintokunnille.

Lamasta on moneksi
Risto Ikäheimon mielestä lama voi olla kuntien ja valtion tasolla hyväkin asia. Laman parhaat puolet tulevat esiin muun muassa siinä, että hallintokuntien täytyy kyetä yhteistyöhön, mikäli ne mielivät saada rahaa toimintaansa.
– Laman takia on alettu järkiperäistää asioita ja tehdä yhdessä parempaa hyvinvointia. 1970-luvulla rakennettu hyvinvointiyhteiskunta valitettavasti myös passivoi ihmisiä. Vain yksi kolmannes meistä on aktiivisia, eikä yhteiskunta tule kestämään sitä. Omaehtoisuus täytyy saada nousemaan 70 prosenttiin.
Hän muistuttaa, että ympäristöä pitää voida tehdä houkuttelevammaksi, jotta kengännauhat on helpompi sitoa ja lähteä ulos. Asioista pitää myös uskaltaa puhua niiden oikeilla nimillä.
– Miten esimerkiksi Rovaniemellä voidaan hyväksyä se, että sosiaalitoimen budjetin vuotuiset ylitykset ovat suuremmat kuin teknisen puolen tai liikuntatoimen määrärahat? Nyt meidän pitäisi alkaa ymmärtää ennaltaehkäisevän työn merkitys sen sijaan, että annetaan puurolusikka käteen liian helposti.

Omaehtoista terveydenhoitoa
Terveydenhuolto vastaa Risto Ikäheimon mielestä elintasoamme hyvin, mutta sen tehokkuudessa on parantamisen varaa.
– Hyvinvointiyhteiskunta on mahdollistanut myös turhia terveyskeskus- ja sairaalakäyntejä, kun meitä ei velvoiteta omatoimisuuteen terveytemme suhteen. Ei minusta ole oikein, että naapuri maksaa jos minä poltan, ryyppään tai elämäntapani ovat muuten huonot.
Terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelut täytyy keskittää niille, jotka ovat liian vanhoja, liian nuoria tai liian sairaita huolehtimaan itsestään. Muiden pitää osallistua itse oman terveytensä kohentamiseen ja ylläpitämiseen parhaansa mukaan.
– Kävin joskus ulkoilemassa appeni kanssa. Hän istui pyörätuolissa, minä työnsin ja samalla juteltiin maailman asioista. Minä sain liikuntaa – yritin oikein etsiäkin ylämäkiä – ja me molemmat saimme raitista ilmaa ja juttuseuraa. Näin jälkiviisaasti totean, että olisimme voineet ulkoilla paljon useamminkin ja nauttia molemminpuolisista hyödyistä.
Toisista välittäminen on tässä elämässä tärkeää.
– Meillä on jokaisella aikaa kysyä toiselta ihmiseltä, mitä kuuluu ja voisinko olla avuksi. Ne ovat helppoja asioita ja niitä me voimme toisillemme opettaa. Jokainen vain ajattelee niin helposti omaa hyvinvointiaan eikä välitä toisista.

Ikiomaan puuhamaahan
Kolmisen vuotta sitten Risto Ikäheimo muutti vaimonsa Kirstin kanssa asumaan Raanujärvelle Teuvo Oinaalta ostamaansa taloon, ja elämänlaatu koheni kerralla. Ensin tehtiin iso remontti talossa ja sen jälkeen puuhaa on riittänyt pihapiirissä.
– Täällä oikein huokuu palvelualttius ja toisista välittäminen. Ei minun olisi tarvinnut ottaa Rovaniemeltä remonttimiehiä, vaan homma olisi hoitunut raanulaisten kanssa. Nyt jälkikäteen harmittaa, kun huomasin sen liian myöhään.
Risto on ollut aina liikunnallinen ihminen, mutta nykyään hänen ei tarvitse enää lähteä kuntosalille. 2000 neliön pihan lumityöt käyvät hyvinkin kuntoilusta. Kesää varten hän on askaroinut pihapiiriin pienen golfkentän.
– Oma hyvinvointiraittini alkaa 30 metrin päästä. Joku mökkiläinen tekee siihen ladun, jota pitkin pääsee Raanujärven valaistulle ladulle. Kyläkauppa, kylän sydän ja sielu, on 800 metrin päässä ja sinnekin pääsee reppu selässä hiihtämällä.

Savosta Lappiin
Risto Ikäheimo tunnustaa olevansa rauhaton sielu, mutta Raanujärvi on sellaiselle ihanteellinen asuinpaikka.
– Täällä voi purkaa sitä tuskaa ja täältä on vain 25 minuuttia pitempi matka Helsinkiin kuin Rovaniemeltä. Meillä on edelleen asunto myös kaupungissa, mutta huomaan olevani täällä paljon luovempi ja mietteliäämpi kuin kaupunkiasunnossa.
Ikäheimon sukujuuret ovat Savossa, mistä perheen isä tuli vuonna 1952 lääninrikospoliisiksi Rovaniemelle mukanaan vaimo ja neljä lasta. Perhe on juurtunut Rovaniemelle hyvin, sillä lapset ovat opiskeltuaan palanneet Rovaniemelle ja perustaneet siellä perheen.
– Pidän kiinni savolaisista juuristani. Minulla on siellä pieni metsäpalsta, jota käyn hoitamassa, mutta lämpimimmät tossut ovat täällä Raanulla.

Arvot vanhemmilta
Isä kasvatti lapsensa oikeudenmukaisuuteen, ei itsekkyyteen. Äidillä puolestaan olivat suuri sydän ja ahkerat kädet.
– Virkamiesten palkat eivät olleet 1950-luvulla kummoisia, mutta äiti kävi pyörällä marjassa ja hankki niillä rahoilla meille huonekalut. Hän kolusi Ounasvaaran rinteet putipuhtaiksi, Risto muistelee.
Marjastusinto lienee periytynyt seuraavallekin sukupolvelle, sillä myös Risto viihtyy marjametsissä ja -soilla. Erityisesti hillastaminen yksin yöllä on hänelle suuri nautinto – ja siitä puhe siirtyykin saumattomasti yhteen uusimmista kiinnostuksen kohteista.
– Meille on häpeäksi, että metsiin jää niin paljon marjoja! Miksi emme hyödynnä niitä ja muita luonnonvaroja, kuten vesistöjä? Jouko Lampela puhuu niin oikeaa asiaa: ei järviä saada kalastamalla tyhjiksi, vaan kalastus on vesistöjen hoitamista.

Lähiruokaa ja luomua
Kun Risto Ikäheimo sai vuonna 1971 valita, lähtisikö hän 1600 markan kuukausipalkalla virvoitusjuomatehtaan markkinointipäälliköksi vai 500 markan palkalla töihin veljelleen, hän valitsi veljen.
– Osasyynä tällaiseen sitoutumiseen oli tietysti veljesrakkaus, mutta näin myös kasvumahdollisuudet ja alan, jolla oli mahdollisuus lähteä luomaan jotain aivan uutta, hän kertoo.
Nyt hän tekee loivaa laskua työelämästä, mutta tunnustaa tuntevansa luopumisen tuskaa. Onneksi yrityksessä ovat hyvät jatkajat ja innostumisen aiheita on maailma täynnä. Esimerkiksi lähiruoka.
– Meillä on valmis infra ja riittävästi raaka-ainetta, mutta logistiikka ja sitoutuminen puuttuvat. Sodankylän kunta toimii tässä asiassa suunnannäyttäjänä. Lähiruoka-asian organisoimiseen tarvitaan nyt yksinkertaistamista ja byrokratian vähentämistä.
Lähiruoka pitäisi hyödyntää myös matkailussa ja monistaa toimintatapa koko maahan.
– Mikä olisi parempi matkailuvaltti kuin hotellien ja ravintoloiden tarjoama luomu- ja lähiruoka? Siihen liittyy valtavan suuri arvomaailma – juuri siitä aistimaailma herää. Uskon, että hyvin organisoituna lähiruoka olisi edullinen ratkaisu myös ravintoloihin ja laitoksiin.
Ajatus nykyään tapahtuvasta luonnonvarojen tuhlaamisesta saa Risto Ikäheimon suorastaan kiihtymään.
– On ihan mieletöntä, että esimerkiksi tuhansia kiloja särkeä ja muuta kalaa haudataan metsään, kun niistä voisi valmistaa hyvää ja edullista ruokaa. Meillä on ihan liian korkea elintaso! Hyvinvointiyhteiskunta on syypää siihen, ettemme osaa enää hyödyntää luonnon tarjoamia mahdollisuuksia.

Raanun rontit
Risto Ikäheimo ei aio tehdä lähiruoasta itselleen bisnestä, vaikka asia innostaakin häntä. Sen sijaan hän haluaa olla tavalla tai toisella tukemassa luonnonvarojen käytön kehittämistä ja tehostamista.
Osa-aikaeläkkeellä tai ei, leikkiasiat pyörivät edelleen miehen mielessä. 230 henkeä työllistävä Lappset Oy tuo leivän moneen pöytään, mutta ihminen ei tunnetusti elä pelkästään leivästä. Se koskee myös leikkijohtajaa, jolle itse sanoma on tärkeä: tulevaisuuden hyvinvointimaisema, oppimisympäristöt ja kyläpihakulttuuri takaisin.
– Kyläpihoiltahan ne olympiavoittajatkin aikoinaan tulivat! Meidän täytyy miettiä, miten voimme yhdistää kolme tai neljäkin sukupolvea yhteisille alueille ja tehdä alueista kasvuympäristöjä.
Saattaapa leikkijohtajalla olla omakin lehmä ojassa. Syömään odotellaan nimittäin lapsia ja lapsenlapsia, joille pappa aikoo räpätä jälkiruoaksi. Samalla toteutetaan hyviä ajatuksia käytännössä: serkukset Lauri ja Onni saavat rakennella papan kanssa majoja, käydä kalassa ja tehdä muita tärkeitä juttuja.
– Kun Onni tuli tänne Raanujärvelle ensimmäistä kertaa kolmivuotiaana, hän totesi ensi sanoikseen: ”Lauri, pappa ja mie ollaan Raanun rontteja.” Siihen ronttikerhoon ei ole muita huolittu.

Jaa uutinen:  

 
Naamatusten viimeisimmät
Hae uutisista ja sivustolta
Ilmoitukset
Saajoturkis
 
Meän Tornionlaakso
Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net
Asiakaspalvelu:
Tilaukset
Osoitteenmuutos
Palaute
Uutiskirje
Yhteystiedot
Tavathan
Facebookissa:
Grafu Oy


Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net