Lauri Puolamaa viihtyy omassa metsässä

1.4.2015 06:01 Kari Kaulanen

 

Lauri Puolamaa allekirjoittaa sanonnan: Metsä on suomalaisten kirkko.

LAMPSIJÄRVI – Lauri Puolamaa ei ehtinyt koskaan nähdä isäänsä, sillä tämä kaatui talvisodassa kuukautta ennen Laurin syntymää.
Isä oli rakentanut perheelle taloa, mutta työ oli jäänyt kesken. Lauri on itse rakentanut talon myöhemmin valmiiksi ja asuu siinä nykyisin kahdestaan puolisonsa Raunin kanssa. Talo sijaitsee Lampsijärvellä Jolankijärventien varrella.
Lauri sisaruksineen kävi koulua reilun kolmen kilometrin päässä sijaitsevassa Mäen talossa. Varsinainen koulurakennus rakennettiin myöhemmin. Jatkokoulu käytiin Juoksengissa, ja sen opetusohjelmassa oli muun muassa leimauskilpailuja.
– Se oli metsäpainotteinen jatkokoulu, jolla yritethiin kai saaha suuria ikäluokkia innostumaan metsätöihin, Lauri arvelee.

Justeerin päässä
Laurista ei koskaan tullut ammattimetsätyömiestä, vaikka hänen työuransa alkoikin metsistä.
Hänen siskonsa Aila oli kokkina Kuiviomaan savotalla, ja Laurikin pyrki sinne töihin.
Eeron Jussi otti minut ensin kämppähalkoja tekehmään. Mie sahasin halkoja pokasahala ja tehin niin hyvvää työtä, että hevosmiehet tahoit minua kaatomieheksi.
Puita kaadettiin joko yksin pukkurilla tai kaverin kanssa justeerilla. Kun Laurilla oli lisäksi tuomisinaan paitsi raskaiden kotitöiden kartuttamaa voimaa myös taito kunnostaa sahat, niin työtä riitti, vaikka ikää ei vielä paljon ollutkaan.
– Mulle annethiin justeeri ja mie terotin sen niinkö olin oppinu. Aamula met kaverin kans menimä methään. Hevosmiehen ei pitäny sinä päivänä tulla palstale. Met kaajoima risthiin rasthiin seittämäntoista isoa tukkimäntyä justeeria kokkeillessa, Lauri kertoo.
Hevosmies kuitenkin tuli ja oli hieman pahalla tuulella, kun kaatomiehet olivat sulkeneet tien.
– No met tekasimme sen verran tietä, että hevosmies sai kuorman ja tuli paremalle kiirile.
Seuraavana vuonna savotointi jatkui Puolamajärven Ollikaisessa. Siltä ajalta Laurin muistiin on jäänyt Urho Kekkosen valinta tasavallan presidentiksi.

Lappia sähköistämässä
Laurin kaatokaverina Kuiviomaassa oli kulkumies Henry, joka oli valmis panemaan tilin puoliksi itseään huomattavasti nuoremman miehen kanssa.
– Olin hänen mielestä saura tekehmään töitä, vaikka olinki vielä poikanen.
Sama kulkumies oli sitä mieltä, että Laurin tulevaisuus ei ole justeerin päässä tai moottorisahan kahvoissa. Hän innosti nuorta miestä hakeutumaan ammattikouluun ja nimenomaan sähköpuolelle.
Lauri otti neuvoista vaarin, haki ja pääsi Tornioon ammattikouluun. Kahden vuoden kuluttua hän valmistui sähköasentajaksi. Kouluaikana hän hankki myös ajokortin.
Varusmiespalveluksen Lauri suoritti kaukana kotoa, Ilmavoimien Viestipataljoonassa Hämeenlinnassa.
Kun armeija oli käyty, Lauri Puolamaa oli valmis aloittamaan työuransa sähköasentajana.
– Mie menin kyssyyn töitä Tornionlaakson Sähköstä. Mulla oli koulusta asialiset paperit, mutta Poutasen Kalevi sano, että papereila ei ole mithään merkitystä, kattothaan mihin mies pystyy.
Seuraavat kuusi vuotta Lauri kierteli asennustöissä Tornionlaakson Sähkön lukuun. Kun yhtiö sitten luopui asennuspuolesta, sieltä neuvottiin Lauria hakemaan itselleen asennuslupaa. Se heltisi helposti, koska sama yhtiö myös myönsi luvat. Niin syntyi toiminimi Sähköasennus Lauri Puolamaa.

Valoa tunturiin
Lauri perusti yrityksensä vuonna 1965. Pari vuotta myöhemmin tuli tieto, että Ylläksen kyliä ruvettaisiin sähköistämään. Lauri päätti saada oman osansa asennuksista ja ajeli Äkäslompoloon keväällä 1968.
Vaikka kylä oli hänelle täysin outo, hän onnistui työssään niin hyvin, että pääsi asentamaan sähköt yli puoleen kylän taloista. Lisäansiota toivat lomamökkien sähkötyöt.
Tietenkään kyse ei ollut pelkästä asentamisesta, vaan oli tehtävä myös suunnitelmat, piirrettävä kuvat ja tietenkin myös laskutettava.
Muistona Äkäslompolon sähköistämisestä Puolamaiden olohuoneen seinällä riippuu taiteilija Eino Saarnion maalaama ja Laurille lahjoittama taulu.
Seuraavalla vuosikymmenellä olivat vuorossa ensin Luosujärven ja sitten Ylläsjärven sähköistykset. Molemmissa kylissä Lauri teki suurimman osan asennustöistä. Samassa yhteydessä hänestä tuli tontinomistaja Ylläksellä, kun Felix Ylläsjärvi halusi myydä tonttimaita. Näin myös Ylläsjärven sähköistämisestä jäi pysyvä muisto, sillä 1990-luvun alussa tontille nousi paritalo.
– Puut kaajoin omasta mettästä, ja kehikko hakathiin tässä kotipihassa, Lauri kertoo.
Paritalohuoneistot ovat lähinnä matkailukäytössä, mikä tarkoittaa sitä, että lähes jokaisena kevätlauantaina Puolamaat ajelevat Ylläkselle siivous- ja huoltotöihin.

Putkityöt rinnalle
1970-luvun alussa Lauri päätti hakea lisäoppia ja pääsi tekniseen kouluun Rovaniemelle. Hän totesi kuitenkin, että on liian raskasta olla viikot koulussa ja tehdä viikonloput asennustöitä. Lisäksi hänen aiemmin hankkimansa työkokemus riitti asennusoikeuksiin, joten hän saattoi jatkaa urakointia entiseen tapaan. Eikä töistä ollut puutetta.
– Parhaana vuona mulla oli 39 omakotityömaata Pellossa ja ympäristössä.
Kun hän lisäksi alkoi tehdä myös putkitöitä, hänen oli pestattava siihen apuvoimia.

Vaimo naapurikylästä
On selvää, että kun mies on reissutöissä, jonkun on huolehdittava kodista.
– Jo koulusssa pi’imä toisiama silmälä, Lauri vastaa kysymykseen, mistä vaimo löytyi.
Rauni, tyttönimeltään Huusko, on kotoisin lähikylästä, Puolamajärveltä. Nuoret aloittivat seurustelun parikymppisinä ja heistä tuli aviopari vuonna 1961.
Heille on syntynyt neljä lasta, yksi poika ja kolme tyttöä. Lapsenlapsia on toistaiseksi saman verran.
Työnjako on ollut selkeä: kun Lauri on kulkenut työmatkoillaan, Rauni on ollut lasten kanssa kotona ja hoitanut lehmiä. Karjanhoidon ja kotitöiden lisäksi hän on jakanut postia.
Syyskuussa 2013 Lauri ja Rauni joutuivat kokemaan raskaimman iskun, joka ihmistä voi kohdata, kun ainoa poika, Arto, menehtyi auto-onnettomuudessa. Hän oli juuri ehtinyt täyttää 50 vuotta.
Arto työskenteli aiemmin 16 vuotta isänsä yrityksessä, mutta ei kuitenkaan halunnut yrityksen jatkajaksi, kun Lauri vuonna 1999 jäi lääkäreiden esityksestä varhaiseläkkeelle kroonisen issiaksen vuoksi.

Kuorolaulua ja metsätöitä
Vaikka sähkötyöt ovat muutamaa avustuskeikkaa lukuun ottamatta jääneet, ei Laurilla ole tullut aika pitkäksi eläkevuosinakaan.
Yksi tärkeä harrastus on ollut kuorolaulu, jota hän on harrastanut pitkään Lankomiesten riveissä. Nykyisin hän laulaa kirkkokuorossa. Lauri viljelee puheissaan paljon huumoria, ja sitä sisältyy myös hänen vastaukseensa kysymykseen, miksi kuoron vaihto:
– Kirkkokuorossa on enämpi naisia.
Hän kertoo kuorotoiminnan antaneen paljon nimenomaan sosiaalisella puolella, mutta myös omien taitojen kehittyminen on palkitsevaa.
Parhaiten hän kuitenkin viihtyy metsässä, ja siellä hän on useimmiten yksin.
– Olen vuosien varrella hankkinut metsiä, joita on tällä hetkellä tarpeeksi paljon, että töitä riittää, jos vain on kykyä, hän sanoo.
Metsätyöt tuovat mielenrauhaa ja auttavat fyysisen kunnon ylläpitämisessä.
Ehkä Juoksengissa käyty jatkokoulu ja nuoruuden savottakokemukset olivat osaltaan sytyttämässä hänen rakkauttaan metsiin.

Jaa uutinen:  

 
Naamatusten viimeisimmät
Hae uutisista ja sivustolta
Ilmoitukset
Raitti 300x250
 
Meän Tornionlaakso
Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net
Asiakaspalvelu:
Tilaukset
Osoitteenmuutos
Palaute
Uutiskirje
Yhteystiedot
Tavathan
Facebookissa:
Grafu Oy


Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net