Latujen supertytöt Alina ja Essi Heikka

19.5.2016 06:00 Anna Hyttinen

Jos voitto tarjoaa endorfiinihumalaa, Alina ja Essi tietävät miltä se tuntuu.

 

YLITORNIO – Toukokuun lämmin aurinko piirtyy Essi Heikan kasvoille, kun hän naurahtaa siskonsa Alina Heikan herjanheitolle. Aamu ei ole vielä kerennyt muuttua päiväksi, kun molemmilla siskoksilla on jo päivän ensimmäinen treeni tehtynä. Kymmenen kilometriä hikistä juoksemista. Hiihdossa kilpaurheileville siskosille tässä ei ole mitään uutta.

– Liikunta on ollut aina meille päivittäistä ja monipuolista. Varsinkin kun hiihtää kilpaa, ei treeneiltä voi välttyä. Paljon se on asenteesta kiinni miltä maistuu lähteä tekemään aamutreeniä, kun tietää kaikkien muiden vielä nukkuvan, Essi sanoo mietiskellen.

Urheilu on ollut niin Alinalle kuin Essillekin suuressa osassa elämää jo pienestä pitäen. Pienempänä liikuntaa ei kuitenkaan otettu yhtä vakavasti niin kuin nykyään, kilpaurheilusta johtuen. Alakouluikäisenä ja nuorempana mieltä eivät vaivanneet treenituntien määrä tai laatu.

Siskokset kuvailevat liikuntaa lapsuudessaan asiaksi, jota teki ilosta. Harrastuksia joihin satsasi aikaa oli myös enemmän, aina hiihdosta yleisurheiluun ja suunnistukseen. Noin 10–12-vuotiaana hiihdon merkitys alkoi kuitenkin nousta merkittävästi, kun päätös siirtyä kilpaurheiluun syntyi.

– Kilpailemisen aloittaminen hiihdossa tuntui aina jotenkin itsestäänselvältä, sillä se oli ollut aina se ykkösjuttu. Tai no ykkösjutuksihan se nousi pakostakin, kun meidät työnnettiin ladulle kun opimme jotenkin käveleen. Mutta hei! En valita, sillä piettäähän kaikki tämä treenaminen kropan todella hyvässä iskussa, Alina naurahtaa.

Ulkopuolisen silmiin vahvasti kontrolloitu treenaaminen ja kilpailu voivat näyttää luontaantyöntäviltä. Molemmat siskokset kuitenkin vakuuttavat ettei lapsuuden iloa liikuntaa kohtaan ole menetetty, vaikka homma on kieltämättä nykyään vakavampaa.

– Kyllä hiihdosta nauttii edelleen. Raskaana päivänä treenaminen ei välttämättä ole yhtä hauskaa. Treenin tekeekin silloin osittain pakosta. Kuitenkaan en jaksaisi treenata edelleen yhtä paljon ja yhtä säännöllisesti, jos en todella nauttisi siitä mitä teen, Essi lisää.

Läheisten merkitys

Siskokset myöntävät, että ilman kotoa tullutta tukea he eivät olisi siinä kohtaa hiihtouraansa, missä ovat tänä päivänä. Suurin vaikuttaja koko perheen kauttalinjaisessa liikuntaharrastuksessa oli isä Arto Heikka. Intohimoiseksi urheilumieheksi itseänsä kuvaillut Arto harrasti itsekin hiihtoa nuorempana. Ilman hänen innostustaan ja intohimoaan hiihdosta ei olisi kasvanut yhtä merkittävää osaa Alinan ja Essin elämää.

– Isälle oli todella tärkeää, että me harrastetaan hiihtoa. Hän halusi aina hyvää, eikä tarkoittanut mitään pahaa ajoittaisella painostamisella ladulle lähtemisessä. Isä halusi nähdä meän menestyvän, Essi sanoo.

Arton äkillinen menehtyminen viime keväänä ajoi kuitenkin koko arjen pois raiteiltaan.

– Isän kuolema oli ja on edelleen todella vaikea asia. Emme menettäneet vain rakasta isää, vaan myös merkittävän tukijan hiihtoharrastuksesta, Essi jatkaa.

Monia asioita on pitänyt itsestään selvänä. Yhtäkkiä isän panostuksen niin suksihuollossa kuin myös kisapaikoille matkustamisessa huomasi todella. Arton antama henkinen tuki ja ymmärrys lajista oli tytöille myös todella tärkeää.

Lähipiirin tuen merkitys onkin kasvanut todella paljon kuluneen vuoden aikana. Isän uupuminen hiihtoladulta ja muusta elämästä on ollut raskasta. Mikään ei ole enää kuin ennen.

Kulunut vuosi kaikkine koettelemuksineen on tiivistänyt niin siskoksien kuin muunkin perheen välejä entistä vahvemmiksi.

– Ihmisiä joille voisi puhua niin hiihtoon kuin muuhunkin elämään liittyvistä asioista ei ole paljon. Alina tuntee minut täydellisesti ja meän on helppo puhua toisillemme ihan mistä vain.

Siskoksien ymmärrys ja tarve toisilleen niin tukijoina kuin auttajina on kasvanut entisestään.

– Meillä on aina ollut hyvät välit. Ihmiset puhuukin meistä ihan paitana ja peppuna, aina yhdessä, Alina jatkaa.

Aikaa eheytymiselle

Raskas viime talvi sai myös pohtimaan tulevaisuutta hiihdossa. Kilpaurheileminen kun ei ole mutkatonta.

– Ei ollut motivaatiota ja halua tehdä asioita totuttuun tapaan. Se näkyi ladulla. Mikään ei vain oikein mätsännyt, Alina kuvailee kulunutta vuotta hiihdon näkökulmasta.

Tytöt tiedostavat hyvin heitä kohtaavat haasteet. Käytännön haasteet niin rahoituksen, logistiikan kuin suksihuollon kohdalla ovat kuitenkin ratkaistavissa nopeasti. Tärkeämpää on pitää henkinen kuin myös ruumiillinen puoli tasapainossa ja terveenä.

– Vaikka kunto oli hyvä, ei se riittänyt, sillä henkinen puoli ei ollut mukana. Tiesin heti, etten pystyisi kilpailemaan 110 lasissa. Viime kevään tapahtumat veivät kaikki rahkeet kilpailemiselta, Alina lisää.

Viimeinen vuosi on epäilemättä ollut henkisesti hyvin raskas. Vuosi on kuitenkin lyhyt aika, minkä siskokset tiedostavat. On täytynyt olla itselleen anteeksiantavainen, sekä antaa aikaa kuntoutumiselle. Uuden kevään ja auringon tulon myötä motivaatio hiihtoa kohtaan on kuitenkin herännyt uudelleen.

– Tauko vähän kaikesta teki hyvää, sillä nyt tuntee voivansa aloittaa puhtaalta pöydältä, Alina hymyilee luottavaisesti.

Hetki poissa kilpaurilta teki Alinalle hyvää. Ajatus elämästä kokonaan ilman hiihtoa tuntuu kuitenkin mahdottomalta.

– Kokemukset kilpailun ja hiihdon parissa ovat kasvattaneet ihmisenä siinä mitoissa, ettei ilman sitä voimavaraa olisi jaksanut jatkaa niin koulua kuin myös kilpaurheilua viimeisen vuoden aikana. Itsestä on kasvanut vahvempi versio, Essi sanoo.

Menestyksen mahdollisuudet

Mietittäessä avaimia menestymiseen nousee esille tasapainon merkitys eri osa-alueiden välillä. Henkisen ja ruumiillisen puolen täytyy olla kunnossa ja tasapainossa. Fyysiset tarpeet ja vaatimukset on katettava, kuten riittävä lepo, monipuolinen ravinto sekä laadukas treeni. Henkisellä puolella korostuu puolestaan motivaation lisäksi valmentajan merkitys. Valmentajalle on pystyttävä puhumaan ja tämän on osoitettva aitoa kiinnostusta.

– Kun on huono päivä tai joku vaivaa, se näkyy hiihdossa. Mikään suoritus ei ole vain fyysinen suoritus, sillä pään on oltava aina mukana. Valmentajan täytyy huomata tälläiset asiat ja pystyä auttamaan, Essi pohtii.

– Valmentajan osuus on ihan 6/5 eli tosi tärkeää. Toimiva valmennus vaatii hyvän suhteen ja päivittäistä yhteistyötä. Onneksi meillä tämä asia on hoidossa, Alina jatkaa.

Tyttöjä valmentaa Markus Pessa.

– Markuksella on paljon tietoa ja kokemusta lajista, joten me luotetaan häneen.

Henkilökohtainen ja toimiva valmennus on elintärkeää kilpailuissa menestymisen kannalta. Menestynyt kilpaurheilija ei kuitenkaan luota pelkästään ulkopuoliseen tukeen, vaan on periksiantamaton ja pitkäjänteinen. Vastoinkäymisistä ei saa lannistua.

– Vaikeita hetkiä voi ajoittain olla helposti enemmän. Silloin usko omaan kehoon ja mahdollisuuksiin menestyä on koetuksella. Vastoinkäymiset ovat kuitenkin luonnollinen osa ihmisen elämää ja toisaalta hyviä luonteen mittaajia. Hyvät hetket kuitenkin voittavat vaikeat ja masentavat, Essi pohtii.

– Kaikenkaikkiaan kilpaurheilua jaksaa jatkaa, koska haluaa nähdä oman kehityksen ja menestyksen, mutta myös koska tietää kuinka paljon se merkitsisi isälle.

Jaa uutinen:  

 
Naamatusten viimeisimmät
Hae uutisista ja sivustolta
 
Meän Tornionlaakso
Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net
Asiakaspalvelu:
Tilaukset
Osoitteenmuutos
Palaute
Uutiskirje
Yhteystiedot
Tavathan
Facebookissa:
Grafu Oy


Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net