Pilkheitä

Lapsuuden sankarille

9.1.2014 06:00 Kari Kaulanen

Muistan tarkalleen, kuinka minusta tuli lopullisesti penkkiurheilija. Se tapahtui 2. helmikuuta 1964. Sinä päivänä Eero Mäntyranta voitti 15 kilometrin hiihdon Innsbruckin talvikisoissa.

Minun muistoissani tuo sunnuntaipäivä oli aurinkoinen. Kuuntelimme selostusta radiosta koko perhe yhdessä.

Kun kilpailu oli päättynyt, serkkuni tuli hakemaan minua hiihtämään. Kummasti oli Mäntyrannan voitto tuonut keveyttä minunkin suksiini.

Jo aiemmin hän oli voittanut 30 kilometrin hiihdon, ja koulussa olimme kuunnelleet, kun Kankkonen hyppäsi pikkumäen kultaa. Silti nimenomaan tuo sunnuntaipäivä on jäänyt erityisesti mieleeni.

En koskaan nähnyt Mäntyrannan hiihtävän muualla kuin televisiossa. Muistan, kuinka setäni, joka oli käynyt Pellon kisoissa, kehui hänen hiihtonsa keveyttä ja vauhtia.

Vaikka olin lukioaikana Pellossa kolme vuotta, näin Eero Mäntyrannan vain kerran, kun hän tuli jonkun kaupan ovella minua vastaan. Se oli tapahtuma, josta riitti kertomista pitkäksi aikaa.

Sykähdyttävän hetken koin, kun tein Kuukkeli-lehteen juttua Mäntyranta-museosta ja sain pitää kädessäni yhtä hänen kultamitaleistaan. 

Viimeisen kymmenen vuoden aikana olen tavannut Eero Mäntyrannan useita kertoja. Viimeksi juttelin hänen kanssaan vajaat kaksi vuotta sitten Lankojärven porokisoissa.

En tiennyt Eeron sairastelusta. Niinpä yksi alkaneen vuoden haaveistani oli päästä seuraamaan jotain tulevien olympialaisten hiihtomatkoista yhdessä hänen kanssaan ja tehdä siitä juttu Meän Tornionlaaksoon. Haave ei koskaan toteutunut.

Vuosina 2007–2008 tein Pohjanvalkea-nimistä aikakauslehteä. Alkuvuodesta 2008 minulla oli ilo saada vierailla Mäntyrantojen kotona. Parituntinen kahvipöydässä kului rattoisasti pariskunnan muisteluita kuunnellessa. Tapaamisen pohjalta tein artikkelin, joka ilmestyi keväällä 2008 Pohjanvalkean viimeiseksi jääneessä numerossa.

Lehti ei koskaan ehtinyt saavuttaa kovin laajaa lukijakuntaa, joten melko harvat ovat tekemäni jutun nähneet. Siksi halusin tuoda sen kaikkien Meän Tornionlaakson ystävien luettavaksi.

Kun Rakel Mäntyrannallakaan ei ollut mitään sitä vastaan, juttu on tarvittavilta osiltaan päivitettynä tämän lehden keskiaukeamalla.

Se olkoon samalla muistokirjoitukseni niin minun kuin lukemattomien muiden suomalaisten suurelle sankarille.



Jaa uutinen:  

 
Viimeisimmät Pilkheet
Hae uutisista ja sivustolta
 
Meän Tornionlaakso
Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net
Asiakaspalvelu:
Tilaukset
Osoitteenmuutos
Palaute
Uutiskirje
Yhteystiedot
Tavathan
Facebookissa:
Grafu Oy


Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net