Kuvanveistäjän teokset syntyvät maatilan keskiössä hyvässä flowssa

16.10.2014 06:01 Karolina Ajanki


JARHOINEN – Kuvanveistäjä, kuvataiteilija Essi Korvan työhuone näyttää taiteilijan mekalta. Sellaiselta elokuvalliselta taideateljeelta. Omakotitalon yläkertahuoneistossa yhdessä nurkassa kököttävät Korvan Galleria Huudossa olleet näyttelyveistokset.
Viereisellä seinällä hyllykkö pursuaa maaleja ja lakkoja. Ikkunan edessä olevalla työpöydällä on lähestulkoon kaikkea, mitä kuvitella saattaa. Lyhtyjä, linnun siipiä ja jalkoja, kipsivaluja, iso arsenaali kuvanveistäjän työkaluja kuten talttoja, koukkuja, teriä ja muovailupuikkoja.
Korvan käyttämät työmateriaalit, savi ja kipsi, näyttäytyvät nekin pöydällä. Näiden lisäksi hän käyttää materiaaleina betonia ja luonnosta löytämiään tapaturmaisesti kuolleita lintuja, eläinten luurankoja, hevosen jouhia ja lehmän karvoja. Edellisyönä kuvanveistäjä on valvonut puoli kahteen. Korva ei malttanut keskeyttää hyvää ”draivia.”

Iltanavetasta veistämään pikkuihmisiä

Korva työstää parhaillaan pieniä ihmisveistoksia, joihin hän liittää linnunsiivet selkään. Veistokset tulevat vanhoihin lyhtyihin, joiden katossa oleva valo valaisee veistoksen. Teokset matkaavat ensi keväänä pahvilaatikoissa Norjaan yksityisnäyttelyihin.
Korva kävi puolet lukiosta Pellossa ja puolet Oulun Toppilassa kuvataidepainotteisessa koulussa. Sen jälkeen hän opiskeli vuoden Kanneljärven kansanopistossa ja muutti vuonna 2006 Lahteen. Korva valmistui Lahden ammattikorkeakoulun taideinstituutista vuonna 2010.
Pellossa syntynyt ja kasvanut taiteilija oli auto-onnettomuudessa viimeisenä opiskeluvuotenaan.
– Me satuttiin autokolariin isän (Jaakko) ja äidin (Tiina) kanssa. Kolarin jälkeen isä ei pystynyt töihin. Maatila ja sen työt eivät tietysti kadonneet mihinkään. Mie tein opinnot loppuun ja tulin kotia auttelemaan.
Vanhuuseläkkeelle jäänyt isä pystyy taas tekemään hommia. Korvan vanhemmat asuvat talon alakerrassa ja pyörittävät lypsykarjaa.
– Me autellaan toisiamme. Olin vasta iltanavetassa ja isä puolestaan nylki mulle rastaan, joka oli jäänyt auton alle. Äiti on ommellut siipiä teoksiin ja pikkuveli Juho on korvaamaton apu kun kuljetellaan veistoksia näyttelyihin.

Taiteen julistaja

Essi Korva tiesi varhain, miksi tulla isona.
– Julistin taiteilijuutta isälle ja äidille jo ala-asteella. Koulussa ja muualla mulle puhuttiin järkeä. Kävin työharjoittelussa koulun jälkeen ja totesin, etteivät järkipuheet olleetkaan järkeä.
– Mulle tämä on selvä päätös. En muuta haluais tehä.
Korva nauraa, ettei pystyisi lopettamaan taiteen tekemistä.
– Tulisin varmaan hulluksi.
– Veistäessä on helppo uppoutua sellaiseen flow-tilaan tai toiminnalliseen meditaatioon. Kädet ja silmät tekevät kaiken työn ja päässä ei liiku mitään. Se on se, mitä siinä saavuttaa, silloin kun tekee.

Lapsiveistoksia ja paikkasidonnaisia teoksia

Viime vuonna Korva sai työskentelyapurahan vuodeksi. 29-vuotias taiteilija on nuoresta iästään huolimatta tehnyt paljon, ja Korvan tyyli on tunnistettava.
– Se vaan tulee luonnostaan varsinkin veistosten kanssa. Kun mä veistän, mun ei tarvitse edes miettiä sitä.
Tyyliä ovat monet kuvanneet kauhuelokuvaestetiikaksi. Korva on tehnyt ennen pieniä ihmisveistoksia, puuveistoksia, kipsisiä lapsiveistoksia ja lapsiveistoksia sekatekniikalla, joita on nähtävillä vaikkapa Oranki Artissa.
Korvan töitä on kaupunkien taidekokoelmissa esimerkiksi Rovaniemellä ja Raahessa. Kipsi- ja sekatekniikkaveistoksia on Jenny ja Antti Wihurin rahaston kokoelmissa. Oranki Artissa Korva on ollut taiteilijana vuosina 2008, 2010, 2011 ja 2012.
Työt ovat kiertäneet kotimaan lisäksi Tanskassa, Meksikossa, Ruotsissa ja Baltian maissa. Viimeisimmät ovat lähteneet valloittamaan Norjaa. Korva kutsuttiin maahan paikkasidonnaisen taiteen tapahtumaan taiteilijaksi ja Utnen luontoon syntyivät teokset Metsäkeiju ja Utnen Pieni Merenneito.
Tällä hetkellä töitä on esillä Posion Pentik-galleriassa, missä on Lapin taiteilijaseuran Hallaa VI -näyttely.

Aiheet henkilökohtaisia

– Mulla on aina ollut korkea työmoraali, mistä kyllä kiitän vanhempia.
Korva käsittelee töissään paljon pelkoja, tyhjyyden tunnetta ja yksinäisyyttä. Töihin kulkee aina mukana jotain omakohtaisuutta.
– Nuo jutut on itselle henkilökohtaisia. Yksinäisyys ja tyhjyyden kokemukset kasvavat kun isommasta paikasta tulee pikkupaikkakunnalle.
– Mutta en tykkää käsitellä näitä negatiivisina asioina. Mun mielestä kokeakseen onnellisuutta, iloa ja täyttymystä, ei saa kieltää negatiivisia tunteita. Päinvastoin. Ne vahvistavat elämän ihanuutta, sillä kaikki se kuuluu siihen.
– On tervettä olla välillä surkea. Se kuuluu elämään, siinä missä onnellisuuskin.

Ensi keväänä Norjaan

Korvalle kuvanveisto ja taide ovat harrastus, vapaa-aika, työ ja elämäntapa. Siinä ohessa hän matkustaa, käy jumpassa ja lenkkeilee Hekla-koiransa kanssa. Ensi keväänä taiteilija on kutsuttu Norjaan kansainväliseen taidefestivaaliin Vossin kaupunkiin tekemään luonnollisessa koossa olevaa naisveistosta.
Korva oli kuluneena kesänä Mäntän Kuvataideviikoilla ja hänen keväisestä Helsingin näyttelystään julkaistiin kritiikki Helsingin Sanomissa. Monet Korvan tavoitteet kuvanveistäjänä ovat toteutuneet. Nyt taiteilijan unelmana on menestyminen kansainvälisillä markkinoilla.

Jaa uutinen:  

 
Naamatusten viimeisimmät
Hae uutisista ja sivustolta
 
Meän Tornionlaakso
Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net
Asiakaspalvelu:
Tilaukset
Osoitteenmuutos
Palaute
Uutiskirje
Yhteystiedot
Tavathan
Facebookissa:
Grafu Oy


Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net