Näin son

Kotoa pois

12.2.2015 06:00 Kari Kaulanen

Jokin aika sitten television uutisissa kerrottiin, että lukioverkon mahdollinen harventaminen pakottaa nuoret muuttamaan toiselle paikkakunnalle omaan asuntoon. Kysymys kuului, onko 15–16-vuotias liian nuori asumaan yksin.
Televisiouutisen esimerkkihenkilö asui omassa asunnossaan, jonka vuokran vanhemmat tietenkin maksoivat ja varmasti he auttoivat muutenkin. Asuinkumppaninaan hänellä oli koira. Muistaakseni hän mainitsi kuitenkin myös sanan yksinäisyys.
Olen monessa yhteydessä aiemminkin kertonut omista kouluvuosistani ja asumisesta niin Sieppijärvellä kuin Pellossa. Nyt noihin aikoihin on taas hyvä syy palata.
Keskikouluun Sieppijärvelle lähdin kuukautta vaille 11-vuotiaana. Sen ikäisenä yksin asuminen ei tietenkään olisi tullut kysymykseen. Vaihtoehtoja olivat asuntola ja perhemajoitus. Asuntolasta olin kuullut kauhujuttuja jo etukäteen, joten se ei tullut kysymykseen.
Minun onnekseni Sieppijärvellä asui setäni, jonka luokse pääsin asumaan, kuten monet muutkin hänen sisarussarjansa lapsista omalla vuorollaan.
Kun tuli aika siirtyä Pelloon lukioon, oli jälleen vuorossa asunnon etsintä. Minulla oli hyvä tuuri, vaikka koulumatka pitenikin noin kolmeen kilometriin.
Molemmissa paikoissa hintaan kuului tietenkin täysihoito, ja mikä tärkeintä, tunsin olevani osa perhettä. Olenkin jälkeen päin kutsunut niitä varakodeikseni varavanhempineen. Perheiden lapset koen edelleen vähintään sisar- ja velipuolikseni.
Ajatus siitä, että olisin asunut yksin edes lukioaikana, tuntuu mahdottomalta. Olisin luultavasti kuollut nälkään. Siihen aikaanhan ei ollut vielä kuultukaan mikroaaltouuneista tai valmisruuista. Itselleni voileivän tekeminen oli korkein ruuanlaiton aste.
Yksi asia, jota ei voi olla ottamatta huomioon, on turvallisuus. Sen luulisi ainakin vanhempien kannalta tärkeä asia.
Eikä sovi unohtaa sosiaalista puolta. Kun asuu hyvässä perheessä, koti-ikävä jää taka-alalle eikä yksinäisyyttäkään tarvitse potea.
Maailma on viidessä vuosikymmenessä muuttunut ja ihminen sen mukana.
Onko tuollainen perheasuminen enää mahdollista, ja kuinka moni nuori on edes valmis menemään outoon perheeseen oudolla paikkakunnalla? Vai eivätkö ihmiset enää halua ottaa vieraita ihmisiä koteihinsa?

Jaa uutinen:  

 
Näin son viimeisimmät
Hae uutisista ja sivustolta
 
Meän Tornionlaakso
Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net
Asiakaspalvelu:
Tilaukset
Osoitteenmuutos
Palaute
Uutiskirje
Yhteystiedot
Tavathan
Facebookissa:
Grafu Oy


Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net