Pilkheitä

Koiran elämää

21.2.2013 06:00 Taina Laitinen

Ollapa koira. Ajattelepa, saisi päivät vain loikoilla, syödä ja välillä käydä nauttimassa ulkoilmasta. Jos olisi tylsää niin aina joku leikkisi tai rapsuttelisi. Olisipa ihanaa.
Paitsi etten tiedä yhtään koiraa, joka toimisi noin. Eivätkö ne ymmärrä omaa parastaan? Jos minä olisin koira niin nautiskelisin rapsuttelusta ja oman pedin lämmöstä, välillä kömpisin syömään ja ulkoilemaan. Todellisuudessa koirat eivät ymmärrä käyttää hyväkseen näitä laiskottelun mahdollisuuksia.
Meillä asustaa puolivuotias karvakuo-no. Se osaa kyllä nauttia myös siitä, että voi kaikessa rauhassa maata selällään, jalat kattoa kohti ja kuorsata. Mitä kummallisempi asento, sen parempi. Mutta älkää vain erehtykö luulemaan, että se on koko ajan yhtä rauhallinen, ehei. Kun muu perhe pistää pötkölleen sohvalle, niin silloin alkaa menojalka vipattaa ja kovasti.
Tavallinen iltaohjelma menee suunnilleen näin: käymme pihalla nuuskimassa, kaivelemassa ja hoitamassa ne pakolliset rituaalit. Kun tullaan sisälle, minä asetun mukavaan asentoon sohvalle, mieluiten vaakatasoon. Parin minuutin kuluttua karvakuono tulee sohvan viereen istumaan. Tuijottaa. Ja tuijottaa. Jos en reagoi mitenkään, alkaa kuonolla tökkiminen ja näykkiminen: Etkö nyt näe että minä olen tässä, haloo ihminen!
Yritän esittää, etten huomaakaan tätä pukkimista ja tökkimistä. Jossain vaiheessa karvaturri aloittaa murisemisen ja asettuu hyökkäysasentoon takapuoli kohti taivasta. Siinä vaiheessa tiedän, että kohta mukavan asentoni pilaa noin parikymmentä kiloa karvaista lihasta.
Sohvallahan ei tietenkään saa olla. Se on karvakuonon mielestä ihan tyhmä sääntö. Yleensä se noudattaa kiltisti tätä sääntöä, mutta kun ”iltakohtaus” iskee päälle, kaikki säännöt unohtuvat. Jos kukaan ei edelleenkään noteeraa sitä, vaikka se seisoo päälläni ja tuijottaa iloisesti minua sentin päässä naamastani, alkaa ravaaminen. Läpi olohuoneen, aulan kautta törmäten vessan oveen ja takaisin olohuoneeseen. Haetaan vähän vauhtia sohvan selkänojasta ja sama reitti uusiksi. Jos makuuhuoneen ovi sattuu olemaan auki, voi käydä hakemassa sieltäkin vähän vauhtia.
Lopulta alkuiltamme päättyy aina siihen, että joku meistä istuu karvakuonon kanssa lattialla ja yrittää saada rimpuilevaa kahtakymmentä kiloa rauhoittumaan. Mutta kyllä meille riittää hupiakin kaikesta tästä riehumisesta.
Ehkä sekin vanhemmiten oppii nauttimaan elämästä. Vai tekeekö se sitä jo?

Jaa uutinen:  

 
Viimeisimmät Pilkheet
Hae uutisista ja sivustolta
Ilmoitukset
Raitti 300x250
 
Meän Tornionlaakso
Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net
Asiakaspalvelu:
Tilaukset
Osoitteenmuutos
Palaute
Uutiskirje
Yhteystiedot
Tavathan
Facebookissa:
Grafu Oy


Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net