Kirsti Häkkilästä tuli kirjailija etuajassa

2.10.2014 06:01 Minna Siilasvuo

Pellon kirjasto on Kirsti Häkkilälle tuttu paikka. Kuva Kirsti Häkkilä


PELLO – Pellolaislähtöisestä Kirsti Häkkilästä (o.s. Bergman) piti alun perin tulla jotain ihan toista kuin graafikko, kuvataiteilija, kirjailija tai muuta yhtä arkista. Uratähtäin oli avaruudessa saakka.
– Halusin pienenä astronautiksi. Haave kuitenkin romuttui, kun yläasteella matematiikanopettajani sanoi, että astronautin pitäisi osata vähän matematiikkaakin, Kirsti kertoo.
Pieni takaisku urasuunnitelmissa ei lannistanut Kirstiä, vaan hän keskittyi siihen, mitä osasi paremmin kuin matematiikkaa. Esimerkiksi piirtämiseen ja kirjoittamiseen. Suunnitelma B oli tulla jossain vaiheeksi kirjailijaksi, mutta varasuunnitelman toteutumisvauhti yllätti Kirstin itsensäkin.
– Aloin kirjoittaa ihan omaksi huvikseni joskus vuonna 2006 kun olin muuttanut Pellosta Turkuun. Etäisyys kotiseutuun toi kuulemani tarinat mieleen ja vaikuttihan siinä tietysti myös se valtava ero pellolaisten ja turkulaisten välillä. Suurin osa tekstistä syntyi ensimmäisenä kesänä, kun minulla ei ollut ensimmäisessä työpaikassani vielä kesälomaa, mutta remontin takia ei oikein työtäkään.

Kirsti naputteli tekstiä pöytälaatikkoon, minne se jäikin pitkäksi aikaa.
– Sitten kaverit lukivat sitä ja intoilivat, että teksti on niin hauska, että se on pakko lähettää jonnekin.
Lappi ei lähde naisesta
Mikäpä siinä muukaan auttoi kuin ryhtyä tuumasta toimeen, vaikka vain kaverisovun säilyttämiseksi. Kirsti valikoi kustantajien joukosta kemiläisen Nordbooksin periaatteen vuoksi: työtä pitää saada myös pohjoiseen.
– Kustantaja Matti Ylipiessa vastasi, että ”noo, pistetään syksyllä ulos...” Se kävi niin äkkiä, etten ole ehtinyt edes kunnolla tajuta koko hommaa, Kirsti päivittelee.
Esikoisteos Elethään ko Pellossa julkistettiin Pellon kirjastossa viime perjantaina.
– Oli hauskaa, että sain itse piirtää kannen. Jossakin isommassa kustantamossa sellainen ei olisi varmaan onnistunut.
Kirsti arvelee, että lappilaisten alkuvoimainen luovuus kumpuaa läheisestä luontosuhteesta, pitkästä pimeästä ajasta ja tarinoiden kertomisen perinteestä.
– Talvella ihmiset kääntyvät sisäänpäin, ja silloin on aikaa ajatella ja kirjoittaa. Täällä elää vielä se tapa, että mennään naapuriin ja aloitetaan: ”Tiäkkö mitä?” Yhdet kertovat tarinoita naapurissa, toiset Esson baarissa ja jotkut kirjoittavat ne muistiin kirjoiksi.
Hauskojen juttujen kirjoittaminen omalla murteella tuntui terapeuttiselta, ja sitä paitsi oma pappakin oli kirjoittanut. Oli polku, jota astella.
– Lordi sanoi niin hyvin, että ”vaikka mies lähtee Lapista, Lappi ei lähde miehestä”. Miekin saatan olla palaverissa, missä muut pokkuroivat puku päällä, mutta itse olen ajatuksissani jossakin kaukana, metsässä. Minulla on erittäin voimakas päänsisäinen maailma.
Heittäytymisen mestarit
Kirstin mielestä Pellossa on monta sellaista elementtiä, jotka tekevät siitä erityisen voimakkaan paikan.
– Täällä eletään joen ja rautatien välissä. Rautatiellä on suuri merkitys, sillä ihmisiä tulee ja menee. Väylä taas vaikuttaa jopa ihmisten elämänrytmiin. Kun jäät lähtevät, ihmiset menevät aivan sekaisin ja touhottavat edestakaisin koko valoisan ajan. Syksyn tullessa virta käännetään pois. Väylä jäätyy ja ihmiset rauhoittuvat pirtteihinsä juomaan kahvia, kunnes kevät taas tulee ja kaikki alkaa alusta.
Pellossa osataan myös heittäytyä.
– Täällä on ollut vahvoja ilmiöitä kuten lestadiolaisuutta, saksalaiset ovat polttaneet kaiken ja ihmiset ovat joutuneet aloittamaan alusta, he ehkä uskaltavat juuri sen takia heittäytyä asioihin. Koskaan ei tiedä, mitä huomenna tapahtuu, joten mennään täysillä. Silloin niitä tarinoita syntyy. Kaupungissa elämä on niin hillittyä, mutta maalla sattuu ihan käsittämättömiä kommelluksia!
Metsään ja merelle
Muutama vuosi sitten Kirsti muutti Turusta pääkaupunkiseudulle, Espooseen. Koti on meren rannalla, metsän tuntumassa.
– Elämänpiirini laajenee ulos luontoon. Joogaan kallioilla ja vietän muutenkin paljon aikaa luonnossa. Espoo on kiva paikka kun siellä paljon metsää ja Nuuksion kansallispuistokin on lähellä.
Kirstillä on kotonaan televisio, kuten asiaan kuuluu, mutta hän ei osaa käyttää sitä. Ehkä sillekin löytyy tulevaisuudessa jokin tarkoitus. Tällä hetkellä muut asiat ovat merkityksellisempiä.
– Kuuntelen musiikkia koko ajan todella paljon. Myös meri on minulle tosi tärkeä, vaikka olen kasvanut sisämaassa. Meren tuoksu on ihana. Olen ollut paljon merellä ja kaipaan aina horisontin tuolle puolen.
Turussa asuessaan Kirsti osallistui reilun kaupan purjelaivan Estellen kunnostustöihin ja oli nuorempana mukana myös meripuolustustehtävissä vapaaehtoisen maanpuolustuksen harrastajana.
– Siinäkin oli pääsyynä se, että pääsin merelle.
Pakkoluovuutta vai omaa aikaa?
Kirsti on tehnyt viimeiset kymmenen vuotta päätyökseen viestintää, tiedottamista, graafista suunnittelua ja nettisivujen ulkoasuja. Vuoden alussa hän aloitti työn Omnian aikuisopiston opintosihteerinä.
– Piti keksiä joku rennompi homma, että jää aikaa kirjoittamiselle, piirtämiselle ja matkustamiselle. Kun tekee rauhallistahtista työtä isossa oppilaitoksessa, jaksaa tehdä vapaa-ajalla luovia töitä. Graafisen suunnittelijan työssä olivat koko ajan pakkoluovuus ja deadlinet, enkä vapaa-ajalla halunnut tehdä mitään sen suuntaistakaan.
Välillä Kirsti oli pari vuotta työttömänä, opiskeli hierojaksi ja teki koruja.
– Tuntuu, että luovuus kanavoituu aina jonkinlaisena ähräämisenä. Viime talvena minulla oli nuttuvillitys ja tein läjäpäin nuttuja, ja kun eräänä talvena muistin, miten sukka tehdään, piti niitäkin kutoa heti kymmeniä pareja.
Turussa asuessaan Kirsti oli Turun ammatti-instituutissa verkkotoimittajana ja opetti aikuiskoulutuksessa visuaalista viestintää sekä värien ja kuvien psykologiaa. Lisäksi hänellä oli oma yritys, jonka kautta hän teki logoja ja vastaavia töitä.
– Olen vähentänyt työntekoa. Jossakin vaiheessa pää alkoi piiputtaa ja ajattelin, että ei tällaista! On ihan sama, vaikka tulisi enemmän rahaa, jos on niin väsynyt, ettei jaksa mitään. On parempi saada pienempi palkka ja omaa aikaa.
Intohimona matkustaminen
Vaikka Kirstin astronautin ura on matemaattisista syistä toistaiseksi jäissä, hän haaveilee matkustavansa kauas ja vielä kauemmas. Elämä jäsentyy lähinnä ulkomaanmatkojen mukaan. Työ ja muu elämä asettuvat niiden väliin.
– Me emme ikinä reissanneet kun olin pieni, Kirsti vakuuttaa, mutta lieventää heti perään väitettään:
– No, kävimme me joskus Lankojärvellä. Kun tokaluokalla pääsin Rovaniemelle ja sain siellä hampurilaisen, se oli niin mahtavaa että elin sillä monta vuotta.
Nykyään Kirstin matkat suuntautuvat monenlaisiin kiehtoviin kohteisiin, jopa Lankojärveäkin eksoottisempiin paikkoihin. Ensi kesäksi on suunnitteilla junamatka Pekingiin Trans-Siperian junalla.
– Isä saattaa kyllä saada sydänkohtauksen kun kuulee tästä... Pappa pääsi vain vanhalle rajalle, mutta meikä lähtee pitemmälle. Tosin viime kädessä se riippuu tietysti vähän ystävämme Putinin suunnitelmista.
Kirja tulee ajan kanssa
Kirstin tuore esikoisteos sisältää lyhyitä tarinoita kolmelta eri vuosikymmeneltä. 1980-luvusta kertoo lapsen ääni, 1990-luvulla sävyt synkkenevät laman ja kertojan murrosiän myötä. 2000-luvulla keskushahmo on vahva nainen, joka käy läpi vakavan sairauden, mutta uskaltaa olla oma itsensä.
– Suurin osa henkilöistä on keksittyjä, mutta tarinat ovat alkuperältään tosia. Niitä on vain yhdistelty ja yksityiskohtia on muuteltu. Ainoa henkilö, joka esiintyy kirjassa tunnistettavasti oikealla nimellään, on ystäväni, Hare Krishna -munkki Muniraja Dasa. Hän on niin hyvä tyyppi, että halusin mainita hänet omalla nimellään. Hän oli siitä vain innoissaan.
Kirjan nimessä heijastuu se ajatus, joka Kirstillä ja hänen luokkatoverillaan Timo Auttolla oli jo kouluaikana: Pello maailmankartalle! Timo piirtelee Pelloa paikalleen urheilijana ja räppäri TimoPistoolina. Kirsti tekee samaa omalla tavallaan.
– Pellosta on tullut Mäntyranta, Mukka ja monta muuta, mutta on meissä nuorissakin potentiaalia. Haluamme kertoa, kuinka mahtava paikka Pello on.
Kirstillä on parhaillaan tekeillä toinen kirja, yleiskielinen romaani, joka sijoittuu Lappiin.
– Se tulee kun tulee. Ajattelen, että hyvät kirjat tulevat ajan kanssa. Ei haittaa, vaikka siinä menisi useampikin vuosi...

Jaa uutinen:  

 
Naamatusten viimeisimmät
Hae uutisista ja sivustolta
Ilmoitukset
Saajoturkis
 
Meän Tornionlaakso
Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net
Asiakaspalvelu:
Tilaukset
Osoitteenmuutos
Palaute
Uutiskirje
Yhteystiedot
Tavathan
Facebookissa:
Grafu Oy


Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net