Kirjastoa ja kirjoja en jätä

25.2.2016 06:01 Kaisu Määttä

– Lastenlapset ovat elämän bonus. Heitä käydään tapaamassa ja nyt kun olemme kumpikin eläkkeellä ehdimme kunnolla valmistautua heidän tuloonsa.

YLITORNIO – Miehen työn takia tultiin tänne 1988, kun Heikki tuli johtajaksi Osuuspankkiin. Minä yritin kyllä kääntää hänen päätään, olisin niin mielelläni jäänyt Rovaniemelle maakuntakirjaston palvelukseen, koska olin siellä aivan ihanassa toimipisteessä, Terttu Eteläaho muistelee perheen saapumista Ylitorniolle.
Tertun toimipiste oli vanhainkodin kirjastossa, jossa hän teki 60-prosenttista työaikaa. Mukava työympäristö, vanhukset, eikä stressiä työstä, joten samaan aikaan hän opiskeli täydennyskoulutusta kirjastoalalle.
– Siihen aikaan ajateltiin, että sitä asutaan saman katon alla. Jos olisi ollut niin kuin nykyään, niin olisi ollut erilaista, olisi ajateltu että voidaan olla töissä kauempana ja tulla viikonlopuksi kotiin ja sillä lailla, Terttu sanoo.– Olisin ehkä jäänyt Rovaniemelle…
Silloin oli kuitenkin toinen aika, ja Ylitorniolle muutti Heikin mukana koko perhe. Lapsia oli siihen aikaan kaksi, vuonna 1975 syntynyt Marjukka ja vuonna 1977 syntynyt Mikko. Ylitorniolla syntyi sitten perheen iltatähti, Antti, vuonna 1992.
– Marjukka oli ehtinyt käydä kaksi viikkoa yläastetta Rovaniemellä, kun muutettiin tänne. Ja Mikko meni täällä ala-asteen viidennelle. Lapset ei tietenkään tykänneet, kun taas vaihettiin paikkakuntaa, mutta ei se ollut heille mikään uusi asia. Me on muutettu asuinpaikkaa Heikin työn perässä aika monta kertaa, Terttu kertoo.

Lasten harrastuksiin katkos
Lasten harrastuksiin muutto aiheutti kuitenkin katkeamisen. Molemmat lapset pelasivat tuolloin pesäpalloa, jonka lopputurnaukset käytiin sitten pelaamassa Rovaniemellä. Lisäksi molemmat harrastivat kilpauintia, eikä Ylitorniolla ollut tuolloin vielä uimahalliakaan.
– Sen harrastuksen loppuminen oli heille kova pala, Terttu toteaa.
Terttu kertoo, että molemmat lapset ovat aina olleet urheilusta kiinnostuneita; suosituin televisio-ohjelmakin on perheessä tainnut olla urheiluruutu, jonka tunnussävel on saanut lapset kipinkapin sohvalle telkkarin ääreen.
– Antti on pelannut esikouluikäisestä lähtien jääkiekkoa ja minullekin on tuo jäähalli tullut tutuksi. Se vaan, että saman ikäisten lasten vanhemmat olivat hieman eri ikäisiä kuin minä, Terttu naurahtaa.

Asettuminen Ylitorniolle
Terttu sai Ylitorniolla vakinaisen kirjastovirkailijan toimen 1.1.1990.
Hän muistelee nauraen, että ei heti Ylitorniolle tultua viitsinyt purkaa kaikkia tavaroitakaan muuttolaatikoista. – Olin varma, että se on kolme vuotta ja reissuun. Mutta niinhän se sitten kävi, että tänne jäätiin pitemmäksi aikaa. Meistä tuli ylitorniolaisia.
Ennen Ylitorniolle muuttoa perhe oli asunut jo useammalla paikkakunnalla, yleensä pari-kolme vuotta kussakin. Terttu muistelee, että joskus he jopa muuttivat asuntoa samalla paikkakunnallakin.
– Mehän ollaan molemmat kotoisin Sallasta, tunnettiin lapsesta asti, käytiin samaa koulua ja niin edelleen, mutta seurustelemaan alettiin vasta ylioppilasvuoden jälkeen, Terttu sanoo.
Naimisiin Terttu ja Heikki menivät vuonna 1973. Nuorena parina he asuivat Helsingissäkin, jossa Heikki oli OKO:n (Osuuspankkien Keskusosakepankki) palveluksessa.
– Ja minäkin olin pankissa töissä silloin, en kuitenkaan Osuuspankissa vaan se oli SYP ja Merita, joissa olin. Sain Yhdyspankista tarkastusosastolta vakinaisen paikankin, mutta en ottanut sitä vastaan, koska Heikki oli Osuuspankissa.

Kirjastoalalle vuonna 1977
Vuonna 1977 Terttu ja Heikki muuttivat entiseen kotikuntaansa Sallaan, jälleen Heikin työn perässä. Terttu oli tuolloin äitiyslomalla.
– Asuttiin rivitalossa, jossa seinän takana asui Heikin työkaveri ja hänen vaimonsa oli töissä kirjastossa. Hän alkoi minulle puhua, miten se on mukava työpaikka ja että autossa olisi paikka. Pääsin töihin sinne kirjastoautoon ja totesin, että tämähän se vasta onkin minun alani, Terttu sanoo.
Sallassa oli uusi kirjastoauto ja autolla paljon asiakkaita. Auton pysäkki oli myös rajavartiostossa, jossa asui paljon perheitä. –Tuntui, ettei kaikki väki sovi edes sisälle. Eikä kirjojakaan ollut riittävästi.
Seuraavaksi oli vuorossa Savukoski, jossa Terttu alkoi innolla touhuamaan satutunteja pienille asiakkaille ja ompeli verhotkin uusiin tiloihin.
Sitten Ivalo, jossa kirjasto oli jo ehtinyt muuttaa uusiin tiloihin, joten Terttu pääsi tekemään ihan tavallista kirjastovirkailijan perustyötä. Sen jälkeen olikin Rovaniemen aika, jolloin Terttu työskenteli vanhainkodin kirjastossa ja rakasti työtään.
– Tein virikehoitajan kanssa yhteistyötä, luin ääneen, keräsin luonnonkukkia ja käytiin niitä läpi asukkaiden kanssa, värejä ja tuoksuja, ja joskus leivoinkin. Minulla oli jo siellä vähän ajatuksena, että kirjasto olisi ikään kuin olohuone ihmisille, Terttu kertoo.

Sijaisesta vakinaiseksi
Ylitorniolle tultuaan Terttu teki kirjastovirkailijan työtä vuoteen 2004 asti, jolloin kirjastonhoitajana ollut Anne Toppari lähti pois.
– Olin hirveän pitkällä alan opinnoissani silloin ja Anne tahtoi, että jäisin hänen sijaisekseen. Se epäilytti minua, siis esimieheksi alkaminen omille työkavereille, mutta aloin kuitenkin, ja kun Anne ei sitten palannutkaan siihen työhön, minut valittiin kirjastotoimenjohtajaksi. Ja olen kyllä tykännyt työstä aivan hirveästi, Terttu sanoo.
– Olen huomannut olevani ihminen, joka tykkää haasteista ja joka paneutuu koko kapasiteetilla siihen, mitä tekee. Tiedän kuitenkin myös työn ja vapaa-ajan rajat, en tee töitä 24 tuntia vuorokaudessa.
Terttu selittää pyrkineensä kehittämään Tornionlaakson kirjastoa, joka sisältää sekä Pellon että Ylitornion kirjastot siten, että kaikille kuntalaisille saataisiin mahdollisimman hyvät palvelut. Hän on pyrkinyt ajattelemaan kaikkia ikäryhmiä kirjaston asiakkaina.
– Koululaisten ja opiskelijoiden matkassa kirjasto kulkee aina, oppiminen on se keskeinen juonne ja lukemista pitää olla tarjolla. Tietokoneet ja tabletit, ne ovat vain välineitä, jotka voivat vielä muuttua miksi tahansa.
Suuria muutoksia alalla
Ylitornion aikana kirjastoalalla on tapahtunut paljon yhteistyön kehittämistä ja alan uusiutumista. Entinen kortistointisysteemi on historiaa, nyt kaikki löytyy sähköisesti.
– Ennen piti olla omassa päässä tieto, mitä löytyy hyllystä. Nyt kaikki on nopeasti nähtävissä koneelta, Terttu sanoo.
Lisääkin muutoksia on yhä tulossa. Tämän vuoden syksyllä Lapin kirjastoissa vaihdetaan KOHA-järjestelmään, ja muutokseen valmistautuminen teettää kirjastoissa kaikkialla töitä. Muutoksen myötä asiakkaille on saatavissa aineistoa yhä nopeammin ja yhä laajemmalta alueelta.
Terttu miettii kuluneita vuosia ja paikkakuntien ja työpaikkojen vaihdoksia todeten, että hän on ollut onnekas, koska monista muutoista huolimatta hänellekin on aina löytynyt työpaikka.
– Tämän alan ihmisiä ei ole kovin paljoa, siksi olen hyvin saanut töitä, hän sanoo.

Seuraajalle hyvä testamentti
– Tämä viimeinen viikko on ollut vielä asioitten järjestely- ja viimeistelyviikko, koska haluan jättää kaiken mahdollisimman valmiiksi omalta osaltani. Uuden kirjastotoimenjohtajan valintaprosessi on meneillään, ja se joka tulee, saa mielestäni erittäin hyvän kirjaston, jossa on hyvä jatkaa tätä työtä. Aina on kehittämisen varaa ja aina on tilaa uusille ideoille, mutta esimerkiksi Pellon ja Ylitornion yhteistyö kirjastojen välillä on saatu pelaamaan tosi hyvin. Se on vaatinut työtä, mutta yhteinen sävel on löytynyt ja asiakkaat kokevat, että saavat kirjoja helpommin kuin aikaisemmin, Terttu sanoo.
– Kumpikin kunta arvostaa tehtyä työtä ja myös kirjastotaloa, mikä näkyy esimerkiksi siinä, että kirjallisuusmäärärahaa talousarviossa nostettiin. Henkilökunta kirjastoissamme on koulutettua ja osaavaa, ja kaikki työpaikat on täytetty. Kirjastoautokin on vielä uusi, vasta kolme vuotta käytössä ollut, ja itsepalvelulehtisalit toimivat molemmissa kirjastoissa hyvin.

Ikävä sosiaalista ympäristöä
– Minä olen ihminen, joka tarvitsee työkaverit ympärilleen. Kirjastossa on ollut ihanaa kokea saman alan ihmiset ja lohdullista, kun samat kirjat ovat löytyneet siitä huolimatta, että paikkakunta ja kirjasto on vaihtunut. Kirjasto on joka paikassa jollain tavalla samanlainen, Terttu sanoo.
 Työkavereitaan ja sosiaalista ympäristöä Terttu arveleekin eniten kaipaavansa kun hän huomenna perjantaina on asiakkaittensa tavattavissa viimeistä kertaa ja tarjoaa kirjastossa kävijöille myös kakkukahvit.
Hän ei kuitenkaan usko jäävänsä neljän seinän sisälle koskaan pitemmäksi aikaa, vaan varmastikin tulee löytämään itsensä erilaisista ryhmistä ja seuroista. Kalevalaiset Naiset on ainakin yhdistys, johon tulee osallistuttua, ja suunnitelmissa on käydä kuntosalilla sekä uimassa on.
– Ja tietenkin käyn kirjastossa, ihan vaan hakemassa luettavaa ja juttelemassa entisten työkavereiden ja muidenkin tuttujen ihmisten kanssa, Terttu Eteläaho sanoo.

Jaa uutinen:  

 
Naamatusten viimeisimmät
Hae uutisista ja sivustolta
 
Meän Tornionlaakso
Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net
Asiakaspalvelu:
Tilaukset
Osoitteenmuutos
Palaute
Uutiskirje
Yhteystiedot
Tavathan
Facebookissa:
Grafu Oy


Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net