Pilkheitä

Kevät tulee

25.4.2013 06:00 Taina Laitinen

Olen käynyt melkein joka päivä katsomassa jäänlähtömerkiksi Aavasaksan sillan kohdille lykättyä venettä. Siellä se jököttää tyynenä, liput liehuen. Ei se näytä olevan lähdössä mihinkään vielä aikoihin.
  Kun kolme viikkoa sitten veikkasin vappua, mies sanoi että olen hullu. Pysyn veikkauksessani, mutta sanottakoon siihen sellainen marginaali, että vene lipuu sillan alitse ensimmäinen tai toinen päivä toukokuuta. Toivottavasti minä satun kameroineni paikalle juuri silloin.
Kevään tulo on kuitenkin varmaa, vaikka se vene jököttääkin edelleen paikallaan kuin puu-ukko. Kevään tulon tunnistaa meidän perheessä niiskutuksesta ja siitä, että yksi jos toinenkin raapii itseään koko ajan. Niiskutus alkaa jo ennen kuin maata edes on näkyvissä, ehkä pieni läiskä pilkottaa jostain aurinkoisesta paikasta, kun jo silmiä kutittaa ja nenä vuotaa.
Toisaalta sitä odottaa kevättä, mutta näin allergiselle sekin ilo on pilattu. Mikään lääkitys ei toimi niin hyvin, että voisin rehellisesti sanoa nauttivani keväästä. Olisi ihanaa pystyä haistamaan se huumaava märän mullan ja nurmen tuoksu. Ripustaa pyykit ulos kuivumaan heti ensimmäisen aurinkoisen päivän tullen ja tuoksutella niitä viikatessa. Ei ole ihanampaa tuoksua kuin ulkona kuivunut pyykki. Haistaminen on vain aika heikkoa tähän aikaan vuodesta, kun nenä on tukossa.
Olen minä uhmannut luontoa ja istunut terassilla nauttimassa auringosta. Vähän sumutetta nokkaan ja johan voin nauttia tuoksuistakin, edes vähän aikaa. Siinä on jotakin, kun voi istahtaa terassille kahvikupposen kanssa ja nauttia lämmöstä. Sielu lepää. Joutsenet huutavat jo jossain kaukana, välillä ne lipuvat talon ylitse valkoisena armeijana.
Katselen kateellisena Facebookissa ystävieni kuvapäivityksiä, kuinka krookukset puskevat kukkapenkistä esille. Lunta ei näy missään. Eräskin kehuskeli nähneensä sitruunaperhosen. Kaikki tuntuvat viettävän vapaa-aikansa puutarhaa möyhimällä. Minä möyhin korkeintaan istutuslaatikkoa, sisällä.
Se huijaamalla kasvattamani ruohosipuli voi muuten edelleen virkeästi, en ole onnistunut tappamaan sitä. Tästä innostuneena hain lopultakin kaupasta pienen säkin multaa ja annoin lasten valita siemenpusseja.
Herneitä (älä vedä näitä nenään, kommentoi nuorempi) kahta eri sorttia ja tomaatteja. Kuvittelevatkohan lapset ihan tosissaan, että saan kasvatettua tomaatintaimen?
Saa nähdä kuinka käy.

Jaa uutinen:  

 
Viimeisimmät Pilkheet
Hae uutisista ja sivustolta
 
Meän Tornionlaakso
Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net
Asiakaspalvelu:
Tilaukset
Osoitteenmuutos
Palaute
Uutiskirje
Yhteystiedot
Tavathan
Facebookissa:
Grafu Oy


Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net