Pilkheitä

Kevään riemuja

23.3.2017 06:00 Kaisu Määttä

Kevät etenee nyt jo huimaa vauhtia. Aurinko nousee joka päivä hieman korkeammalle ja paistaa hieman lämpimämmin. Tosin juuri nyt sataa lunta taivaan täydeltä.

Mutta uusi lumi on vanhan surma, näin keväällä. Toivottavasti ei kuitenkaan niin nopeasti, että lumet lähtisivät ennen tulossa olevia hiihtokilpailuja.

Vielä pari viikkoa sitten katselin koiran kanssa lenkkeillessäni pelloilla risteileviä moottorikelkanjälkiä ja harmittelin mielessäni. Olisin niin halunnut kävelemään niitä jälkiä pitkin, mutta aina yritys tyssäsi siihen, ettei jälkeä ollut ajettu kuin yhden kerran. Se ei kestänyt kävellä.

Lopulta muutama päivä sitten löysin reitin, joka kesti kävellä ja vei joelle. Siellä joen jäällä, oi ihanuus, mahtavan leveä latukoneella tehty baana, johon ei kävellessä jäänyt edes askelten jälkiä.

Sitä olemme sen jälkeen kävelleet koirani kanssa joka päivä. Ensin hieman arvailin, saako latubaanaa kulkea koiran kanssa, mutta tuntoni keveni, kun totesin että siellä hiihdetäänkin koiran kanssa.

Kiitettävästi myös moottorikelkkailijat ovat huomioineet ladun olemassaolon, sillä sitä pitkin ei ole ajettu. Muutama jälki menee baanan ylitse nätisti, mutta latua ei ole pilattu. Latu jatkunee kirkonkylälle saakka, näin olen ymmärtänyt.

Hyvä hiihtobaana on saanut minut miettimään jopa suksipaketin hankkimista. Naapuri kehui karvapohjasuksia, skinejä, ja sanoi, että mitään muita suksia ei heikkokuntoisille naisille saisi myydäkään. Ne kuulemma pitävät ja luistavatkin tarpeeksi.

Kuulosti siltä, että juuri sellaiset sukset minulla olisi pitänyt olla silloin kun joskus yritin hiihtää. Vaan ei, ne lipsuivat ylämäessä, eivätkä liukuneet alamäessä. Jotakin perustavanlaatuista oli niiden suhteen pielessä. Voitelu tai suksien joustavuus, sitä oli joko liikaa tai liian vähän.

Lapsuudesta muistan, että kävin hiihtämässä jopa yksikseni jossakin lähivaarassa. Kuvittelin olevani Helena Takalo tai Hilkka Riihivuori, ja sauvoin vimmatusti kilpaa kuvitteellisen vastustajani kanssa. Silloin suksi luisti ja piti.

Vaikka oli vain puusukset ja siteetkin sellaiset yksinkertaiset, tiedättehän? Ei minulla ollut edes monoja, tavalliset talvikengät vain. Tai kumisaappaatkin joskus lauhalla.

Mitä ihmettä sen jälkeen tapahtui?

Jaa uutinen:  

 
Viimeisimmät Pilkheet
Hae uutisista ja sivustolta
 
Meän Tornionlaakso
Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net
Asiakaspalvelu:
Tilaukset
Osoitteenmuutos
Palaute
Uutiskirje
Yhteystiedot
Tavathan
Facebookissa:
Grafu Oy


Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net