Pilkheitä

Kebne YY

5.9.2013 06:00 Heidi Rannisto-Jolma

Jos ajatellaan, että me ihmiset olemme taloja, joissa on kussakin neljä huonetta: fyysinen, psyykkinen (henkinen), tunnehuone ja hengellinen huone ja jatketaan ajatusta siihen suuntaan, että meillä on taipumusta elää suurimman osan ajastamme vain yhdessä näistä huoneista kerrallaan.
Jollemme käy päivittäin jokaisessa huoneessa, edes tuulettaaksemme kutakin tilaa, meidän kokonaisvaltainen minuutemme kärsii.
Seuraan Jenny Henrikssonin blogia nimeltä Vastaisku ankeudelle. Tämä ajatus oli fb-seinälläni heti sen jälkeen kun olin palannut Kebnekaise-vaellukselta, jossa olin viettänyt aikani korostetusti tuossa fyysisessä huoneessa.
Ensikertalainen olin sekä tällaisella vaelluksella että Kebnekaisen tapaisella tunturialueella. Varmasti en ollut ainoa ensikertalainen, ja vaikka vaellukseen valmistautuminen alkoi hyvissä ajoin, se oli silti täydellinen hyppy tuntemattomaan. Samalla se oli äärimmäinen irtiotto arjesta ja myös rohki tarpeellinen sellainen.
Vaelluksella elin vain ja ainoastaan tuossa fyysisessä huoneessa, ja tunnen, että kadotin suhteeni kaikkiin muihin huoneisiini.
Joissakin tilanteissa olin lapsellinen ja kiukutteleva, vaikea tapaus, niin ainakin koin. Mutta löysin itsestäni sellaista fyysistä sisukkuutta, mitä en tiennyt olevan olemassakaan. Ja vähän henkistäkin. Ja koin kaikenlaisia pilkahduksia.
Opin, että pitää luottaa omaan arvioon siitä millaisin varustein lähtee matkaan. Tämä opiksi seuraavalle kerralle.
Sain kokea toisen äidin tarpeellista lohdutusta huoleen, joka oikeasti oli ihan turha. Kiitos siitä.
Opin, että joskus alku- ja loppumatka voivat olla hirveitä, rankkoja kokemuksia, mutta siinä keskellä voi olla sellainen kirkas helmi, jota vaalii loppuelämänsä.
Näin ryhmän kautta peilissäni asioita, joita en olisi varmasti itsestäni muuten nähnyt. Sain myös itseluottamusta siitä, että kykenin kuuntelemaan omia voimiani ja kulkemaan omassa tahdissani, ja silti pääsin ”perille” ihan siihen aikaan kuin pitikin. Tosin taisin siinä asiassa aiheuttaa myös huolta toisille. Anteeksi! Se ei ollut tarkoitus.
Sain kokea huolenpitoa jokaisen poikani taholta. Se oli hieno kokemus.
Ja sitten ne maisemat, aurinko, luonto, äänet, uudet tutut, vanhat ystävät ja tuttavat, koko kokonaisuus.
Hienoja pilkheitä!

Jaa uutinen:  

 
Viimeisimmät Pilkheet
Hae uutisista ja sivustolta
 
Meän Tornionlaakso
Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net
Asiakaspalvelu:
Tilaukset
Osoitteenmuutos
Palaute
Uutiskirje
Yhteystiedot
Tavathan
Facebookissa:
Grafu Oy


Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net