Kauppias Nina Front hoitaa homman

15.5.2014 06:00 Einari Rautio

Aksu ja Nonna viihtyvät Nina-äidin sylissä. Sisaruksilla on pientä kilpailua. Jos Nonna on äidin sylissä, myös Aksu löytää hyvin nopeasti tiensä sinne.

TOLPINMÄKI – Nina Front (o.s. Ulander) on toisen sukupolven K-kauppias, jolla kaupanpito on veressä. Lisäksi hän on rakastava puoliso ja kahden nuoren lapsen äiti sekä erikoisuus suvussaan.
Nina uskoo kohtaloon, joka on tuonut hänet Ylitorniolle.
Nina syntyi Haapavedellä vuonna 1979 ja asui siellä kuusi ensimmäistä vuotta elämästään. Sen jälkeen tuli muutto Kiiminkiin, jossa Ninan vanhemmat pitivät K-Marketia 16 vuotta.
Tuona aikana Nina kasvoi nuoreksi ja aikuiseksi. Ninalle kehittyi kiiminkiläinen identiteetti.
Kun Nina oli 22-vuotias, vanhemmat päättivät lähteä Kemijärvelle kauppiaiksi. Nina päätti jäädä matkasta ja suuntasi tiensä Ouluun.
Oulussa hän opiskeli ensin hotelli- ja ravintola-alan tutkinnon, mutta kiinnostui tuona aikana lisäopinnoista. Tutkinnon suorittamisen jälkeen Nina meni vielä lukioon ja mietti jatko-opintoihin lähtemistä.
Ylioppilastodistus kädessään hän suuntasi välivuotta pitämään vanhempiensa kaupalle Kemijärvelle. Ensimmäinen ihminen, jolle hän siellä puhui, oli mies nimeltä Ville Front.

”Suvunpilaaja” syntyi
Kun Nina syntyi, se oli suurin uutinen suvussa miesmuistiin. Tässä merkityksessä suuri uutinen ja miesmuisti tulee ottaa kirjaimellisesti, sillä Nina oli Ulanderin suvun ainoa tyttölapsi. Muisti ei nimittäin kanna niin pitkälle, että kukaan suvussa tietäisi toista tapausta.
– Setäni vaimolle soitettiin synnytyssairaalasta ja hän nimesi minut leikillä suvunpilaajaksi, kun ei tiennyt tyttölasta koskaan syntyneen Ulanderin sukuun. Mummo uskoi sukupuoleni vasta kun näki minut, Nina kertoo hänelle muisteltuja tarinoita.
Nina syntyi vanhemmilleen iltatähdeksi. Hänen kaksi isoveljeään olivat ehtineet jo 13- ja 15-vuotiaiksi. Ninan ollessa sukunsa ainoa naispuolinen ja vielä myöhään syntynyt, hänellä riitti passaajia sukulaisissa. Varsinkin kahdessakymmenessä poikaserkussa.
– Yrittivät välillä hemmotella pilalle, Nina kertoo hymysuin.


Tornionlaakso mukana historiassa
Ulanderin suvulla on pitkä historia, joka kytkeytyy myös Tornionjokilaaksoon.
– Suvun kanta-isä saapui Saksasta Tornioon ja käänsi saksalaisperäisen nimensä Ulanderiksi. Mies oli ilmeisesti saarnamies, Nina kertoo.
Tapahtuma ajoittuu luterilaisen uskonpuhdistuksen levittäytymiseen Suomeen, jolloin Suomi oli vielä Ruotsin kruunun alaisuudessa.
Torniosta suku lähti hitaasti alaspäin ja päätyi lopulta Ouluun, jota voi pitää suvun pääpaikkana. Moni Ulander on toki siirtynyt myös etelän suuriin kaupunkeihin. Tunnettu uutisvalokuvaaja Markku Ulander on yksi Ninan serkuista.
Ennen Ninaa ja Villeä Ylitorniolla on toiminut K-kauppiaina myös Ninan veli Kim ja hänen vaimonsa Vuokko Ulander.
Myös Ninan toinen veli Mika Ulander on K-kauppias.

Perheharrastuksena golf
Vanhempien muutettua Kemijärvelle alkoivat isä ja veljet harrastaa golfia. Silloin myös Nina päätti hankkia kentälle menoon oikeuttavan green cardin.
– Halusin pysyä perheen tahdissa. Helpottaa yhteydenpitoa, kun voi jakaa mielenkiinnon harrastukseen.
Myös Ville harrastaa golfia.
– Teemme vanhempien kanssa yhteisiä ulkomaanmatkoja. Golf antaa silloin myös aikaa aikuisten kesken, kun äiti ottaa lapsivastuun ja pääsemme pelikentälle. Äitini on ainoa, joka ei pelaa, Nina kertoo.
Palloa on Ninan mielestä päässyt lyömään lähiaikoina harmillisen harvoin, koska Ylitorniolla ei ole viheriötä.
– Matarengissa on golf-rata, mutta sinne saakka ei olla vielä keretty, Nina toteaa.

Ville ja ura
Kemijärvellä Nina kohtasi Villen useissa paikoissa sattumalta, ja Ville oli Ninan mielestä aina kohtelias.
– Ville oli myös ilo silmille ja avasi herrasmiehenä ovet vaikka pankissa kohdatessamme, Nina selventää.
Puoli vuotta kului satunnaisesti törmäillen kunnes Ville ilmestyi Hotelli Kemijärveen joulun alla.
– Vanhempieni kaupalla oli pikkujoulut siellä ja törmäsin Villeen, joka oli tullut viettämään iltaa yökerhon puolelle. Juttelimme hetken yökerhossa, mutta vanhempieni järjestämät pikkujoulut olivat toisessa kerroksessa ja minun piti palata sinne.
– Olin kahden tulen välissä, koska en halunnut myöskään jättäytyä Villen seurasta. Silloin otin Villeä kädestä ja pyysin mukaan. Minuuttia myöhemmin esittelin Villen vanhemmilleni ja jatkoimme kaikki yhdessä samassa pöydässä. Tuosta illasta seurustelusuhteemme lähti, Nina muistelee.
Nuoren parin seurustellessa myös Ville tuli samaan kauppaan töihin. Tuona keväänä Nina haki ja pääsi opiskelemaan sosionomiksi.
– Piti päättää, lähdenkö Ouluun opiskelemaan. Päätimme Villen kanssa lähteä kauppiasuralle, Nina kertoo.
Nina ei ole koskaan miettinyt, missä hän olisi jos olisi ottanut opiskelupaikan Oulussa vastaan.
– Uskon kohtaloon. Asioita tapahtuu ilman että sen suuremmin tiedämme niistä. Kaikella on jokin tarkoitus.
Sitten alkoi opiskelu uudestaan alusta. Ensin Nina ja Ville suorittivat myyjän ammattitutkinnon, sitten esimiehen erikoisammattitutkinnon, yrittäjän ammattitutkinnon ja lopuksi vielä kauppiasvalmennuksen.
– Opintoihin meni reilu viitisen vuotta ja kaiken kaikkiaan olimme isällä töissä kuutisen vuotta. Sitten valmistuttiin ja siitä meni pari kolme kuukautta ja muutimme Paltamoon.

Paltamosta pohjoiseen
Nina sai Villeltä sormuksen, kun he olivat seurustelleet neljä vuotta. Kaksi vuotta kihlasormusta myöhemmin marraskuussa 2005 satoi lunta ja pari sanoi toisilleen ”tahdon” Revontuli-kappelissa Pyhätunturilla. Paikalla oli reilu sata sukulaista ja ystävää.
Pikkuhiljaa Nina alkoi lähestyä kolmekymmentä ikävuotta ja avioparille tuli kova vauvakuume. Samaan aikaan Nina ja Ville Front olivat muuttaneet Paltamoon, aloittaneet kauppiaina ja perustaneet uuden kodin.
– Ensimmäisenä vuonna ei ollut ainakaan tekemisen puutetta, kun oli niin monta uutta asiaa samaan aikaan käsissä, Nina muistaa.
Ninan ja Villen esikoinen Nonna syntyi maaliskuussa 2009. Ninalle oli tärkeää, että tytön nimi alkaa samalla alkukirjaimella kuin oma.
Kaksi vuotta ja neljä kuukautta Nonnan perässä syntyneen Aksu-veljenkin nimen tarina tulee suvuista. Ninan papan isä oli Akseli, ja aina kun joku lapsenlapsista oli odottamassa, Villen ukki kysyi, joko saadaan Akseli sukuun.
– Mietimme kauan aikaa Akseli-nimeä, mutta se lyhennettäisiin kuitenkin puhekielessä Aksuksi. Samahan se on kerralla laittaa sitten se nimi. Jotenkin meillä on ollut sellainen maku, ettei se olisi aivan tavanomaisin. Tykätään suomalaiseen suuhun hyvin sopivasta nimestä, joka on kuitenkin erilainen.
Nina Front vietti Paltamossa neljä ja puoli vuotta kunnes vuoden 2012 lopussa Nina saapui perheineen pohjoiseen.

Keskellä kauneinta arkea
Nina kertoo, että äitiys on niin monimuotoinen asia, että monet reaktiot yllättävät. Lasten hoitaminen kysyy kärsivällisyyttä ja sitä on tullut lisää.
– Sillä tavalla lapset kasvattavat vanhempia. Nonna oli tosi helppo vauva, Aksulla taas oli paljon yöheräämistä. Sen jälkeen kun Aksun vatsa rauhoittui, alkoi kova korvatulehduskierre. Se rauhoittui vasta vuosi sitten. Viime toukokuusta lähtien on oikeastaan ollut rauhallista, Nina huokaa.
– Luulin joskus, että äitiys on helpompaa, ja että mä en ainakaan tekisi noin ja noin. Kyllä usein menee myös siitä mistä aita on matalin, tai toimii juuri samoin kuin omat vanhemmat.
Nina sanoo potevansa huonoa omatuntoa jos pitäisi touhuta lasten kanssa, mutta tulee vain ohjanneeksi, että leikkikäähän nyt, jotta äiti voi tehdä tämän tai tuon.
– Aktiivista aikaa on oikeastaan 2–3 tuntia kun tullaan hoidosta kotiin, laitetaan ruoka, syödään, korjataan astiat pois, käydään pesulla. Sitten kun istahtaa, ei enää tekisi mieli nousta, Nina kertoo lapsiperheen arjesta.
Arkirutiineissa Nina ja Ville ovat lasten myötä tehneet työnjaon suuremmassa mittakaavassa.
– Ville vastaa kaupasta ja mä olen jättäytynyt siinä taka-alalle, mutta vastaan sitten kodista. Lisäksi Ville menee aikaisen herätyksen takia lasten kanssa nukkumaan, se on ikään kuin hänen juttu. Mulle tulee siinä omaa aikaa ja saatan katsoa tunnin tai kaksi telkkaria.
Nina kertoo myös, että Nonnan kasvaessa tytöllä on tullut tarve päästä äidin kanssa kahdestaan saunaan, että voi höpötellä tyttöjen juttuja.
– Nonna on lisäksi nyt mainiossa iässä ja äiti saa hymy korvissa kuunnella juttuja ja elämän suunnitelmia. Nyt Nonna suunnittelee paljon omaa perhe-elämää. Sitä hän ei vielä ymmärrä miksei silloin enää asuta kotona, mutta miettii minkälaista on silloin kun on omia lapsia ja on esimerkiksi nyt tosi äidillinen pikkuveljelleen, Nina kertoo.
– Ja kaikkea mitä lapset hoksii. Ei voi kuin ihmetellä, että on ne niin viisaita.

Ruuanlaittoa yhdessä
Frontin perheessä on kaksi ruuanlaiton ammattilaista ja työnjakokin on aika selkeä. Nina hoitaa ulkomaisten ruokien valmistuksen kuten pastat, sekä kanat ja arkiruuat. Ville taas on hyvä riistaruoissa. Myös pihvit ja grilli ovat Villen hallintoaluetta.
– Ruuat tehdään aika pitkälti itse. Jonkin verran ollaan ronkeleita ruuan suhteen, että se pitää olla hyvää ja maistuvaa. Se maustaminenhan on kaikista oleellisinta. Mistä tahansahan saa oikeastaan hyvää kun sen maustaa hyvin, Nina ohjeistaa.
Frontien perheessä myös lapset ovat tottuneet syömään ruokia, joihin samanikäiset eivät varmaan koskisi pitkällä tikullakaan.
– Pasta aurajuustokastikkeella ja sipulit menevät. Varmaan johtuu siitä, että tehdään niin erilaisia ruokia. Lapset myös osallistuvat ruuanlaittoon esimerkiksi muusaamalla ja sekoittamalla aineksia, Nina miettii.

Jaa uutinen:  

 
Naamatusten viimeisimmät
Hae uutisista ja sivustolta
 
Meän Tornionlaakso
Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net
Asiakaspalvelu:
Tilaukset
Osoitteenmuutos
Palaute
Uutiskirje
Yhteystiedot
Tavathan
Facebookissa:
Grafu Oy


Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net