Pilkheitä

Kanteleella kauniimmin

18.4.2013 06:00 Kari Kaulanen

Olen usein sanonut, että en ole koskaan kadehtinut muita kuin ihmisiä, jotka osaavat soittaa hyvin jotain instrumenttia.
Konserteissa unohdun usein seuraamaan soittajan sormia sen sijaan että uppoutuisin musiikkiin.
Hyvät soittajat ovat tietenkin musikaalisia, mutta nykyisin myös koulutus on monipuolista ja lähes kaikkien saatavilla pienestä pitäen.
Itse olen saanut käytännön soitto-opetusta vain kerran, mutta se oli sitäkin tärkeämpää. Olin kahdeksanvuotias, kun kävin vanhempieni kanssa kyläilemässä koululla asuvan opettajan luona, joka oli vanhempieni ystävä.
Opettaja näki, kuinka paljon koulun harmooni kiinnosti minua. Koulupäivän aikana siihen ei tietenkään saanut koskea, mutta nyt opettaja avasi kannen ja opetti minulle c-duuriasteikon. Soitin heti Ukko-Nooan, ja se sytytti lopullisesti innostukseni soittamiseen.
Meillä ei kuitenkaan kotona ollut mitään instrumentteja. Sittemmin tulivat kellopelit ja melodicat, mutta niiden rajallisuus ei ollut omiaan lisäämään intoa harrastuksen jatkamiseen.
Tätini kotona oli mandoliini, jota silloin tällöin pääsin kokeilemaan. Toisella tädilläni puolestaan oli kantele, joka kiinnosti minua kovasti. Niin siitä kuin muistakin soittimista löysin helposti melodiat. 11-vuotiaana sain ensimmäisen kitaran, joka kuitenkin oli niin huono, että uskoni loppui siihen.
Kunnollisen kitaran sain ostetuksi vasta lukioaikana. Se kiertelikin sitten kanssani niin armeijat kuin opiskelupaikat ja on edelleen soittokuntoinen.
Olen elämäni aikana soittanut mainittujen lisäksi bassoa ja rumpuja – niillä muutaman vuoden jopa tienannutkin – urkuja, pianoa, trumpettia, viisirivistä harmonikkaa, jopa viulua. Mutta yhtään niistä en sinne päinkään niin hyvin kuin olisin halunnut.
Palataanpa vielä kanteleeseen, jota Suomen kansallissoittimeksi kutsutaan.
Pikkupoikana tätini 20–30-kielistä kannelta näplätessäni en ymmärtänyt, kuinka monipuolinen soitin on kyseessä.
Siihen aikaan radiossa soivat usein Martti ja Marjatta Pokelan laulut, joissa kanteleella oli tärkeä rooli. Ne olivat osaltaan luomassa mielikuvaa kantelemusiikista.
Tuo mielikuva pyyhkiytyi tehokkaasti pois viime sunnuntaina Aavasaksalla kahden taitavan muusikon näyttäessä, mitä kaikkea kanteleella voi tehdä.
Nautin, kun sain seurata soittajien sormien leikkiä erilaisten kanteleiden kielillä. Kadehtimaan olen onneksi jo liian vanha.

Jaa uutinen:  

 
Viimeisimmät Pilkheet
Hae uutisista ja sivustolta
Ilmoitukset
pallonkorjuubn
 
Meän Tornionlaakso
Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net
Asiakaspalvelu:
Tilaukset
Osoitteenmuutos
Palaute
Uutiskirje
Yhteystiedot
Tavathan
Facebookissa:
Grafu Oy


Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net