Pilkheitä

Kakkiaisen kaverit

12.7.2012 06:00 Reetta Tornensis

Huoneeni seinällä on valokuva. Valokuva, jonka näen joka päivä, mutta jonka ottohetkeen muistan palata vain harvoin. Kuva on otettu minusta ja kahdesta ystävästäni, kun olimme juuri aloittaneet yläasteen.

Kuvassa me kaikki kolme irvistämme rautaisen hymyn. Rautaisella tarkoitan sitä, kun saimme vuoron perään juosta hammaslääkärissä oikomassa hampaitamme. Muistan vihanneeni hammasrautojani (tai telaketjuja, joiksi nimitin niitä rautaläjiä suussani.) varsinkin silloin, kun muiden suut tyhjennettiin kaltereista aikaisemmin kuin minun.

Sovimme, että laitattaisimme hammaskorut, kun hymymme olisi raudattoman kaunis. Niin tehdään! Sitä päivää vieläkin odotellessa…

Toisen valokuvan tytöistä olen tuntenut jo ennen kuin edes aloitin koulun. Toiseen tutustuin ala-asteen toisella luokalla, hänen muuttaessaan tänne Pelloon.

Kuljimme yläasteella joka paikkaan kolmestaan. Yläaste oli ihana. Tunsin itseni jäätävän siistiksi lintsatessani välitunteja tyttöjen vessassa.

Ramppasin ystävieni kanssa peilin edessä useita kertoja päivässä, ja joka kerta yhteen vessaan pakkautui ainakin viisi tyttöä. Kun olimme todenneet tukan olevan sittenkin ihan hyvin, ja kun joku oli opettanut, miten ripsiväriä laitetaan, olimme taas valmiita seuraavalle tunnille. Ja taas tunnin päättyessä löysimme itsemme vessoilta yskimässä hiuslakan luonnotonta määrää. Ah, niitä aikoja!

Kuvan oikeanpuoleinen tyttö vietti viime vuoden maailman toisella puolen. Nyt, kun hän on palannut, niin kuvan vasemmanpuoleinen tyttö on puolestaan muuttamassa Etelä-Suomeen. Olenkin todennut, että vahvan ystävyyden tunnistaa siitä, että vaikka olisimme olleet pitkän ajan erossa, pystymme silti jatkamaan juttujamme samaan tapaan kuin aina ennenkin.

Mitä olisinkaan ilman ystäviäni? Ystäviä, joiden kanssa saan nauraa vatsalihakseni kipeiksi muistellessamme ala-astetta ja sitä, kuinka tutustuimme.

En tahdo ikinä unohtaa myöskään muita ystäviäni, joiden kanssa olen tullut hyvin läheisiksi parin vuoden aikana. He ovat sellaisia ystäviä, jotka lähtevät kanssani vaikka keskelle metsää taideleirille, kun mieleni tekee vetää kumisaappaat jalkaani ja tekeytyä karhunsyötiksi. He ovat sellaisia ystäviä, jotka vastaavat puhelimeen sanomalla: ’’Oon mukana. Koska mennään?’’

He ovat sellaisia ystäviä, jotka ovat nähneet niin minun iloisen kuin surullisenkin puolen. He eivät katoa ympäriltäni silloinkaan, kun olen ihan kakkiainen.

Kiitos teille ihanat ystäväni.

Jaa uutinen:  

 
Viimeisimmät Pilkheet
Hae uutisista ja sivustolta
Ilmoitukset
Raitti 300x250
 
Meän Tornionlaakso
Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net
Asiakaspalvelu:
Tilaukset
Osoitteenmuutos
Palaute
Uutiskirje
Yhteystiedot
Tavathan
Facebookissa:
Grafu Oy


Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net