Kaisu Laitamaa on suorasanainen ihmistelijä

31.7.2014 06:00 Minna Siilasvuo

Kaisu Laitamaa ei varsinaisesti harrasta autonpesua, mutta nyt edessä on auton vaihto. Vanha palvelija lähtee puhtaana maailmalle.

PELLO – ”Olenkohan mie ollut viime aikoina vähän liikaakin esillä – ainakin joittenkin mielestä”, Kaisu Laitamaa pohtii vastaukseksi haastattelupyyntöön. Tuskin sentään, sillä rohkeita, mutta asiallisia sanankäyttäjiä ei verso joka nurmikolla.
Rovaniemeläislähtöinen Kaisu – silloinen Pietilä – tuli Pelloon vastavalmistuneena lastentarhanopettajana ottaakseen vastaan ensimmäisen työpaikkansa Pellon kunnan palveluksessa. Elokuun alkupäivinä siitä tulee kuluneeksi 37 vuotta.
– Pelloon perustettiin päiväkoti ensimmäisten maaseutukuntien joukossa, kun siihen saakka päiväkoteja oli ollut vain kaupungeissa. Kaikki työntekijät olivat alle 30-vuotiaita, eikä meille ollut tarjolla valmista polkua seurattavaksi. Suurimmalle osalle se oli ensimmäinen työpaikka. Saimme rakentaa koko homman yhdessä.
Ilmeisesti rakennustyö onnistui kohtuullisen hyvin, sillä Pellon päivähoitojärjestelmä perustuu edelleen silloin luotuun pohjaan.
Vaikka Kaisu aloitti uransa päivähoidon parissa, hän on ehtinyt työntää vuosien saatossa lusikkansa yhteen jos toiseenkin keitokseen. Nykyisin hänen tittelinsä on hoivapalveluiden ohjaaja, ja työ pitää sisällään monenlaista kotipalvelun järjestämisestä omaishoidon tuen kartoituksiin, arviointeihin ja päätöksentekoon.
– Työ on paljolti hallintoa, henkilöstöohjaamista ja asiakastapaamisia. Vanhustyö kaikkinensa on tärkeä työsarka.


Työtä nuorille
Kaisun työ ei ole näillä näkymin loppumassa, elleivät sitten vanhukset yllättäen käy Pellossa vähiin. Jos kunta muuttaa, ohentaa, vähentää ja ehkä jopa heikentää organisaatiotaan ja rahaakin on liian vähän, se voisi Kaisun mielestä selvittää, onko sellaisia työntekijöitä, jotka haluaisivat jo ihan kokonaan pois työelämästä. Sellaiset voisi sitten sanoa reilusti irti.
– Olen ajatellut, että minä olen jo tehnyt urani ja nyt saisivat nuoremmat tulla töihin. Kun vielä itketään sen nuorisotyöttömyyden kanssa: nuoret eivät pääse töihin, eivät saa työkokemusta, eivät ole sitä eivätkä ole tätä. Eivät tietenkään, kun me vanhat olemme töissä emmekä pääse eläkkeelle.
Irtisanomisista ei ole puhuttu, mutta yt-neuvotteluista kylläkin. Vaikka lain mukaan yhteistoimintaneuvottelut tulee käydä aina kun työssä tai organisaatiossa tapahtuu olennaisia muutoksia, moni korva kiepauttaa sanan ”yhteistoiminta” sanaksi ”irtisanominen”.
– En tiedä, onko meillä käyty yt-neuvotteluja ja onko niitä tulossakaan, mutta olen miettinyt asiaa sen verran, että minulla on siitä mielipide. Jos yt-neuvotteluja käydään, neuvotellaan sitten oikeasti. Jos joku ei halua jatkaa työssään, niin ulos vain! Jos irtisanomiselle on perusteita, miksi ei irtisanottaisi sitä, joka haluaa lähteä?

Rajallinen määrä kakkua
Vaikka Kaisu on valmis antamaan työssään tilaa nuoremmille, hänellä ei ole moitittavaa sen enempää työnsä kuin sen edellytysten suhteen.
– Olen ollut työssäni onnekas. Minulla on ollut aina hyvä työnantaja, hyvät esimiehet ja hyvät työkaverit. Siinä suhteessa ei ole valittamista, mutta nykyään työssä on niin paljon vaatimuksia. Voisivatko nuoremmat tulla niiden vaatimusten ääreen? Heillä on uusin tieto, tuorein taito ja nykyaikaisin koulutus.
Eläkeiän nostaminen on ajatus, joka kauhistuttaa ensimmäisenä niitä, jotka ovat olleet jo pitkään töissä. Nuorempien kohdalla tilanne on erilainen: 65 vuotta voi olla heille ihan sopiva eläkeikä.
– Minun ikäiseni ajattelevat, että vieläkö täällä pitää jaksaa saadakseen eläkkeen. Sitten ovat toisaalta ne nuoret, jotka eivät koulutuksestaan huolimatta pääse edes töihin tai saavat vain pätkätöitä. Eiväthän he ehdi koskaan edes tienata itselleen kunnon eläkettä!
Eläkkeet maksavat, mutta niin maksavat myös työttömyyden ja syrjäytymisen hoitaminen. Jos kakkua on jaettavana rajallinen määrä, olisiko viisaampaa päästää väsyneet eläkkeelle ja nuoret töihin?
– Minä olen mennyt töihin noin 22-vuotiaana ja ehdin olla 64 vuoden eläkeikääni mennessä yli 40 vuotta työelämässä. Entäpä nuoret? He opiskelevat neljästä viiteen vuotta eivätkä saa töitä. Sitten saavat pätkätyön, ovat äitiyslomalla, saavat uuden pätkätyön jostakin... Voi ihan hyvin käydä niin, että 65 vuoden ikään mennessä he eivät ole ehtineet olla töissä edes kolmeakymmentä vuotta, Kaisu puuskahtaa.

Hoitoa kotona?
Kaisua askarruttaa myös se, kuinka kauan päättäjät voivat sallia vanhuspalvelujen järjestämisen kaikille sivukylille. Koti on koti, mutta sen ei tarvitse välttämättä olla ikuisesti samassa paikassa.
– Ikäihmisten osuus väestöstä kasvaa Pellossa huimaa vauhtia ja se tarkoittaa, että myös palvelujen tarve kasvaa. Vanhuspalvelulaki edellyttää, että kotihoidon osuutta tulee lisätä, mutta jos kodin olosuhteet eivät ole sellaiset, että siellä pystytään hoitamaan, se on laille se ja sama.
Kaikkia koteja ei voida muuttaa vanhuksille sopiviksi omin eikä yhteiskunnan varoin. Järkevältä ei tunnu sekään, että kotipalvelun työntekijät joutuvat kuluttamaan suuren osan työajastaan ajamalla paikasta toiseen.
– Senkin ajan voisi käyttää vaikka lukemalla asiakkaalle lehden tai ripustamalla pyykit, jos vanhukset siirtyisivät sivukyliltä keskustaan asumaan. Nyt pettymykset puretaan viranhaltijoihin, mutta kaikkien luona ei kerta kaikkiaan voi olla seitsemältä.

Ratkaisuja, ei lisäongelmia
Tänä kesänä hoivapalveluissa on jo alkanut näkyä se, että lomien ajaksi on vaikea saada ammattitaitoisia työntekijöitä. Tosin koulutus ja tutkinto eivät ole koko totuus, vaikka tarpeellisia ovatkin.
– Asenteen pitää olla sydämellinen – asiakkaan kohtaaminen on tärkeämpi kuin oikea tekniikka. Meillä on onneksi niin asiakkaita kunnioittavat työntekijät, että he ymmärtävät ihmisten erilaisuuden. Yleensä asiakkailta tulee vain kiitosta, mutta jos moitetta tulee, se kohdistuu lähes poikkeuksetta vuorovaikutustaitoihin.
Kaisu on kokenut jo pitkään hieman häiritsevänä sen, että viranhaltijoitten ja poliittisten päättäjien välillä on vastakkainasettelua.
– Ainakin pienellä paikkakunnalla tulee sellainen ajatus, että jokaisella on omat etunsa ajettavinaan. Poliitikko voi ajatella oma kyläkunnan tai taustayhteisön etua, viranhaltija taas katsoo asiaa lainsäädännön ja käytännön mahdollisuuksien näkökulmasta.
Jotkut poliitikot tulevat viranhaltijan tontille ja saattavat jopa puuttua operatiiviseen toimintaan ikään kuin se kuuluisi poliitikoille.
– Meidän pitäisi katsoa yhdessä samaan suuntaan. Täytyy hakea mieluummin yhteisiä ratkaisuja vaikeisiin asioihin kuin kaivella esiin lisää ongelmia. Kuntapäättäjät voisivat joskus tulla tutustumaan esimerkiksi kotipalvelun arkeen.

Puolimummo vapaalla
Kaisu on ollut työstään vuorotteluvapaalla kolme eri kertaa, kahdesti pitkään ja kerran hieman lyhyemmän jakson. Viimeisin vuorotteluvapaa päättyi pari kuukautta sitten.
– Olin vapaalla vuosilomat mukaanluettuna kaikkiaan 15 kuukautta. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän mietin, ettei elämä ole huomenna, mutta ei se ole eilenkään. Se on vain tänään. Kuulin hiljattain radiosta Markus Envallin aforismeja, jotka tekivät minuun vaikutuksen. Hän kirjoittaa esimerkiksi, että elämme kuin meillä olisi kaksi elämää, joista ensimmäisen aikana hankitaan resurssit.
Vuorotteluvapaa on ollut kuin ennenaikainen eläke, josta on saa nauttia vähän aikaa. Kaisu on päättäväisesti ollut vuorotteluvapaidensa aikana tekemättä mitään erityistä. Aikaa on riittänyt niin seurakunnalle kuin puolison Anssin tyttären Katjan tytöille.
– Minulla ei ole omia lapsia, joten Katjan tyttäret ovat minulle tosi tärkeitä. He asuvat naapurissa ja ovat minulle suuri arjen rikkaus. Tytöt sanovat minua yleensä Kaisuksi, mutta joskus he kutsuvat minua piloillaan puolimummoksi.

Seurakunta on elämäntapa
Seurakunta on kirkkoneuvoston puheenjohtajana toimivalle Kaisulle koti, elämäntapa, harrastus ja paljon muuta, mutta hän ei pidä itseään sen paremmin maallikkona kuin taivaallikkonakaan.
– Ymmärrän tavallisempaakin elämää, eikä se muuta minun käsitystäni uskosta. Uskoni ei perustu tekemiseen ja ansaitsemiseen, vaan Jumalan armoon ja pelastustyöhön.
Uskovainen ihminen ei ole täydellinen, eikä hänen tarvitsekaan olla. Silti uskovalta saatetaan odottaa mahdottomia.
– Minullekin sanotaan joskus vaikka että ”miten sinä, uskovainen ihminen, puhut pahaa toisista”. Väärinhän se onkin, mutta ei se ole pelkästään uskovaisten asia. Eiväthän muutkaan saa tehdä väärin.
Kaisu tunnustaa olevansa hieman äkkiväärä ihminen.
– Sanon asioita voimakkaasti ja tarvitsen itselleni yleisön. Minulla on varsin hyvä itsetunto: tunnen sekä hyvät että huonot puoleni. Siihen on varmaan johtanut se, että olen ollut yli 30 vuotta esimiesasemassa. Ellei siinä kuule kunniaansa niin kuulee ainakin häpeänsä, hän naurahtaa.
Kaisu on myös seurallinen, vilkas ja vauhdikas – puolison mielestä ehkä joskus jopa hieman levoton.
– Harrastan ihmistelyä. Viihdyn seurassa ja ihmisten parissa.

Jaa uutinen:  

 
Naamatusten viimeisimmät
Hae uutisista ja sivustolta
Ilmoitukset
Raitti 300x250
 
Meän Tornionlaakso
Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net
Asiakaspalvelu:
Tilaukset
Osoitteenmuutos
Palaute
Uutiskirje
Yhteystiedot
Tavathan
Facebookissa:
Grafu Oy


Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net