Kaarlo Rundgrenin autot koristavat maanteitä

13.9.2012 06:01 Kari Kaulanen

PELLO – Pohjoisen teillä liikkujat ovat jo vuosien ajan voineet kiinnittää huomiota rekka-autoihin, joiden hytteihin on maalattu värikkäitä kuvia. Jos on ehtinyt vilkaista tarkemmin, on autojen kyljistä voinut lukea tekstin: Kaarlo Rundgren, Pello.
– Viies auton piti maalauttaa ennenkö uutiskynnys Pellossa ylitty, Kaarlo Rundgren naurahtaa Pellon kodissaan, jota hän asustaa yhdessä puolisonsa Hilkka Hannonen-Rundgrenin kanssa.
Tilavassa talossa on rauhallinen tunnelma. On helppo kuvitella, miten sen elämä vilkastuu, kun Hilkan kaksospojat tulevat perheineen vierailulle. Toisen pojan kolme pientä vilkeriä ovat selvästi vieneet niin mummon kuin Kaarlon sydämet.
Aiemmin lapseton Kaarlo sanookin saaneensa Hilkan myötä jo seitsemän ottolasta, kun mukaan lasketaan myös Hilkan poikien puolisot.

Alavirtaan ja yrittäjäksi
Kaarlo Rundgren lähti maailmalle Kolarin Kallioniemestä, joka sijaitsee Väylänvarressa. Perheessä oli kuusi poikaa ja neljä tyttöä. Hänen veljensä asuvat lähiseudulla, siskot ovat huilanneet kauemmas.
Kaarlo muutti Pelloon vuonna 1975 ja avioitui Maarit Pyykösen kanssa. Omakotitalo Ollintielle valmistui vuonna 1980.
Kaarlo on touhunnut koneiden parissa lähes koko ikänsä. Hän on ajanut niin veljiensä metsäkoneita kuin Enbuskan veljesten pölliautoja.
Samana vuonna talonrakennuksen kanssa alkoi Kaarlon yrittäjäntaival, kun hän osti oman kaivinkoneen.
– Sen jälkheenki mie vielä ajoin talvisin pölliautoja, hän sanoo.
Myös haave omasta kuorma-autosta toteutui.
– Mie ostin ensimäisen sora-auton Alaniemen Pekalta 90-luvun alussa ja ensimäisen puutavara-auton 1995, Kaarlo kertoo.
Tällä hetkellä autoja on kolme.
Reissutöissä
Viikkopoissolot ovat tulleet tutuiksi, sillä työt ovat vieneet miestä pitkin poikin Lappia ja koko Suomea. Tällä hetkellä viikot kuluvat Sodankylässä, missä Kaarlo kaivaa kaapeleita maan alle keskellä kirkonkylää Pellon Sähkö Oy:n työmaalla.
Siitä voi päätellä, että hän on itsekin työnantaja; täytyyhän kuorma-autoilla kuskit olla, kun isäntä istuu kaivurin hytissä.
– Kolme miestä on töissä, Kaarlo toteaa.
Kaivurityöt ovat kuitenkin Kaarlon heiniä, sillä ne vaativat oman osaamisensa eivätkä muut ole edes halukkaita niitä tekemään.
– Kaivurissa on kuulema liikaa nappia, Kaarlo hymyilee ja myöntää itsekin, että rekanajo on helpompaa verrattuna kymmentuntiseen päivään kaivinkoneen hytissä.
Hänelle sellaisia päiviä on kertynyt vuosien varrella lukemattomia niin Inarissa, Savukoskella, Levillä, Haapajärvellä kuin Pyhäjoellakin, jos muutaman paikan esimerkinomaisesti mainitsee.
Se on tiennyt myös paljon poissaoloa kotoa, mistä Kaarlo on selvästi pahoillaan.
Hän saavuttaa ensi vuonna eläkeiän ja aikoo sen jälkeen hieman hiljentää työtahtiaan. Töiden kokonaan lopettamista nuorekas ja hyväkuntoinen mies ei sentään suunnittele.
Harrastuksia laidasta laitaan
Muiden ikäistensä tapaan Kaarlo urheili paljon lapsuus- ja nuoruusvuosinaan. Tärkeimmät lajit ovat olleet hiihto ja jalkapallo, jota hän pelasi 1980-luvulla pari vuotta Ruotsissakin. Kaarlo toteaakin olevansa ensimmäinen pellolainen, joka on pelannut ulkomailla.
Pelaamisen lisäksi hän on toimi.nut Pellon Ponnen joukkueen valmentajana.
Vuonna 1999 Kaarlo näki lehdestä jutun torniolaisesta Mika Jefremoffista, joka maalaa kuvia autoihin.
– Mie olin juuri tilanu uuen kuorma-auton ja soitin hänele ja kysyin, mitä maksaa auton maalaus, Kaarlo muistelee.
– Ko Mika sano hinnan, mie sanoin, että eihän se kallis ole. Mika muistaa sen vieläki.
Siitä alkoi harrastus, joka jatkuu edelleen, ja joka on tuonut mukanaan paítsi monta ikimuistoisia hetkeä ja uutta ystävää myös komean pokaalikokoelman.
– Tärkein pokaali on kuitenki tuola, Kaarlo korostaa ja näyttää olohuoneessa muista palkinnoista erillään olevaa pyttyä.
Se on vuodelta 2010 oleva palkinto puunlastauksen Suomen mestaruudesta veteraanisarjassa. Kaarlo sanoo käyneensä kilpailuissa parikymmentä kertaa, ei kuitenkaan voitto mielessään, vaan voidakseen tavata saman ammatin ihmisiä. Monista onkin tullut niin hyviä kavereita, että yhteyttä pidetään kilpailuijen ulkopuolellakin.
Ystävä Mika Myllylä
Ensimmäisen maalatun Sisun kylkiä koristivat kuvat Mika Myllylästä ja jalkapallosta eli Kaarlolle tärkeistä harrastuksista.
Mika Myllylän kohdalla oli kuitenkin kyse paljon enemmästä kuin hiihtourheilun edustamisesta kuvassa: ystävyydestä.
– Ko Pellossa järjestethiin Suomen mestaruushiihot vuona 1993, Mika majottu meilä ja siitä meän ystävyys alko, Kaarlo kertoo.
Hän oli paikalla viisi vuotta myöhemmin, kun Mika sauvoi maaliin Naganon lumisateessa 30 kilometrin olympiavoittajana.
– Met totesimma myöhemin, että se oli meän paras hetki.
Lahden tapahtumien jälkeen Kaarlolla oli iso rooli Mikan tukena.
– Mika meinas lopettaa hiihtämisen kokohnaan, mutta mie sanoin, että jos sie nyt lopetat, suomalaiset luulevat, että sie olet käyttäny dopingia koko uran ajan.
Mika jatkoi uraansa kilpailukiellon kärsittyään ja voitti kaksi Suomen mestaruutta vuonna 2003. Ensimmäinen mestaruusmitali on kunniapaikalla Kaarlon ja Hilkan kotona.
– Mika sano, että tämä kuuluu sulle.
Miesten välisen ystävyyden syvyydestä kertoo se, että Kaarlo oli yhtenä kantamassa Mikan arkkua tämän hautajaisissa viime vuoden heinäkuussa.
Häämatka Pink Pantherilla
Kymmenen vuotta aiemmin Kaarlo Rundgren oli kokenut suuren henkilökohtaisen menetyksen, kun hänen Maarit-vaimonsa oli kuollut.
Elämän oli kuitenkin jatkuttava.
Vuonna 2003, turistimatkalla Muntorpin Nordic Trophy -näyttelyyn Kaarlo tapasi laivalla tulevan vaimonsa Hilkan.
Seuraavana vuonna Kaarlo maalautti Mika Jefremoffilla Sisu Pink Pantherin Jönnköpingin Nordic Trophy kilpailuun. Sisu PP tuli toiseksi puuautoluokassa.
Samalla autolla Kaarlo ja Hilkka tekivät häämatkan Sveitsin Interlakeniin kesällä 2005. Auto sai matkalla ansaittua huomiota ja teki osaltaan Sisuakin tunnetuksi.
Jo niihin aikoihin syntyi idea aiheesta seuraavan auton maalaukseen, joka toteutui menneenä kesänä. Kaarlo ja Hilkka hakivat Karjaalta tuliterän Sisu Polarin, ja Mika Jefremoff taiteili kuvat, joiden aiheena ovat Punahilkka ja Iso paha susi. Yhdessä kuvassa sudella on päässään hattu aivan kuin Kaarlollakin hänen kiertäessään maailmalla...
Paitsi ulkopuolelta, auto on laitettu uuteen uskoon myös hytin osalta. Hytin takaseinässä on seinän levyinen kuva myssypäisestä sudesta esittämässä isoäitiä.
Punahilkalla mestariluokkaan
Punahilkka-Sisu on ehtinyt kerätä jo mainetta ja kunniaa. Alahärmän Power Truck -tapahtumassa elokuussa se voitti puuautojen sarjan ja sijoittui yleisöäänestyksen haastajaluokassa kolmanneksi.
Hieman myöhemmin Punahilkka nappasi Jönköpingissä Volvojen ja Scanioiden joukossa komeasti kakkossijan, kuten myös Pink Panther aikanaan.
Ensi vuodeksi Punahilkka nousi mestariluokkaan, mikä tarkoittaa sitä, että Sisu-Punahilkka on jälleen ”taistelemassa” NordicTrophy-kilpailussa, nyt kutsuttuna.
Kaarlo korostaa sitä, että kiitos lopputuloksesta kuuluu viime kädessä taiteilijalle eli Mika Jefremoffille, joka heinäkuussa kruunattiin myös Lapin tangokuninkaaksi.
Harrastus on vienyt Kaarlolta paljon aikaa ja rahaa, joskus jopa yöunet. Kaikki on ollut kuitenkin sen arvoista, mikä on hyvän harrastuksen merkki.

Jaa uutinen:  

 
Naamatusten viimeisimmät
Hae uutisista ja sivustolta
Ilmoitukset
Raitti 300x250
 
Meän Tornionlaakso
Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net
Asiakaspalvelu:
Tilaukset
Osoitteenmuutos
Palaute
Uutiskirje
Yhteystiedot
Tavathan
Facebookissa:
Grafu Oy


Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net