Pilkheitä

Joulutunnelmaa etsimässä

20.12.2012 06:00 Kari Kaulanen

Pienestä pitäen meille on opetettu, että joulu on Jeesuksen syntymäjuhla. Minulle se konkretisoitui lapsena myös polvet täristen luettuna jouluevankeliumina sekä pyhä- että kansakoulun joulujuhlissa. Ehkä siksikään tämä joulun perimmäiseksi sanomaksi kutsuttu asia ei herätä minussa joulun tunnelmaa.
Se syntyy aivan muista seikoista, joille yhteistä ovat muistot lapsuuden jouluista.
Muistan, kuinka malttamattomana odotin Tornionlaakson Osuusliikkeen somistamista jouluiseen asuun. Samalla hyllyille ilmestyivät kiehtovat lelut ja ennen kaikkea Pekka Puupää -kirjat, jollainen kuului lähes jokaiseen lapsuuteni jouluun.
Sitten alkoivat radiossa kaikua joululaulut. Ne lapsena kuullut ovatkin edelleen parhaat joulutunnelman synnyttäjät, nimenomaan radiosta kuultuina ja lapsuuden aikaisina, ainoina oikeina versioina.
Joulukuusen hakeminen isän kanssa, sen vieminen ulkosaunaan pikku hiljaa sulamaan, kuusen asettaminen puiseen jalkaan ja tuominen pirttiin, koristeleminen, kynttilänpidikkeiden asettelu niin, että kynttilät pysyvät varmasti pystysuorassa eivätkä sytytä kuusta... Kaikki tuo kuului joulun odotukseen. Ja koko ajan jännitys kohosi.
Aattoaamuna uni karisi silmistä varhain. Radio soitti joululauluja pitkin päivää. Puolen päivän maissa, vuorokauden vähiten pimeänä hetkenä, oli tapana käydä viemässä naapureihin lahjoja ja tuoda vastalahjat koriin, jonka sisältöä piti samalla malttamattomana silmäillä.
Joulupukkia ei tarvinnut tilata, se tuli automaattisesti. Silmä kovana seurattiin ikkunasta, milloin naapurin pihalla näkyy liikettä.
Kun hevosen tiu´un kilinä alkoi kuulua, sammutettiin kaasari, myöhemmin kaasuvalo, sytytettiin kaikki kynttilät, ja jokainen istui paikalleen. Tontut aloittivat laulun jo eteisessä ennen kuin ryntäsivät sisään esittämään harjoittelemansa leikin.
Ovesta tulla kallisteli milloin minkäkin näköinen pukki, jolla oli joskus kädessään portailta napattu harja varsi alas päin. Sillä hän iski lankkulattiaan niin, että isä alkoi jo silmäillä menoa huolestuneena.
Kun lahjat oli jaettu ja avattu, alkoivat ensimmäiset haikeuden tunteet hiipiä mieleen. Kohta joulu olisi ohi.
Lapsuuden joulujen tunnelmaa ei enää pysty tavoittamaan. Varmaan siksi haikeutta vahvempi tunne joulun mentyä on helpotus.

Jaa uutinen:  

 
Viimeisimmät Pilkheet
Hae uutisista ja sivustolta
Ilmoitukset
Saajoturkis
 
Meän Tornionlaakso
Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net
Asiakaspalvelu:
Tilaukset
Osoitteenmuutos
Palaute
Uutiskirje
Yhteystiedot
Tavathan
Facebookissa:
Grafu Oy


Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net