Pilkheitä

Jouluksi kotiin

13.2.2014 06:00 Kari Kaulanen

Tehdessäni juttua terveydenhuollosta ja ambulanssitilanteesta mieleeni nousivat elävästi omat kokemukseni lähes 50 vuoden takaa, kun olin 12-vuotias.
Pari viikkoa ennen joulua sairastuin koviin vatsakipuihin. Oli sunnuntai-ilta ja aamulla minun olisi pitänyt lähteä Sieppijärvelle kouluun.
En tiedä, oliko Kolarissa tuohon aikaan ambulanssia, mutta joka tapauksessa se olisi ollut liian kaukana. Äkäslompolossa oli kyllä taksi, mutta jostain syystä, isäni soitti veljelleen ja pyysi tätä kyytimään meidät sairaalaan.
Sedälläni oli Morris Mini, jonka takapenkille kävin pitkäkseni polvet koukussa. Vaikka olisin ollut vielä lyhyempi kuin olin, tuskin olisin saanut jalkoja suoraksi, niin pieni auto tuo Mini oli.
Siihen aikaan matkaa oli kymmenkunta kilometriä enemmän kuin nykyään – noin 50 kilometriä – ja siitä valtaosa päällystämätöntä tietä.
Menomatkasta en muista juuri mitään, mutta isä kertoi minun kysyneen monta kertaa, että emmekö jo ole perillä.
Kun vihdoin olimme Kolarin sairaalassa, diagnoosi oli umpilisäkkeen tulehdus ja minut kiidätettiin leikkauspöydälle.
Seuraava muistikuvani on, kun lääkäri sanoi, että ”tänne tuotiin illalla äkäinen umpiainen”. Hän kertoi, että umpisuolen puhkeaminen oli ollut lähellä.
Makasin sairaalasa viikon ja odotin kotiinpääsyä. Kaikki ei kuitenkaan ollut mennyt odotetusti.
Muistan tarkasti lääkärin sanat: ”Onpa paha hematooma.”
Toden totta, vatsani oli yhtä isoa mustelmaa.
Ei muuta kuin uudelleen leikkaukseen, joka tällä kertaa suoritettiin paikallispuudutuksella. Epäilin kyllä, että puudutustakaan ei laitettu, sillä niin kivulias tuo operaatio oli.
Koska leikkaushaava avattiin ja siihen laitettiin uudet tikit, oli selvää, että edessä oli toinen viikko sairaalassa. Koska siellä oli ahdasta, minut siirrettiin naisten huoneeseeen. Sen viikon aikana luin ensimmäisen kerran Tuntemattoman sotilaan, jonka joku minulle toi.
Nuo kaksi viikkoa sairaalassa ovat jääneet mieleeni erittäin myönteisenä kokemuksena.
Kun olin lähdössä, lääkäri kertoi, miksi oli hoitanut minua niin hyvin: ”Jotta sinusta tulisi Suomen ensimmäinen pujottelun ja syöksylaskun maailmanmestari.”
Jos olisi tullut, olisin varmaan Sotshissa kommentoimassa alppilajeja. Nyt sinne joutui Palanderin Kalle.

Jaa uutinen:  

 
Viimeisimmät Pilkheet
Hae uutisista ja sivustolta
 
Meän Tornionlaakso
Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net
Asiakaspalvelu:
Tilaukset
Osoitteenmuutos
Palaute
Uutiskirje
Yhteystiedot
Tavathan
Facebookissa:
Grafu Oy


Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net