Jarmo Ylisaukko-oja uskoo työhön ja keskustelun voimaan

12.10.2017 06:01 Minna Siilasvuo


Työssä viihtyminen on Jarmo Ylisaukko-ojan mielestä ensiarvoisen tärkeää.

LEMPEÄ – ”Mieluisa työ on ihmiselle tosi tärkeä, onhan työikäinen ihminen töissä kolmaosan elämästään. Joka päivä ei tietenkään tunnu yhtä mukavalta, mutta jos työ ei tunnu hyvinäkään päivinä sopivalta, ollaan aika heikolla pohjalla. Jos ei koskaan lähde nauttien töihin, se näkyy kyllä ihmisessä”, Jarmo Ylisaukko-oja lataa.

Hänen mielestään eri ammateissa on paljon ihmisiä, jotka ovat leipääntyneet työhönsä. Intohimo puuttuu. Erityisen surullista on, jos työhönsä kyllästynyt ihminen on tekemisisssä lasten ja nuorten kanssa, vaikkapa opettajana. Siitä ei hyvä seuraa, joskaan opettajien harteille ei voi sälyttää kaikkea mahdollista.

– Kasvatusvastuuta ei voi lykätä opettajille. Se on vanhempien tehtävä, vaikka hekin tarvitsevat siinä yhteisön apua. Kasvattaja ja kaveri ovat kaksi aivan eri asiaa.

Syitä ja seurauksia

Jarmo muistelee, kuinka tuli pienenä koululaisena kironneeksi kesälomalla. Rötös kantautui opettajan korviin, ja heti koulun alettua Jarmo rikoskumppaneineen sai jälki-istuntoa.

– Kuri-sanalla on nykyään huono kaiku, mutta en mie pidä sitä pahana. On aika naurettavaa, jos vanhemmat alkavat puolustella lapsiaan selvässä asiassa. Mielestäni asia ei ole kielteinen, jos se on tosi.

Omien lastensa kasvattamisessa Jarmo tunnustaa päässeensä helpolla. Puoliso Marianne Ylitalo on huolehtinut kaikesta. Ei tosin niin, etteikö joskus olisi tullut aihetta pieneen tinkaankin…

– Lapsi pitää opettaa korjaamaan omat jälkensä, muuten vanhempi saa korjata niitä loputtomiin. Onhan siinä järki: mie ko hajotan, mie myös korjaan.

Kädentaidoista tietotekniikkaan

Kouluun kyyditseminen on myös osoittautunut vuosien saatossa hyväksi tinkaamisen aiheeksi lasten kanssa. Kun äiti tai isä lähtee viemään lasta muutaman kilometrin koulumatkalle, omat hommat keskeytyvät. Aikaa menee hukkaan helposti enemmän kuin mitä itse matka vaatii.

– Uskon silti, että olen tullut hyvin toimeen nuorten kanssa. Olen joissakin asioissa tiukka, mutta mukava, rentokin, Jarmo arvioi.

Lasten kannalta katsottuna on surullista, että lapsia on nykyään niin vähän. Leikit kärsivät, ja moni hautautuu huoneeseensa tietokoneen seuraan.

– Ennen tehtiin myös paljon käsin semmoista, mitä milloinkin tarvittiin. Lapsetkin näpersivät itselleen leikkivälineitä. Nykyään kädentaidot ovat harvinaisempia, eikä koulusta tulevalla nuorella ole useinkaan oma-aloitteisuutta. Sen näkee silloin, kun minulle tulee harjoittelijoita rakennusalan kouluista. On aika huono merkki, jos vanhemmat soittavat, että pääsisikö meidän poika teille töihin...

Jääkiekkoa junioreille

Vaikka Marianne on huolehtinut kiitettävästi lastenkasvatuksesta kotona, ei Jarmokaan ole päässyt pakenemaan kasvatusvastuuta. Liekö edes yrittänyt, sillä hän on ollut vuosikausia mukana valmentamassa nuorten jääkiekkojoukkueita.

– On ollut nautinto olla mukana valmennuksessa, mutta siinäkin tarvittaisiin enemmän vanhempia osallistumaan.
Jääkiekkovalmennus merkitsee Jarmolle muun muassa sosiaalisuuteen kasvattamista. Valmentaja näkee lähes kaiken, mitä kaukalossa tapahtuu. Esimerkiksi kiusaamiseen ja syrjintään pystyy puuttumaan paljon helpommin ja nopeammin kuin monessa muussa ympäristössä.

– Nyt on ollut mukava nähdä nuorimpien ikäluokkien kohdalla, että vanhemmat osallistuvat enemmän heidän harrastukseensa. Ruotsalaisten pelaajien vanhemmat ovat paljon mukana myös harjoituksissa.

Valmennusvuodet ovat olleet aika rankkoja, mutta antoisia.

– Pitää koko ajan miettiä, millaisia harjoituksia pitää, ettei homma käy pelaajille liian yksitoikkoiseksi. Omalla kohdallani on ollut suuri puute se, etten ole itse koskaan harrastanut jääkiekkoa, enkä pysty näyttämään mallia, Jarmo harmittelee.

Omat rajat vastassa

Sopii ehkä ihmetellä, miten ihminen päätyy jääkiekkovalmentajaksi, ellei edes pelaa itse. Selitys on siinä, ettei pienillä paikkakunnilla ole aina varaa valita, saati sitten kieltäytyä annetuista tehtävistä. Ei ainakaan, jos haluaa lapsille ja nuorille harrastusmahdollisuuksia. Jarmo on halunnut.

– Serkkuni Taisto Ylisaukko-oja määräsi minut valmentajaksi. Hän ilmoitti kauden päättäjäisjuhlassa, että mie olen lupautunut aloittamaan seuraavana syksynä. Kuulin asiasta silloin ensimmäisen kerran, mutta ei tullut mieleenkään kieltäytyä.

Vaikka Jarmo oli valmentajaksi alkaessaan täysin utami jääkiekon suhteen, oli hänellä sentään kokemusta toisesta joukkueurheilulajista, nimittäin jalkapallosta.

– Ryhmä, jota valmensin, olisi tarvinnut jo paremman valmentajan. Minulla tulivat omat rajat vastaan, enkä osannut opettaa heille enempää. Nyt ryhmä on hajonnut siten, että nuorimmat ovat siirtyneet Pajalaan ja viisi vanhinta Et-Po:n riveihin. Nyt heillä on sellainen valmentaja, Nikolai Sikorski, että he kehittyvät varmasti hurjaa vauhtia!

Jokainen osaa jotakin

Nyt, kun valmennettavaa joukkuetta ei enää ole, olo tuntuu sekä haikealta että helpottuneelta. Jarmo nostaa hattua serkulleen Taistolle, joka on ollut paljon pitempään mukana valmennuskuvioissa ja jaksaa edelleen.

– Jokainen ihminen varmaan osaa jotakin hyvin ja nauttii siitä, mutta pienellä paikkakunnalla mahdollisuudet saattavat olla rajalliset. Tuuriakin tarvitaan, että oma vahvuus löytyy.

Jarmo tunnustaa ihailevansa puolisonsa Mariannen sukua, joka hallitsee musiikin koukerot. Sitä olisi mukava osata itsekin, mutta koska siihen ei ole lahjoja, täytyy tyytyä ihailemaan toisten osaamista.

– On mahtavaa katsoa Ylitalon porukkaa, kuinka he hallitsevat musiikkia. Sitä on hieno katsoa, ja he ovat tosi avuliaita kaikille musiikkiin liittyvissä asioissa. Omaa ammattiaan ei voi kuitenkaan pitemmän päälle harjoittaa talkoilla, niin hieno asia kuin talkoot ovatkin.

Erilaisia ammatteja

Harrastukset ovat tärkeitä, mutta leipäkin on tienattava. Jarmo on valinnut itselleen kaksi ammattia, jotka näyttävät ainakin pikaisella silmäyksellä olevan melko kaukana toisistaan.

– Opiskelin itse aikoinani lastenhoitajaksi, mutta ei se ollut minun oma alani. Se on todella arvokasta ja vaativaa työtä. Ehdin olla vuoden töissä vanhainkodilla ja puolitoista päiväkodilla. Työskentelin vähän aikaa myös keskolassa. Pienin hoidettavani painoi 800 grammaa ja suurin sata kiloa.

Hoitotyötä seurasi rakennusala, jolla Jarmo on viihtynyt jo yli 30 vuotta, viimeiset kymmenen yrittäjänä.

– Hoitoala on henkisesti raskas, vaikka tämä on tietysti ruumiillisesti raskaampaa. Suomen rakentamista on kehuttu paljon, mutta on siellä paljon mätääkin. Millainen vastuu esimerkiksi suunnittelijalla on?

Rakennusalan yrittäjällä – ja yrittäjällä ylipäätään – on varsin suuri vastuu työnsä jäljestä. Huolimaton työ tulee äkkiä kalliiksi.

– Välillä tuntuu, että tämähän sujuu kuin luomisen työ. Toisinaan taas mikään ei onnistu. Pura ja kokoa, pura ja kokoa – se kuuluu taudinkuvaan. Ellei työ olisi niin mielenkiintoista ja mukavaa, en olisi varmaankaan jaksanut.

Perustelut mielipiteelle

Politiikka ei ole koskaan houkutellut Jarmo Ylisaukko-ojaa – tai ainakaan hän ei myönnä sitä. Hänen mielestään ihmisen vallanhalu on mennyt järjettömyyksiin.

– Esimerkiksi kunnallispolitiikassa tyrmätään hyviäkin ajatuksia vain sillä perusteella, että voi käyttää valtaa. Valtakunnanpolitiikassa taas ne ihmiset, joilla näyttää olevan jotakin sanottavaa, raivataan äkkiä syrjään johonkin sopivaan virkaan. Tekopeliä se on!

Yksimielisyyden saavuttaminen ei ole helppoa, oli sitten kyse perheestä, yrityksestä tai politiikasta. Jarmo ei ole kuitenkaan koskaan ymmärtänyt, miksi erimielisyyksistä ei voitaisi keskustella.

– Omasta mielestäni voin keskustella asiasta kuin asiasta, ja uskallan myös sanoa mielipiteeni, jos sellainen on. Mielipiteitä pitäisi kuitenkin voida perustella niin, että toinenkin voisi ajatella, että ”tuota näkökulmaapa en ole hoksannutkaan”. Jos perustelut ovat hyvät, pitää olla kanttia myös muuttaa mieltään.

Parempi paikka

Keskustelu erimielisyyttä aiheuttavista asioista on tärkeää, mutta diskuteeraaminen ei saa olla savuverho vitkuttelemiselle, oli asia mikä hyvänsä.

– Asiat tietysti järjestyvät aikanaan, vaikka niille ei tehtäisikään mitään, mutta eivät välttämättä hyvällä tavalla.
Jarmo tunnustaa, että voi olla pohdiskeluissaan väärässäkin, vaikka ajatus ei tunnukaan kovin mielekkäältä. Hän uskoo silti, että kaikista asioista pitää pystyä keskustelemaan.

– Voi kun olisin aina oikeassa ja muut ihmiset ymmärtäisivät sen! Silloin tämä maailma olisi paljon helpompi ja selkeämpi paikka elää, Jarmo toteaa ja nauraa makeasti päälle.

Kukapa ei semmoista toivoisi…

Jaa uutinen:  

 
Naamatusten viimeisimmät
Hae uutisista ja sivustolta
 
Meän Tornionlaakso
Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net
Asiakaspalvelu:
Tilaukset
Osoitteenmuutos
Palaute
Uutiskirje
Yhteystiedot
Tavathan
Facebookissa:
Grafu Oy


Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net