Jarkko Niiranen tuli Ylitorniolle suoraan Georgiasta

29.1.2015 06:01 Kari Kaulanen

”Soi vienosti murheeni soitto”, Jarkko Niiranen tunnelmoi kuvaajan iloksi. Sen jälkeen kutsuu jälleen sivistystoimenjohtajan arki.

YLITORNIO – Jos Ylitornion kunnantalon alakerran käytävillä kuuluu iltaisin saksofonin soittoa, se johtuu siitä, että sivistystoimenjohtaja viettää huoneessaan taukoa.
Saksofonit ja musiikki ovat olleet tärkeä osa Jarkko Niirasen elämää, mutta palataan niihin tuonnempana.
Sitä ennen tutustutaan miehen elämään musiikin ulkopuolella. Se onkin ollut melko värikästä ja ennen kaikkea kansainvälistä.

Savolainen Kainuusta
Kun ihminen on asunut vain viisi viikkoa Varkaudessa, vaikka onkin siellä syntynyt, ei häntä oikeastaan voi pitää savolaisena. Jarkko Niiranen sanookin olevansa kainuulainen. Näin siksi, että perhe muutti Varkaudesta ensin Paltamoon ja sieltä Kajaaniin. Jarkko oli silloin neljän vanha. Kajaanissa hän kävi myös koulut aina ylioppilaaksi asti.
Sen jälkeen oli edessä armeija, mutta ei suinkaan Kainuun Prikaatissa Sodankylän Jääkäriprikaatista puhumattakaan, vaan laivastossa, Upinniemessä.
– Halusin ehdottomasti laivalle ja radistiksi, Jarkko kertoo.

Hän pääsi myös merille, mutta ei kuitenkaan niin kauas kuin oli haaveillut. Hän oli radistina vartiolaivalla, jonka pisin matka oli Ahvenanmaan kiertäminen.
– Mutta helppoa se oli. Neljä tuntia töitä ja neljä tuntia vapaata. Mikäpä oli istuskella vapaa-aikoina laivan kannella kahvia juomassa.
Jarkko kävi myös RUK:n, mutta ei kotiutunut vänrikkinä, vaan aliluutnanttina, laivaston mies kun oli.

Ouluun kouluun
Armeijan jälkeen Jarkko vietti vuoden Oriveden Opiston musiikkilinjalla, ja pääsi sen jälkeen Oulun yliopistoon opiskelemaan musiikkikasvatusta vuonna 1998. Valmistuminen venähti monesta syystä; Jarkko valmistui musiikin aineenopettajaksi vuonna 2006.
Opiskelu kesti, koska hän teki opiskelun ohessa töitä, mutta erityisesti siksi, että hän teki puolitoista vuotta kestäneen kriisinhallintareissun Afganistaniin vuosina 2003–2004.
– Olin projektitiimissä, joka toimi Kabulin ympäristössä ja yritti avustaa paikallista väestöä. Rakensimme muun muassa vesipumppuasemia, korjasimme kouluja ja rakensimme kouluille wc-tiloja.
Jarkko kertoo jo lapsena ihailleensa televisiosta näkemiään rauhanturvaajia ja päättäneensä jossain vaiheessa päästä osallistumaan toimintaan.
– Se on työskentelyä paremman huomisen puolesta, hän toteaa.

Lisää kriisinhallintaa
Hän oli työskennellyt opiskelun ohessa yliopistolla tuntiopettajana. Valmistuttuaan hän toimi Oulussa alakoulun luokan- ja musiikinopettajana kunnes syksyllä 2006 lähti vuodeksi kriisinhallintatehtäviin, tällä kertaa Kosovoon.
– Olin yhteysupseeri eli pidin yhteyttä paikallisviranomaisten ja sotilasorganisaation välillä.
Hänellä oli oma vastuukunta, jonka viranomaisten kanssa hän toimi.
– Kiersin kyliä, juttelin kyläpäälliköiden kanssa, kyselin heidän näkemyksiään ja raportoin eteenpäin, Jarkko kertoo käytännön työstään.
Kosovon jälkeen hän työskenteli Simossa ja Kuivaniemellä musiikinopettajana.
Jo opiskelujen loppuvaiheessa Jarkko oli kiinnostunut hallinnollisista asioista. Hän hakeutui Oulun yliopiston kasvatuksen ja globalisaation maisteriohjelmaan.
Samaan aikaan hän aloitti vakituisen työsuhteen musiikinopettajana Nuorten Ystävät ry:n koulukodissa ja erityiskoulussa Muhoksella.

Jälleen ulkomaille
Maisteriohjelmaan kuului harjoittelujakso, jonka Jarkko suoritti Kuopiossa sijaitsevassa Kriisinhallintakeskuksessa.
– Kun harjoittelu oli ohi, minulle tarjottiin samasta paikasta vuoden pituista koulutussuunnittelijan pestiä, jonka otin vastaan.
Koska vakituista paikkaa ei kuitenkaan ollut tarjolla, Jarkko palasi Muhokselle, mistä oli ollut opinto- ja toimivapaalla.
Muutaman kuukauden kuluttua rahoituksen kuntoon saanut Kriisinhallintakeskus tarjosi pidempiaikaista työtä. Se rohkaisi Jarkon sanoutumaan irti Nuorten Ystävät ry:stä.
Vuoden 2012 loppuun saakka hän toimi koulutussuunnittelijana Kuopiossa. Maailman kriisipesäkkeet eivät kuitenkaan jättäneet miestä rauhaan, joten hän suuntasi jälleen yhteen sellaiseen, tällä kerralla Georgiaan.

Perhe mukaan
Tähän asti kerrotusta on voinut saada sellaisen kuvan, että Jarkko Niiranen on poikamies, joka huitelee ympäri maata ja maailmaa, miten tahtoo. Näin ei kuitenkaan ole. Hän tapasi tulevan puolisonsa, Ninan, vuonna 1995 jazzjuhlilla Kajaanissa. Naimisiin he menivät vuonna 2000. Tytöt Helmi-Lotta ja Helli-Maria ovat syntyneet 2005 ja 2008, ja perhe on asunut omassa talossa Kempeleessä.
Ulkomaan reissuillakaan Jarkko ei ollut koko aikaa kerrallaan.
– Keskimäärin kerran viidessä, kuudessa viikossa oli vähintään viikon pituinen vapaa, jolloin kävin tietenkin kotona.
Georgiaan lähti kuitenkin koko perhe.
Aluksi he menivät Mustanmeren lähellä sijaitsevaan Zugdidin kaupunkiin kunnes muutaman kuukauden päästä siirtyivät pääkaupunkiin Tbilisiin.
Syksyllä 2013 Jarkko valittiin koulutussuunnittelijan ja kouluttajan tehtävään, johon sisältyi myös erilaisten koulutushankkeitten johtamista. Koulutettavat olivat eri maiden siviilikriisinhallintahenkilöstöä.
– Georgian operaatiossa oli mukana 26 Euroopan unionin kansallisuutta, Jarkko täsmentää.
Georgiassa Helmi-Lotta meni kansainväliseen, englanninkieliseen kouluun ja Helli-Maria englanninkieliseen esikouluun.

Muutto Tornionlaaksoon
– Emme kokeneet Georgiassa minkäänlaista turvallisuusuhkaa, Jarkko kertoo.
Hän arvelee yhdeksi syyksi onnistuneen poliisireformin, missä poliisien määrää oli lisätty ja heidän palkkojaan korotettu.
– Enemmän piti pelätä liikennettä, joka perustuu siihen, että jalankulkija väistää, ei auto.
Perhe ei kuitenkaan kotiutunut Georgiaan. Niinpä Jarkko seurasi tarkkaan Suomen työpaikkailmoituksia ja huomasi Ylitornion hakevan sivistystoimenjohtajaa.
– Soitin kunnanjohtajalle ja varmistin, että kyseessä on aito haku eikä esimerkiksi määräaikaisen tehtävän vakinaistaminen.
Valinnan varmistuttua muu perhe muutti Ylitorniolle elokuussa, jotta tytöt ehtivät aloittaa koulun. Myös Nina Niiraselle löytyi työpaikka viransijaisena Ainiovaaran alakoululla.
Jarkko Niiranen itse saapui Ylitorniolle suoraan Georgiasta vain muutamaa päivää ennen kuin aloitti uudessa työpaikassaan.

Oppia ikä kaikki
Muutto Lappiin ei tarkoittanut muuttoa tuntemattomaan, sillä patikkareissut ja soittokeikat ovat tehneet maakuntaa tutuksi jopa niin, että Jarkko uskaltaa kutsua Lappia sielunmaisemakseen.
– Vaikka en metsästä enkä kalasta, hän lisää hymyillen.
Ylitorniolla sivistystoimen alla on seitsemän eri sektoria, minkä Jarkko tunnustaa aluksi hieman mietityttäneen.
– Mutta uskon, että pärjää, kun suhtautuu nöyrästi ja ottaa opikseen.
Jarkko sanoo Tornionlaakson kirjastoa malliesimerkiksi aidosta, seudullisesta yhteistyöstä. Hänen mukaansa päämääränä on päästä samaan myös Meän Opiston kohdalla.
– Sen on tarjottava jatkossakin seudullisia palveluita myös sivukylissä.
Oman rikkautensa toimintaan tuo Ruotsin läheisyys.
– Yhteistyötä on lisättävä mahdollisuuksien mukaan, Jarkko linjaa ja kertoo jo pitäneensä palaveria Övertorneån kollegan kanssa.
Yksi tavoite ovat Meän Opiston verkkokursseina toteutettavat opintopiirit molemmin puolin rajaa.

Edessä isoja haasteita
Jarkko Niiranen sanoo, että takana on mielenkiintoinen syksy kuntajakoselvityksineen ja soteuudistuksineen. Myös sivistyspuolella on uhkia ilmassa.
– Vaikka lukio ei yksityisenä kuulu vastuualueeseeni, on ehdottoman tärkeää, että saamme pidetyksi sen kunnassa.
Toisen asteen koulutuksen ja vapaan sivistystyön järjestämisluvat on haettava syksyyn mennessä. Hakuohjeita odotetaan ministeriöistä minä päivänä hyvänsä.
– Nyt pitäisi naapurikuntien käydä keskenään keskustelua, hakea ratkaisumalleja ja tehdä vaihtoehtoisia suunnitelmia, Jarkko sanoo.

Musiikki koko ajan mukana
Jarkko Niiranen myöntää, että vanhemmat suorastaan pakottivat hänet kymmenvuotiaana musiikkiluokalle. He vaikuttivat myös soitinvalintaan – heidän mielestään Jarkon haluamassa trumpetissa oli liian kova ääni – ja suosittelivat klari-nettia.
Yläasteella Jarkko sai vanhemmat suostumaan sopraanosaxofonin hankkimiseen ja jätti klarinetin sivuun.
– Ensimmäisen oman sävellyksen tein yhdeksännellä luokalla.
Opettajan innostamana hän kasasi ensimmäisen bändinsä, joka esitti kyseisen kappaleen koulun kevätjuhlassa ja saman tien parissa muussakin koulussa.
Kokoonpano jatkoi yhdessä nimellä So What Orchestra, jonka riveissä aloittelivat uraansa monet nykypäivän tunnetut muusikot, kuten Kalle Torniainen ja Kimmo Nissinen.

Levyjä ja festivaaleja
Vuonna 1995 So What Orchestra sai kiinnityksen Pori Jazzeille, missä pojat musisoivat myös kahtena seuraavana kesänä.
Kaiken lisäksi löytyi levy-yhtiö, joka kiinnostui yhtyeen Miles Davis -vaikutteisesta fuusiojazzista. Sen seurauksena syntyi Pori Jazzeissa äänitetty live-levy.
Maailmalla kiertäessä soittaminen on jäänyt harrastukseksi, mutta siitä huolimatta Jarkko on luotsannut Kuru-nimistä kokoonpanoaan jo yksitoista vuotta.
Kuru on tehnyt kaksi levyä, joilla on pääasiassa Jarkko Niirasen sävellyksiä. Vuonna 2012 ilmestyneellä Enemmän-levyllä on suomalaisten runoilijoiden teksteihin sävellettyjä kappaleita. Mukana on muun muassa Aleksis Kiven, Eino Leinon, Uuno Kailaan ja Aale Tynnin runoja.
Kuru-nimi viittaa Lappiin, ja yhtyeen musiikissa kuuluukin lappilaisia vaikutteita. Yhtye on myös keikkaillut paljon Lapissa, muun muassa Ylläs Jazz Bluesissa, Pakkasukko Bluesissa ja Kalottjazz & Blues -tapahtumassa.
Ei musiikki ole jäänyt Ylitorniolle muuton myötäkään; Jarkko soittaa sopraanofonia Ylitornion Puhallinsoittajien riveissä aina, kun se sopii aikatauluun.
Perjantaiaamuisen juttutuokion lopuksi esitettyyn kysymykseen, mitä Kuru-yhtyeelle nykyään kuuluu, Jarkko Niiranen vastaa:
– Tänä iltana ovat Oulussa harjoitukset.

Jaa uutinen:  

 
Naamatusten viimeisimmät
Hae uutisista ja sivustolta
Ilmoitukset
Raitti 300x250
 
Meän Tornionlaakso
Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net
Asiakaspalvelu:
Tilaukset
Osoitteenmuutos
Palaute
Uutiskirje
Yhteystiedot
Tavathan
Facebookissa:
Grafu Oy


Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net