Janne Rahola luottaa siihen, että siivet kantavat

23.5.2013 06:01 Minna Siilasvuo

Janne Raholan aika ei käy pitkäksi ylioppilasjuhlia odotellessa, siitä pitää huolen pino päntättäviä pääsykoekirjoja.

TURTOLA – Pellon lukion abiturientti Janne Raholan tulevaisuudensuunnitelmat ovat selkeämmät kuin useimmilla ikätovereilla. Ei siitä tosin kovin kauan ole, kun ne muuttuivat.
– Suunnittelin aiemmin pyrkiväni opiskelemaan insinööriksi, mutta lukion puolivälissä minulle kirkastui se, että haluan lääkäriksi. Se ajatus on pysynyt, Janne toteaa.
Aluksi mahdollisuudet päästä lääketieteelliseen tuntuivat vähäisiltä, mutta onnekseen Janne oivalsi tärkeän asian: opiskelu auttaa.
– En minä aina ole ollut innostunut opiskelusta. Oikea motivaatio tuli vasta toisen lukiovuoden loppupuolella. Silloin totesin, että lääkikseen on niin vaikea päästä, että on pakko lukea. Viime vuonna vain kymmenen prosenttia hakijoista otettiin sisään. Aloin kasata kuormaa itselleni pikku hiljaa, etten sortuisi sen alle.

Laiskurista lukumieheksi
Ensimmäinen askel uudella polulla tuli otetuksi kemian kokeessa, johon Janne luki aiemmista tavoistaan poiketen kunnolla.
– Lukion ensimmäisellä luokalla vielä riitti, kun vähän selaili kirjoja, mutta toisena vuotena vaadittiin jo enemmän. Kun sain kemian kokeesta hyvän numeron, siitä tuli tietysti hyvä mieli, mutta se myös avasi silmäni näkemään, mitä lääkikseen vaadittavat aineet pitävät sisällään.
Ensimmäistä askelta seurasivat toinen ja kolmas, ja vähitellen opiskelu alkoi sujua. Jannen ensimmäinen välitavoite oli nostaa kemian numeroa.
– Olen ylpeä siitä, että onnistuin nostamaan kemian kurssien keskiarvon kuutosesta yhdeksään. Seuraava etappi olivat ylioppilaskirjoitukset, joihin aloin lukea marraskuussa, ja nyt tähtäimessä ovat pääsykokeet.

Sankari ja naistenmies...
Vaikka lääketieteellisen tiedekunnan ovet eivät aukeaisi ensimmäisellä yrittämällä, Jannella ei ole aikomusta antaa periksi. Tulee uusi vuosi ja uudet pääsykokeet. Joka tapauksessa opinnot alkavat syksyn tullen Oulun yliopistossa.
– Pääsen ylioppilaskirjoitusten tulosten perusteella suoraan lukemaan fysiikkaa, ja sen opiskelu ei varmastikaan ole haitaksi kun pyrin lääkikseen seuraavan kerran. Pyrin nyt myös lukemaan kemiaa.
Jos – ja kun – lääketieteellisen ovet aikanaan aukeavat, edessä ovat ensin perusopinnot ja sitten erikoistuminen jollekin lääketieteen alalle.
– Kirurgin homma olisi aika siistiä... Olen seurannut sairaalasarjoja ja todennut, että kirurgit ovat komeita, he saavat olla sankareita ja he kaatavat myös kaikki parhaat naiset. Se on siis ennakko-odotusten synnyttämä haave, Janne virnuilee.
Tosipuheessa kirurgian erikoistumisala kiinnostaa suurinta osaa lääketieteellisessä tiedekunnassa aloittavista, mutta vain 15 prosenttia pääsee jatkamaan opintojaan siinä. Aika näyttää, mikä ala kiinnostaa siinä vaiheessa kun valinta tulee ajankohtaiseksi.
– Jos pääsen lääketieteelliseen, minua odottavat kiehtova tulevaisuus ja mielenkiintoinen ura. Ala kehittyy koko ajan valtavaa vauhtia. Ajatellaan nyt vaikka kantasolututkimusta, jossa näkymät ovat huikeat! Uusia innovaatioita syntyy koko ajan.

Kuntoon ennen armeijaa
Viimeiset kuukaudet ovat olleet yhtä lukemista, mutta kun pääsykokeet ovat ohi, Janne aikoo huilata. Tai itse asiassa hän menee kesätöihin Pellopuulle, mutta luku-urakan jälkeen ruumiillinen työ tuntuu mukavan rentouttavalta ajatukselta.
– Henkinen kuorma on ollut aika merkittävä. Alkukuusta tahtoivat unetkin jäädä vähiin, kun pää kävi välillä ylikierroksilla. Nyt olen huomannut, kuinka tärkeitä nukkuminen ja liikkuminen ovat – jos niistä ei huolehdi, aivot menevät takalukkoon ja alkaa tulla ihan tyhmiä virheitä.
Janne hoitaa kuntoaan lenkkeilemällä koiran kanssa ja käymällä silloin tällöin kuntosalilla. Kuntoiluinnostuksen taustalla on toinenkin syy: Janne lähtee tammikuussa suorittamaan asepalvelustaan Sodankylän Jääkäriprikaatiin.
– Kuntoa täytyy vähän kohentaa, etten jää siellä ihan jalkoihin. Haluan hoitaa armeijan pois alta mahdollisimman pian, sillä juuri nyt on todennäköisesti helpoin hetki irrottautua normaalista arkielämästä. Mikään ei ole kesken, vaan tärkeät velvoitteet on saatettu päätökseen. Edessä ovat mielenkiintoiset ajat, Janne tuumii.
Lähtemistä helpottaa sekin, että muutama kaveri on astumassa palvelukseen samaan aikaan ja samaan joukko-osastoon. Hetki tuntuu oikealta ja luontevalta.

Miettimisaikaa lukiosta
Janne tietää, että lukioon lähdetään usein siksi, ettei tulevaisuuden ala ole vielä selvillä ja halutaan saada lisää miettimisaikaa. Monellakaan luokkatoverilla tulevaisuuden näkymät eivät ole vielä kirkastuneet.
– Opon palveluista on hyötyä, mutta viime kädessä valinta on jokaisen omissa käsissä. Lähtökohtana on se, että tulevasta työstään pitää nauttia. Elämästä tulee harmaata, jos lähtee alalle, joka ei kiinnosta.
Nuorena tehdyt valinnat eivät nykyaikana ole välttämättä kiveen hakattuja, eikä tulevaisuus ole loppujen lopuksi arvattavissa ennalta.
– Nykyään puhutaan paljon elinikäisestä opiskelusta. Usein se on oman alan lisä- ja täydennyskoulutusta, mutta moni vaihtaa kokonaan alaa vielä pitkänkin työuran jälkeen. Jos matkassa on vähänkään lykkyä, edessä on paljonkin polkuja. Aina on mahdollisuuksia.

Urakka on ohi!
Tällä hetkellä Jannen mielessä ovat päällimmäisinä ilo ja helpotus siitä, että lukio on viimein käyty ja urakka on saatu päätökseen.
– Kieltämättä kolme vuotta hurahti ohi melkein huomaamatta. Onkohan tämä sitä vanhenemista, kun aika tuntuu kuluvan koko ajan nopeammin ja vuodenajatkin vaihtuvat tuon tuosta? Ennen talvet olivat paljon pitempiä.
Nyt lukion jättävä ikäluokka on viime vuosien suurin, ja jatkossa ylioppilaita on huomattavasti nykyistä vähemmän.
– Meitä on sikäli historiallisen suuri joukko, että meidän ikäluokkamme oli viimeinen, jossa oli yläasteella kolme rinnakkaisluokkaa. Lukioon lähti melkein puolet ikäluokasta, joten meitä oli aloittaessa melkein 30 – parhaimmillaan puolet koko lukion oppilasmäärästä.

Sisulla kohti tavoitteita
Juuri nyt Jannesta tuntuu, että kaikki asiat kasautuvat päällekkäin. Iloon koulun loppumisesta sekoittuu jännitys pääsykokeitten sujumisesta ja tulevasta opiskelupaikasta. On tullut aika nousta siivilleen ja ottaa vastuu omasta elämästään.
– Sen olen huomannut, että asioita on helppo lykätä, ja kun niitä vähän aikaa lykkää, se käy koko ajan helpommaksi...
Omaan tulevaisuuteen kannattaa Jannen mielestä sijoittaa aikaa ja voimia. Työtä ja vaivannäköä ei ole syytä pelätä, jos ne johtavat toivottuun lopputulokseen.
– Aina kannattaa lähteä jahtaamaan omia unelmiaan, vaikka vaatimukset tuntuisivat aluksi ylipääsemättömiltä. Ei tarvitse mennä yli siitä, missä aita on matalin, vaan tavoitella päämääräänsä sopivan kokoisina paloina. Elämä ei tunnu oikein miltään, ellei aseta itselleen tavoitteita ja pyri niihin. Ihminen pääsee mihin vain, jos uskoo itseensä!

Jaa uutinen:  

 
Naamatusten viimeisimmät
Hae uutisista ja sivustolta
 
Meän Tornionlaakso
Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net
Asiakaspalvelu:
Tilaukset
Osoitteenmuutos
Palaute
Uutiskirje
Yhteystiedot
Tavathan
Facebookissa:
Grafu Oy


Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net