Pilkheitä

Jäniksenmunia ja muita ihmeitä

4.4.2012 12:30 Minna Siilasvuo

Pääsiäinen on tiettävästi kirkollisista juhlista vanhin ja tärkein, mutta sillä on ollut suuri merkitys myös pakanallisena juhlana. Pääsiäisenä hyvä ja paha taistelevat, ja kamppailu on näihin saakka päättynyt hyvän niukkaan voittoon, luulisin. Toivottavasti näin käy tänäkin vuonna.
Vajaat sata kilometriä lapsuuskodistani etelään päin poltetaan nykyäänkin pääsiäisenä kokkoja, joiden alkuperäinen tarkoitus ei ollut suinkaan hauskanpito ja makkaranpaisto, vaan ne olivat vakava – ja ilmeisesti aivan toimiva – yritys karkottaa noidat.
Muitakin kiehtovia perinteitä harjoitetaan eri puolilla kotomaatamme, jotkut niistä hyvinkin outoja. Vai miltä kuulostaa Pohjanmaalla harjoitettu tapa piiskata lapset pitkänäperjantaina Jeesuksen kärsimysten muistoksi? Ilmeisesti tapa ei ole kuitenkaan peräisin Pohjois-Pohjanmaalta, sillä minun vanhempani eivät piiskanneet minua edes pitkänäperjantaina.
En ole koskaan pukeutunut pääsiäisnoidaksi enkä käynyt virpomassa. Moinen ajatus oli ujolle pikkutytölle täysin mahdoton, vaikka tiesinkin, että jotkut luokkatovereistani harrastivat sitä. Luulen myös, etteivät vanhempani suinkaan kannustaneet minua siihen, mutta siitä en ole ihan varma.
Pääsiäisperinteitä meillä kyllä oli. Isälle oli hyvin tärkeää, että pääsiäisenä oli tarjolla ainakin pashaa, jonka reseptejä hän innolla keräili ja vaihteli sisarensa kanssa. Joskus leivottiin myös komea kulitsa, jonka valmistuksessa ei säästelty sen paremmin voita kuin sokeriakaan.
Pääsiäispäivän aamuna minä ja pikkuveljet etsimme innokkaasti suurta suklaamunaa, jollaiset meitä varten oli piilotettu. Munat löytyivät lopulta karttojen ja kekseliäitten vihjeitten avulla. Äiti ja isä niitä varmaan rustasivat iltakaudet.
Myös oikeat munat tekivät kauppansa. Isä värjäsi niitä sipulinkuorivedessä ja teki monenmoisia kokeiluja saadakseen aikaan kauniin lopputuloksen. Hän kietoi osan munista kangaspaloihin ja sitoi narulla, jolloin pintaan tuli värivedessä hienoja kuvioita. Lopuksi hän kiillotti munat voilla ja laittoi ne tarjolle.
Vaikka meillä syötiin sekä suklaisia että kanojen munimia munia, en muista kuulleeni koskaan kotona väitettävän, että pääsiäispupukin voisi munia. Hyvä niin, sillä jo pelkkä väite aapiskukon munimisesta sai minut epäuskoiseksi. Ettäkö kukko munisi? Ehei!
Ehkä juuri tämä ristiriita on saanut minut aina karttamaan pääsiäispupuja. Pitäisikö minun solmia niihin makea suhde tänä pääsiäisenä?

Jaa uutinen:  

 
Viimeisimmät Pilkheet
Hae uutisista ja sivustolta
Ilmoitukset
Raitti 300x250
 
Meän Tornionlaakso
Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net
Asiakaspalvelu:
Tilaukset
Osoitteenmuutos
Palaute
Uutiskirje
Yhteystiedot
Tavathan
Facebookissa:
Grafu Oy


Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net