Jaakko Tyni juhlisti 80-vuotissyntymäpäiviään

12.7.2012 06:01 Sini Autto


YLITORNIO – Viime sunnuntaina Ylitornion seurakuntatalolla juhlittiin 80 vuotta täyttänyttä Jaakko Tyniä.

– Siellä oli sellaiset satakunta vierasta. Ensin tietenkin syötiin, että jaksetaan juhlia, Jaakko naurahtaa.

Kuorolaulua kauan harrastanutta Jaakkoa kävivät seurakuntatalolla onnittelemassa sekä kirkkokuoro, että mieskuoro.

Illalla Jaakon Kaajanissa kanttorina toimiva veli, hänen poikansa ja musiikinopettaja-sisko pitivät Ylitornion kirkossa pienen musiikki-illan.

Sisarusparven vanhin

Jaakko syntyi 80 vuotta sitten Taivalkoskella, josta hänen isänsä on kotoisin.

– Äiti on synnyttänyt 13 lasta, joista yhdeksän on elossa. Mie olen vanhin tästä sisarusparvesta, ensimmäinen lapsista oli kuollut jo aivan vauvana, Jaakko kertoo.

– Äitini oli kotoisin Paanajärveltä. Paikka jäi kuitenkin viimeisissä rauhanneuvotteluissa itärajan taakse. Kerran olen siellä käynyt. Kaikki talot oli poltettu ja talojen raunioilla kasvoi suuria puita, Jaakko kertoo.

Suuressa perheessä kasvanut Jaakko aloitti työnteon heti, kun ikä ja voimat vain riittivät.

– Heti ko vähänki on työhön pystyny niin sitä lähdettiin heinän niittoon. Isä oli rakennusmies, joten hänenki mukana on kuljettu rakennuksilla.

Kahdesti evakossa

Eräät lapsuuden suurimmat muistot liittyvät kuitenkin aikaan, jolloin Jaakon perheineen oli lähdettävä evakkoon. Isä lähti rintamalle ja äiti lapsineen pakattiin autoon ja kuljetettiin Suomen toiselle puolelle.

– Talvisodan aikana olima evakossa Siikajoela ja saksalaissodan aikaan Pulkkilassa.

– Talvisodasta mulla on semmoinen muistikuva, että ensimmäinen evakkotalo ei ollut varautunu ollenkaan, että olisivat halkoja tehneet. Me käytiin sieltä meren rannalta kaatamassa puita, sellaisia kolme- neljämetrisiä. Ne sitten pukattiin ovesta sitä mukaa, kun ne toisesta päästä paloivat.

– Ja menomatkalla evakkoon meidät vietiin Saarenkylän koululle. Siellä istui joku vanha mummo ja hoki, että voi voi, tänne sitä piti joutua, vaikka ryssä niin hyvää lupasi. Mulle on se jotenki jääny mieleen. Tietenki sitä on silloin miettiny, että mitäkhään se on luvannu.

Oulaisten kautta Pulkkilaan

Pulkkilaan matkatessa Jaakko perheineen joutui ensin asumaan viikon Oulussa, Tuiran koululla, ennen kuin matka jatkui junalla Oulaisiin.

– Junamatka kesti yhden vuorokauden. Tietenkin, kun se oli ylimääräinen juna ja sen täytyi koko ajan pysähdellä.

Pulkkilassa perhe asettui Ahon taloon. Talossa oli perheen lisäksi evakossa myös kolme inkeriläistä ja venäläinen sotavanki Aleksi. Talon isännälle maistui alkoholi, joten Aleksi joutui tekemään kaikki työt.

– Isäntä lähti aamulla kirkolle ja Aleksi sen joutui sieltä hakemaan, milloin kantaen milloin taluttaen, Jaakko muistelee.

– Poikasena me siellä leikittiin ja juostiin. Joskus olin Aleksin kanssa töissäkin.

– Rauhansopimus ko tehtiin, piti sotavangit luovuttaa. Muistan kuinka Aleksi itki lähtiessään, että hän tietää miten hänen käy, ko ei hän ole edes haavoittunut. Mitä lie Aleksille sitten käynyt, Jaakko pohtii.

– Sellainenkin muisto sieltä on jäänyt, että talon isänä sanoi monesti juovuksissaan Aleksille, että kun sota loppuu me lähemä Pietariin ja perustamma suutariliikkeen. Aleksi taisi olla vanha suutari. Viisitoista vuotta sitten me ohi ajaessamme kävimme Ahon talolla, mutta ei siellä ollut ketään kotona.

Jaakon isä pääsi siviiliin siinä vaiheessa, kun saksalaisia lähdettiin ajamaan pohjoiseen. Jaakko ei muista, että häntä olisi pelottanut, mutta painajaiset vaivasivat yöunia.

– Tietenki ko sitä kuuli kaikkea, Jaako pohtii.

Isä selvisi sodasta naarmuitta ja Jaakko muistaa ihmetelleensä, kuinka isä heidät löysi, vaikka he eivät olleetkaan kotona.

– Ei isä ole paljon niistä ajoista kertonu, niinkö ei tunnu moni muukaan niitä haluavan muistella. Tietenki olleet raskaita muistoja.

Vaimo löytyi postista

Jaakon ja hänen vaimonsa Eevan tiet kohtasivat Taivalkoskella, jonne Eeva saapui töihin postikonttorille.

– Siinä sitä tavattiin ja siitä se alkoi.

Eeva ja Jaakko vihittiin Ylitorniolla juhannusaattona vuonna 1956. Perhe kuitenkin muutti Ylitorniolle vakituisesti asumaan vasta seuraavana vuonna, Jaakon ollessa 25-vuotias.

– Meilä ei ollut aluksi oikein tietoa, mihin me asetumma. Eeva on syntynyt tuossa melkein naapurissa, talo vain on välissä tämän nykyisen talon ja hänen kotipaikan välillä. Eeva yritti saaha paikkaa Taivalkoskelta, mutta hän ei sitä saanut. Hänellä kuitenkin oli vakituinen paikka täällä, ja minulla ei silloin ollut vakituista työtä, joten me tultiin tänne Ylitorniolle.

Vuonna 1958 Jaakko ja Eeva saivat ensimmäisen lapsen, Matin. Tynin perheessä on yhteensä kuusi lasta: Eero asuu Kemissä, Maija, Saara ja Timo Ylitorniolla ja perheen nuorin Tuomo Amerikassa.

– Tuomo syntyi vuonna 1979, Eevan ollessa 48 ja puoli vuotta.

Työstä toiseen

Ylitornioon muutettuaan Jaakko teki monenlaista työtä.

– Ensiksi mie olin tuossa virastotalolla rakennuksilla töissä. Yhen vuen mie olin Shellillä huoltomiehenä. Sitten mie olen ollut rakentamassa sähköyhtiötaloa ja Säästöpankin jatkotilaa, Jaakko muistelee.

Töiden vaihtelun jälkeen Jaakko asettui yhdeksitoista vuodeksi meijerille juuston keittäjäksi.

– Ensin sielä keittettiin Emmentalia, sitten Edamia. Silloin siellä oli työntekijöitäkin vielä toista sataa. Nyt se seisoo tyhjillään, Jaakko toteaa haikeana.

Meijerillä työskennellessään Jaakon täytyi lähteä juuston keittoon aina ennen aamuviittä. Tämä kävi kuitenkin raskaaksi ja Jaakko päätti vaihtaa työpaikkaa ja siirtyi postinkantajaksi.

– Postiin piti mennä aamulla vasta yheksän seutuvilla, mutta muutaman vuen päästä täytyi sinnekkin sitten lähteä jo ennen kuutta.

Jaakko työskenteli postilla 22 vuotta ennen eläkkeelle jäämistään. Ensin postia kuljetettiin pyörällä, ja viimeiset vuodet autolla kylältä aina Nuotiorannan perälle asti.

– Silloin, ko mie olin töissä postilla, rakennettiin tuohon rautatien yläpuolelle. Sinne tuli sellaiset 300 ruokakuntaa, Jaakko muistelee.

Pyörällä polkeminen ei ollut Jaakolle ongelma, koska hän on harrastanut liikuntaa muutenkin. Työpäivän jälkeen hän on eräänkin kerran hiihtänyt tunnin suuntaan ja tunnin takaisin. Joka kerta hän katsoi vain, kuinka pitkälle nyt kerkeääkään tunnissa.

Lauluharrastus perheen peruina

– Silloin 1957, ko me muutima Ylitorniolle, tuli minua sen aikanen kanttori Paavo Seppänen pyörälä vastaan tuolla tielä. Hän pysäytti minut ja sanoi, että lähde sinäkin mukaan kuoroon, Jaakko kertoo. Siitä asti hän onkin laulanut kirkkokuoron riveissä.

Kirkkokuoron lisäksi Jaakko on laulanut myös mieskuorossa ja kvartetissa.

– Mieskuoro on sekin ollu jo 10 vuotta pystyssä. Siinä lauletaan ihan yksiäänisesti ja samala se on semmosta seurustelua miehille.

Jaakon laulutaidot ovat tulleet suvun perintönä. Äiti hyräili aina lehmiä lypsäessään ja isä lauleskeli reen pankolla ja veneen perässä istuessaan. ”Eihän niitä kaloja syviltä saa, eikä aivan mataliltakaan”, tapasi Jaakon isä lauleskella.

– Kerran, noin kuusi vuotta sitten, me lauloima itsenäisyysjuhlassa. Kolmen aikoihin mie tulin kotia ja syämmessä alko tuntumaan kipua. Mie menin sitte Matarenkiin päivystykseen ja sielä käskettiin ottamaan vain nitroa. Seuraavan aamuna mie sitte menin Ylitorniolle ja siitä Kemiin ja Ouluun. Oulussa kardiologi huomasi kaksi tukosta ja sitten minulle tehtiinkin pallolaajennus. Se vaikuttaa nykyäänkin vähän tuohon liikuntaan, Jaakko kertoo.

Vaikka kuorolaiset olivat Jaakon syntymäpäivillä muistuttaneet, ettei Jaakko saa jättää kuoroa, on hänellä vielä suunnitelmat auki.

– Saa nähdä ensi syksynä, jatkanko kuoroissa.

Jaakon eläkepäivät ovat kuluneet myös Kauhajärven mökillä kalastellen. tänä vuonna käynti on ollut vähäisempää. Suuria kesäsuunnitelmia ei Jaakolla ja Eevalla ole, päivä kerrallaan eteenpäin.

– Taivalkoskella täytyy tietenkin käydä sukulaisia katsomassa, Jaakko toteaa.

Jaa uutinen:  

 
Naamatusten viimeisimmät
Hae uutisista ja sivustolta
 
Meän Tornionlaakso
Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net
Asiakaspalvelu:
Tilaukset
Osoitteenmuutos
Palaute
Uutiskirje
Yhteystiedot
Tavathan
Facebookissa:
Grafu Oy


Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net