Näin son

Itsetuhoiset nuoremme

14.1.2016 06:00 Kaisu Määttä


Jokin aika sitten luin uutisen väitöstyötutkimuksesta, jossa käsiteltiin suomalaisnuorten itsetuhoisuutta. Siinä kerrottiin, että nuorten itsetuhoisuus voi alkaa jo lapsena, päiväkoti-ikäisenä, ja että osa lasten kuolemista, jotka on luokiteltu vahingoksi tai tapaturmaksi, ovatkin itsemurhia.
Uutisen otsikoinnissa todettiin, että apu ei tavoita itsetuhoisia nuoria ja lapsia. Tutkimuksen mukaan nuoret itse toivovat keskusteluapua, tilanteeseen puuttumista, jopa sairaalahoitoa. Tilanteet kärjistyvät kuitenkin useimmiten virka-ajan ulkopuolella, jolloin apua antaa vain puhelimen vastaaja-automaatti.
Apu ei aina tavoita myöskään vanhempia edes sen jälkeen, kun heidän nuorensa on tehnyt itsemurhan.
Mikä meidän hyvinvointiyhteiskunnassamme on vialla, kun tällaista pääsee tapahtumaan? Miksi me emme osaa puuttua nuortemme pahaan oloon? Miksi me emme osaa auttaa?
Tiedän, että tämä kirjoitus repii monessa sydämessä rikki arpeutuneita haavoja ja tunteita, kysymyksiä. Itsellenikin tämä aihe kolahti jo vuosikymmen sitten tapahtuneen sukulaispojan itsemurhan vuoksi. Silloin me laaja sukulaisjoukko mietimme tätä samaa asiaa; miksi, miksi, miksi…
Lapset ja nuoret oireilevat niin monin eri tavoin. Päiväkoti- tai alakouluikäinen voi olla aggressiivinen muita kohtaan, mutta nuoruudessa aggressiivisuus voi kääntyä häneen itseensä. Nuori voi alkaa satuttaa itseään tahallaan, hakata päätään seinään, raapia tai polttaa tai viillellä itseään. Satuttamisen kautta saatava hyvä olo tarvitsee kerta kerran jälkeen kovemman satuttamisen. Päihteiden käyttö ja fantasiat omasta kuolemasta ovat tutkimuksen mukaan tavallisia.
Kannattaa myös kuunnella herkällä korvalla sitä, tunteeko lapsi tai nuori elämänsä toivottomaksi ja vaikuttaako hän stressaantuneelta.
Kuitenkin tutkimuksen mukaan nuoret ovat myös taitavia salaamaan itsetuhoisuutensa, joten sairaalahoitoon päädytään harvoin.
Mutta millä tavalla tilanteeseen voi puuttua? Mitä voi tehdä, jos huomaa, että itselle läheinen nuori voi huonosti? Tutkijan mukaan tärkeintä on olla aidosti läsnä ja kuunnella nuorta. Jos nuori puhuu itsetuhoisista ajatuksistaan, kannattaa häneltä kysyä suoraan konkreettisia asioita – tekotapaa, paikkaa ja aikaa – ja jos suunnitelma on selkeä, on puututtava heti.
Suunnitelmasta kertominen helpottaa, ei vahvista sen toteuttamista. Pahempaa kuin suora asioista puhuminen, on pinnallinen tsemppaaminen ja vähättely.

Jaa uutinen:  

 
Näin son viimeisimmät
Hae uutisista ja sivustolta
Ilmoitukset
Raitti 300x250
 
Meän Tornionlaakso
Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net
Asiakaspalvelu:
Tilaukset
Osoitteenmuutos
Palaute
Uutiskirje
Yhteystiedot
Tavathan
Facebookissa:
Grafu Oy


Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net