Itsenäisyyspäivän juhlapuhe Ylitorniolla 6.12.2013

30.12.2013 14:00 Erkki Yrjänheikki

  

Ylitorniolaissyntyinen FT, dosentti Erkki Yrjänheikki piti juhlapuheen Ylitornion itsenäisyyspäivän juhlassa. Kuva: Timo Kunnari.

 

Arvoisat sotaveteraanit ja lotat, hyvät juhlavieraat,

Vietämme tänään rakkaan isänmaamme itsenäisyyspäivää, joka on järjestyksessä yhdeksäskymmeneskuudes (96.) eli päivänsankari lähestyy kunnioitettavaa sadan vuoden ikää. Itsenäisyydestä kuuluu lämmin kiitos kaikille sotiin osallistuneille ja myös muille maatamme rakentaneille sukupolville. Erityisen kiitoksen haluan osoittaa Teille läsnä olevat veteraanit ja lottajärjestöjen edustajat. Tänä päivänä saamme nauttia vapaasta ja turvallisesta elinympäristöstä sekä kehittyneestä, sivistyneestä ja varakkaastakin isänmaastamme. Meillä kaikilla on velvollisuus pitää hyvää huolta kotimaastamme ja sen asukkaiden hyvinvoinnista voidaksemme puolestamme jättää maamme entistä ehompana tuleville polville.

Saimme itsenäisyyden vuonna 1917, jolloin silloinen senaatti julisti Suomen itsenäiseksi valtiopäiväistunnossa 6. päivänä joulukuuta. Suomi itsenäistyi Venäjän alaisuudesta ensimmäisen maailmansodan seurauksena. Ennen Venäjän vallan aikaa Suomi kuului Ruotsin kuningaskuntaan yli 500 vuoden ajan. Ruotsin vallan aikana suomalaiset puolustivat kuningaskuntaa useissa sodissa, mm. Suuressa Venäjän sodassa, nuijasodassa, 30-vuotisessa sodassa ja suuressa Pohjan sodassa. Vastapalveluna kuningaskunta kehitti maatamme monella tavalla. Silloin rakennettiin mm. koululaitos, ensimmäiset yliopistot, oikeuslaitos, liikenneyhteyksiä. Tuona ajanjaksona luotiin myös itsenäisyydellemme keskeinen elementti, suomen kieli. 

Ruotsin vallan aika jatkui aina vuoteen 1808, jolloin Venäjä liitti Suomen sodan seurauksena maamme alaisuuteensa erilliseksi Suomen suuriruhtinaskunnaksi. Suomessa pidettiin ensimmäiset valtiopäivät, Porvoon maapäivät, vuonna 1809. Valtiopäivillä ei ollut poliittisia puolueita vaan edustettuina oli neljä säätyä: aatelisto, porvaristo, papisto ja talonpojat. Helsingistä tuli Suomen pääkaupunki, markka otettiin käyttöön, Maamme-laulu esitettiin ensimmäistä kertaa, kunnat ja seurakunnat perustettiin. Tässä joitakin tärkeitä tapahtumia suuriruhtinaskunnan ajalta. Venäjän vallan loppuaikoina koettiin kuitenkin vaikea venäläistämisen aika, jolloin Venäjä toteutti monia toimenpiteitä Suomen autonomian ja orastavan itsenäisyyden lopettamiseksi. 

Ensimmäinen maailmansota kuitenkin lopetti nämä sortotoimet vuonna 1914 ja Venäjän vallankumouksen yhteydessä Suomen silloinen eduskunta julistautui ylimmäksi vallankäyttäjäksi Suomessa ja 6. päivänä joulukuuta 1917 Suomi julistautui itsenäiseksi valtioksi. Venäjä tunnusti itsenäisyyden 30. päivänä joulukuuta ja pian sen jälkeen myös Ruotsi, Ranska, Saksa ja Englanti toimivat samoin.

Hyvät kuulijat,

Itsenäisen Suomen alkutaival oli varsin kivinen, kuten on tavallista uusien demokratioiden kyseessä ollen. Tammikuussa 1918 alkoi noin viisi kuukautta kestänyt sisällissota eli veljessota punaisten ja valkoisten välillä. Sodassa esiintyi molemminpuolisia julmuuksia, raakuuksia ja jopa teloituksia. Sisällissota vaati yhteensä noin 37 000 uhria, joista noin 75 % oli punaisia. Heistä suurin osa menehtyi vankileireillä erilaisiin sairauksiin. Täällä pohjoisessa vankileiri oli perustettu Kemin Ajokseen.

Sisällissodan taistelut käytiin pääosin Pohjanmaalla ja Etelä-Suomessa. Täällä Ylitorniolla merkittävin tapahtuma oli nk. Ämminpirtin valtaus Kuivakankaalla helmikuussa 1918. Siinä noin 80 paikkakuntalaista aseinaan metsästyshaulikoita, seipäitä, mailoja ja kirveitä vangitsi 13 venäläistä sotilasvartiomiestä ja riisui heidät aseista. Jääkäriliikkeen aikaan Ylitornio oli tärkeä sotilaiden ja aseiden kulkutie Ruotsiin, josta Niuron rantaan pystytetty muistomerkki kertoo. Ylitornion kohdalta oli neljä tärkeää kulkureittiä Ruotsiin.

Sisällissodan jälkeen Suomen valtiomuodoksi suunniteltiin kuningaskuntaa ja kuninkaaksi kaavailtiin ja nimitettiinkin jo Hessenin prinssi Karl Fredrik. Mannerheim ei lämmennyt hankkeelle ja se raukesikin Saksan hävittyä maailmansodan. Suomen hallitusmuodoksi vahvistettiin heinäkuussa 1919 tasavalta ja sen ensimmäiseksi presidentiksi valittiin K.J. Ståhlberg. Vähitellen ajan saatossa vasemmiston ja oikeiston vihanpito ja erimielisyys rauhoittui ja demokraattinen yhteistyö eri puolueiden välillä käynnistyi ja ajan kuluessa kehittyi. Nykyään monipuoluehallitukset ovat yleisiä ja yhteistyö sujuu ainakin pääsääntöisesti yli puoluerajojen hyvin. Nykyinen hallitus lienee monivärisyydessään ennätys ja joskus tuntuu, että se jopa vaikeuttaa ja hidastaa hallituksen päätöksentekoa.

Vuodet 1939-1945 olivat kuitenkin kriittisiä Suomen itsenäisyyden kannalta. Silloin käytiin kolme erillistä sotaa osana toista maailmansotaa. Vuonna 1939 alkanut talvisota käynnistyi Mainilan laukauksilla, kun Suomi Neuvostoliiton valtapiiriin kuuluvana ei suostunut Neuvostoliiton vaatimuksiin luovuttaa maa-alueita Leningradin turvaamiseksi. Sodassa käytiin ankaria taisteluja lähinnä Karjalan kannaksella, mutta myös Sallan ja Petsamon alueella. Yksi suomalaissotilaiden menestyksekkäimmistä taisteluista käytiin Raatteen tiellä, jossa suomalaiset tuhosivat lähes täydellisesti koko 44. divisioonan. Suomalaisten puolustus ei kuitenkaan kestänyt, vaan sota päättyi Moskovan rauhansopimukseen maaliskuussa 1940. Sen seurauksena Suomi joutui luovuttamaan Venäjälle laajat maa-alueet Karjalan Kannaksella sekä Sallan ja Petsamon alueella. Myös Porkkala määrättiin Venäjälle sotilastukikohdaksi 50 vuoden vuokra-ajaksi. 

Samaan aikaan Euroopassa jatkui toinen maailmansota, joka laajeni saksalaisten hyökkäyksellä Neuvostoliittoon kesällä 1941. Suomi liittyi sotaan saksalaisten puolelle tarkoituksena vapauttaa miehitetyt alueet. Aluksi varsin menestyksellinen jatkosota päättyi kesällä 1944 Neuvostoliiton massiiviseen ylivoimahyökkäykseen Kannaksella ja Saksan häviöön liittoutuneiden ylivoiman edessä.

Suomi menetti lisää maa-alueita Venäjälle ja se velvoitettiin ajamaan saksalaiset pois Suomen maaperältä. Näin käynnistyi Lapin sota, jota käytiin syksystä 1944 kevääseen 1945. Siinä saksalaiset käyttivät ns. ”poltetun maan taktiikkaa” ja polttivat perääntyessään käytännössä suuren osan Lapin asutuksesta ja tuhosivat pohjoisen Suomen liikenneyhteydet lähes kokonaan. Ylitornion osalta polttaminen oli vähäisempää johtuen ilmeisesti siitä, että saksalaisille tuli kiire pohjoiseen välttyäkseen joutumasta suomalaisten motittamiksi.

Edellä mainittujen kolmen sodan - Talvisodan, Jatkosodan ja Lapin sodan - menetykset olivat huomattavan suuret. Sodissa kuoli yhteensä lähes 100 000 henkilöä eli noin 2,6 % koko maan väestöstä. Siviiliuhreja oli noin 2 000. Ihmishenkien menetysten lisäksi Suomi määrättiin maksamaan sotakorvauksia Neuvostoliitolle yhteensä 300 miljoonaan USA:n dollaria, josta lopulta maksettavaksi vahvistettiin 226,5 miljoonaa USA:n dollaria. Korvausten viimeinen toimitus tapahtui 18. syyskuuta 1952 eli heti Helsingissä pidettyjen olympiakisojen jälkeen. Suomi maksoi tunnollisesti kaikki vaaditut sotakorvaukset, mistä suomalaisten maine maailmalla rehellisinä ja tunnollisina on pitkälti lähtöisin. 

Ylitorniolaisia sotilaita näihin kolmeen sotaan osallistui noin 2200 miestä (830, 1340). Heidän kovimmat taistelunsa käytiin talvisodassa Suomussalmen, Kuhmon ja Raatteen alueella ja jatkosodassa Sallan, Uhtuan ja Kiestingin suunnalla. Taisteluissa kaatui kaikkiaan 224 (63, 161) ylitorniolaista sotilasta. Heidän viimeinen leposijansa on kirkon vieressä siunatussa maassa ja heidän nimensä ovat seurakuntatalon marmoritaulussa. Ylitornion naisten toiminta rintamalottina oli myös huomattavan aktiivista. Sotavuosien aikana naisten rooli korostui erityisesti kotirintaman asioiden hoitamisessa. Juuri tästä he ansaitsevat suuren arvostuksen ja kiitoksen.

Taloudelliset ja aineelliset tuhot sotien seurauksena olivat valtavat. Jälleenrakentaminen kesti vuosikymmenien ajan ja samalla asutettiin suuri määrä luovutettujen alueiden asukkaita eri puolille Suomea. Maksettavien sotakorvausten ansiosta suomalainen raskas teollisuus kuitenkin kehittyi valtavasti. Tuolloin käynnistyi vahva puu- ja paperiteollisuus ja maahamme perustettiin useita merkittäviä metalli- ja konepajateollisuuden laitoksia. Tämän teollisen kehityksen ansiosta Suomen yhteiskunnallinen asema ja arvostus maailman silmissä nousi. Neuvostoliiton kanssa vuonna 1948 solmittu YYA-sopimus vakiinnutti suhteitamme itänaapuriin. Länteen päin loimme hyviä suhteita mm. liittymällä Pohjoismaiden neuvostoon vuonna 1955. Samana vuonna Suomi hyväksyttiin myös YK:n jäsenvaltioksi.

Talvisodan alkaessa nykyinen Ylitornion kirkko oli vielä rakennusvaiheessa. Sodan alettua vuonna 1939 rakennusmiehet komennettiin rintamalle ja nostoväki jatkoi rakentamista, mutta heillekin kävi myöhemmin käsky rintamalle. Vuonna 1940 kirkon rakentamisen viimeistely suoritettiin pääosin naisten voimin mm. lattioiden muurauksen ja seinien viimeistelyn osalta. Naisten kirkoksikin kutsuttu rakennus valmistui kuitenkin lopulta niin, että ensimmäiset sankarivainajat voitiin siunata omassa uudessa kirkossa.

Sankarivainajien kunnioittamiseksi Ylitornion seurakunta ja kunta päättivät hankkia yhdessä sankaripatsaan, johon kerättiin rahoitusta eri tapahtumissa ja kirkon kolehtina. Myös useat paikkakuntalaiset tahot ja yksityiset henkilöt antoivat hankkeelle lahjoituksia. Vuonna 1958 valmistui Kalervo Kallion veistämä patsas, joka sijoitettiin sankarihautojen eteen kirkon ja tapulin väliin. Se aiheutti paljon keskustelua, koska patsas esittää rukoilevaa naista (äitiä) poikkeuksena lähes kaikista muista sotilasaiheisista muistomerkeistä. Patsas kuvaa kuitenkin mielestäni ansiokkaasti ja oikeutetusti naisten ja äitien arvokasta panosta monien sotavuosien aikana ja heidän tekemiään uhrauksia sekä rukouksia, joilla varmasti on ollut vaikutusta moneen asiaan. Patsas on tarkoituksella sijoitettu siten, että nainen rukoilee kirkon alttarille päin, mistä rukous suuntautuu suoraan korkeimman Luojan kuultaville. Rukousten sisältönä oli varmaan sodan loppuminen, omaisten suojeleminen rintamalla ja oma selviytyminen. Tiedän myös oman äitini rukoilleen näiden asioiden puolesta.

Arvoisa juhlaväki,

Sodat ovat Suomen historiassa olleet itsenäisyyden kannalta keskeisiä käännekohtia. On kuitenkin monia muita itsenäisyyden aikaisia tapahtumia, joilla on ollut suuri merkitys Suomen valtiolliseen riippumattomuuteen ja myös kansainväliseen arvostukseen. Varsin kriittisiä tapahtumia olivat yleislakko vuonna 1956 ja ns. noottikriisi vuonna 1961. Lisäksi edellä jo mainitsinkin Suomen liittymisen pohjoismaisiin ja kansainvälisiin YK:n järjestöihin. Mainitsemisen arvoinen on myös syksyllä 1975 Helsingissä järjestetty ETY-kokous, jolla oli merkitystä etenkin länsimaiden keskuudessa Suomen puolueettomuusaseman vahvistumiselle. Viimeisten vuosikymmenten ajalta voisi vielä mainita merkittävinä tapahtumina Suomen liittymiset eurooppalaisiin yhteiselimiin kuten talousliitot EFTA ja EEC (1989) sekä ETA (1994), joilla oli suurta vaikutusta erityisesti ulkomaankaupan ja talouselämän alueilla. 

Merkittävä tapahtuma oli myös YYA-sopimuksen päättyminen vuonna 1991 ja sitä seurannut maamme liittyminen Euroopan Unionin täysivaltaiseksi jäseneksi vuonna 1995. Se muutti suuresti Suomen valtiollista asemaa ja myös kansalaisten elämää mm. vapaan liikkumisen, tullijärjestelyiden, yritystoiminnan ja palvelujen saatavuuden osalta. EU-jäsenyyttä seurasi Suomen liittyminen Euroopan rahaliittoon EMU:uun (1998), minkä seurauksena valuutaksemme tuli euro vuoden 2002 alusta. Suomi on toiminut ansiokkaasti vuorollaan myös EU:n puheenjohtajamaana vuosina 1999 ja 2006. 

Kansainvälistyminen on ollut ja on edelleen aivan välttämätöntä maamme talouden kehityksen kannalta. Erityisesti toimiva vientiteollisuus on tae kansantalouden vakaudesta ja yhteiskunnan kehittymisestä. Toisaalta kansainvälistyminen on merkinnyt maamme talouden tulemista merkittävästi, jopa lähes täysin riippuvaiseksi globaaleista suhdanteista ja kriiseistä. 1970- ja 1990-luvun taloudelliset lamat samoin kuin nyt meneillään oleva maailmanlaajuinen taantuma koettelevat koko Eurooppaa ja myös Suomea. Ne ovat kaikki seurauksia globaalista talouden lamasta, jonka johdosta Suomen vientiteollisuus on romahtanut ja siitä on seurannut vientitulojen supistumista, työttömyyttä ja lomautuksia. Jotkut tahot ovat syyttäneet nykyisestä taantumasta Suomen mukanaoloa EU:ssa ja eurossa. Siitä voimme kukin olla omaa mieltämme. Jälkiviisaus on helppoa. Joka tapauksessa kansainvälisyys on tullut Suomeen jäädäkseen ja siinä joukossa meidän on itse pärjättävä. Tällä hetkellä valoa tunnelin päässä on taas näkyvissä sekä globaalisti että myös Euroopan ja Suomen perspektiivistä.

Hyvät kuulijat,

Olen kuvannut edellä Suomen historiallista kehitystä, itsenäistymistä sekä integroitumista kansainvälisiin yhteisöihin. Uskon, että olemme onnistuneet niissä toimissa varsin hyvin, joskin haasteita ja vaikeitakin vaiheita on ollut. Yhtenäisenä ja yhteishenkisenä kansana olemme selvinneet tässä globaalissa maailmantaloudessa mielestäni varsin hyvin. Siitä esimerkkeinä ovat Suomen nykyisin nauttima AAA-luokitus taloudenpidossa yhdessä Saksan ja Luxemburgin kanssa sekä useat kansainväliset tutkimukset ja selvitykset, joissa Suomi on ollut mitalisijoilla ja jopa voittajana.

Mitä itsenäisyys merkitsee tänä päivänä ja miten se ilmenee? Mitä haasteita sille on näköpiirissä lähitulevaisuudessa? Itsenäisyyttä voidaan tarkastella monestakin näkökulmasta. Perustan itsenäisyydelle luo edelleen ns. valtiollinen itsenäisyys. Siihen kuuluu se, että meillä on tarkat valtiolliset ja maantieteelliset rajat, jota hyvin varustettu oma armeija on valmis puolustamaan ja taistelemaan alueellisen koskemattomuuden puolesta. Se on itsenäisyyden kivijalka. Armeijan palveluita tarvitaan myös yleisen järjestyksen ylläpitämisessä sekä onnettomuuksien ja katastrofien selvittämisessä.

Toinen tärkeä ulottuvuus itsenäisyyden kartalla on yhteiskunnan järjestys ja turvallisuus. Suomessa kaikki uskaltavat liikkua turvallisesti, harrastaa vapaasti ja toteuttaa itseään tarpeiden mukaan. Sen takaavat yleiset järjestys- ja toimintasäännöt sekä niiden valvonnasta vastaavat viranomaiset, erityisesti poliisi. Nykyisenä nettiaikana on julkisuudessa puhuttu paljon uudesta turvallisuusriskistä eli kyberturvallisuudesta. Se tarkoittaa tiedonsiirto- ja tiedonkäsittelyjärjestelmiin liittyvää turvallisuutta. Nykyään lähes kaikki asioiden hoito, tiedottaminen ja yhteydenpito tapahtuvat bittiavaruudessa tietokoneiden avulla. Esimerkiksi viestit ja keskustelut, asioiden valmistelut, pankkiasiat, kaupankäynti ja yksityisasiat ovat tietojärjestelmissä, joiden salakuuntelu ja seuraaminen ja jopa rikollinen vääristäminen on osoittautunut mahdolliseksi. Tämä on suuri ongelma kansainvälisellä ja valtiollisella mutta myös yritys- ja yksityisellä tasolla. Se on jatkuvaa haasteellista kilpajuoksua turvallisuusteknologian ja hakkeritoiminnan välillä. Haaste on suuri ja kasvaa varmasti tulevaisuudessa.

Itsenäisyyden kannalta varsin perustavaa laatua oleva osa-alue on jokaista kansalaista koskettava lain yhdenvertaisuus ja oikeudenmukaisuus. Tämä tarkoittaa sitä, että Suomessa on omat eduskunnan säätämät lait ja säädökset, jotka säätelevät kansalaisten toimintoja ja oikeuksia. Säädösten noudattamista valvovat viranomaiset ja oikeutta jakaa riippumaton oikeuslaitos. Suomen EU-jäsenyyden myötä meille on tullut noudatettaviksi myös EU-direktiivejä, jotka asettavat ns. minimivaatimustasot, joita kaikkien jäsenmaiden tulee noudattaa. Suomessa kansallinen lainsäädäntö on näissäkin asioissa yleensä tiukempaa ja se asettaa lähes aina käytännössä noudatettavat toimintatasot. Eli tässä mielessä EU ei tuo mitään uusia lisävaateita vaan me itse asetamme kaikki kansalliset vaatimukset.

Edellisten lisäksi merkittävä itsenäisyyden osa-alue on oma kieli, joka on kansallisen identiteettimme peruskivi. Meillä on kieli, jolla tulee toimeen kaikessa asioinnissa ja kanssakäymisessä. Suomen kieli on virallinen kieli mm. virastoissa, opetuksessa ja oikeusprosesseissa sekä liike-elämässä. Historiallisista syistä myös ruotsin kieli on virallinen eli Suomi on kaksikielinen maa, oikeastaan kolmikielinen, sillä onhan saamen kieli virallinen, mikä usein unohdetaan. Kansainvälistymisen myötä muidenkin kielten hallinta on yhä tärkeämpää, erityisesti englanti, saksa ja venäjä sekä eräät Aasian kielet, kuten kiinan kieli. Tämä on iso haaste koulutukselle.

Myös vakaumuksellinen vapaus ja oikeus on eräs itsenäisyyden ja demokratian kulmakivi. Meillä on niin uskonnollinen kuin aatteellinenkin vapaus, joiden mukaan jokainen voi vapaasti valita oman uskontonsa ja aatteellisen suuntautumisensa, tai olla tunnustamatta mitään uskontoa tai aatetta. 

Itsenäisyyteen kuuluu myös yrittämisen ja elinkeinotoiminnan vapaus sekä ammatinvalinnan vapaus. Koulutusjärjestelmämme ja yleinen oppivelvollisuus mahdollistavat käytännössä kaikille kansalaisille ilmaisen opiskelun ja kouluttautumisen. Koulutuksen hyvä järjestäminen sekä tutkimuksen ja tuotekehityksen korkea taso ja laatu ovat maamme sivistyksen, kehityksen ja menestyksen tae myös tulevaisuudessa. Niistä tulee pitää hyvää huolta myös resursoinnin osalta. Suomen menestyminen koulutusasioissa on noteerattu korkealle myös kansainvälisesti (PISA-arvioinnit).

Eräänä itsenäisyyden ulottuvuutena voi nostaa esille myös sanan ja ilmaisun vapauden, joka mahdollistaa itsensä ilmaisun eri muodoissa, toki tietysti lain ja hyvien tapojen mukaisesti. Sanan ja ilmaisun vapaus luovat mahdollisuuden kulttuurin eri alojen kuten kirjallisuuden, taiteiden, teatterin ja viime aikoina myös viihdetaiteen kehittymiselle jopa maailman huipputasolle. 

Viimeisenä, tosin ei vähäisimpänä, itsenäisyyden osana haluan ottaa esille tasa-arvoisuuden. Yhteiskunnassamme vallitsee kansainvälisestikin korkeaksi arvostettu sukupuolten välinen tasa-arvo. Suomi oli ensimmäinen maa Euroopassa ja kolmas maailmassa, jossa naiset saivat äänioikeuden vuonna 1906. Kaikki suomalaiset ovat yhdenvertaisia lain edessä riippumatta ihonväristä, uskonnosta, kielestä, sivistystasosta, sukupuolesta tai syntyperästä.

Hyvät kuulijat,

Aiemmin itsenäisyyden merkkinä pidettiin omaa valuuttaa Suomen markkaa. Maamme liityttyä Euroopan Unioniin rahan arvo sidottiin euroon ja joitakin vuosia myöhemmin eurosta tuli Suomessakin käytettävä valuutta. En ole talouden asiantuntija enkä pysty arvioimaan muutoksen ekonomista tai arvostuksellista merkitystä. Eräiden asiantuntijoiden mielestä euroon siirtyminen oli Suomen talouden pelastus, joka vakautti maamme rahamarkkinat. Toiset ovat aivan päinvastaista mieltä. Nyt kun euro on ollut käytössä jo yli kymmenen vuotta, tuntuu se jo omalta valuutalta ja sen vaihtaminen tässä vaiheessa (takaisin markkaan) voisi tuoda epävarmuutta rahamarkkinoille.

Arvoisa juhlavaväki,

Mitä haasteita meillä itsenäisessä Suomessa tänä päivänä on? Tänään Suomi on itsenäinen valtio monien muiden valtioiden ja kulttuurien kirjossa. Meidän tulee tunnistaa asemamme tässä kokonaisuudessa ja pystyä ennakoimaan tulevat haasteet mahdollisimman varhain - kuten presidentti Niinistö asian ilmaisi. Ratkaisut haasteisiin tulee löytää yhdessä ja ne tulee toteuttaa omien kansallisten resurssien ja mahdollisuuksien mukaisesti. Siihen tarvitsemme edellä mainitsemiani itsenäisyyden tärkeitä osa-alueita kaikessa laajuudessaan. Tietysti ratkaisuja tehtäessä on huomioitava yhteistyön terveet pelisäännöt niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin.

Haasteet ovat suuria kovassa globaalissa markkinataloudessa ja kansainvälisessä kilpailussa. Varsinkin kun olemme asettaneet tavoitteeksemme nykyisen hyvinvointiyhteiskunnan rakenteen ja sen palvelujen laadun ja saatavuuden korkean tason säilyttämisen. Hyvinvointiyhteiskunnan palveluihin kuuluvat kaikki ne palvelut, mitä normaalissa päivittäisessä elämässämme tarvitsemme eli sosiaali- ja terveyspalvelut, päivähoito, vanhustenhoito, omaishoito, koulutus, vapaa-ajan harrastukset, kulttuuri, liikenne, kunnallistekniikka sekä kaupan palvelut. Suuri osa näistä hyvinvointipalveluista on nykyisin valtion tai kuntien tuottamia ns. julkisia palveluja, mutta osan tuottaa myös yksityinen sektori. Molempien panostusta tarvitaan tulevaisuudessakin.

Yhteiskunnan tuottamien julkisten palvelujen kannalta keskeinen tekijä on työllisyyden ylläpitäminen ja sen jatkuva parantaminen. Työn kautta saamme verotuloja valtiolle ja kunnille ja niillä tuotetaan edellä mainittuja palveluja kansalaisille. Työllisyyden ylläpitämisessä yrittäjyys on avainasemassa. Sitä tulee tukea ja vahvistaa. Uuden yritystoiminnan syntymistä tulee edistää ja sen esteitä tulee poistaa kaikin tavoin. Kansainvälinen kilpailu luo kuitenkin isoja haasteita myös yritystoiminnalle. Suomalainen yritystoiminta on tällä hetkellä voimakkaan rakennemuutoksen kourissa. Perinteiset alat kuten puu-, paperi- ja metalliteollisuus ovat ongelmissa. Myös it-alalla on vaikeuksia. Nyt tuleekin löytää sellaista uutta yrittäjyyttä, jonka tuotteet ja palvelut käyvät kaupaksi niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Hyviä suomalaisia yritysesimerkkejä löytyy mm. ympäristöteknologiasta, it-alalta, mobiilipelialalta, lääketeollisuudesta ja vapaa-ajan toiminnasta. Myös arktinen osaaminen on noussut viime aikoina tärkeään asemaan.

Toinen tärkeä tekijä työllisyysasteen lisäämisessä on työssäoloajan lisääminen. Siihen voidaan vaikuttaa työuran alusta siirtymällä opintojen jälkeen aikaisemmin työelämään, työuran keskeltä parantamalla työoloja ja työhyvinvointia sekä työuran lopusta myöhentämällä eläkkeelle jääntiä. Kaikkiin näihin vaiheisiin on haettu kiivaasti ratkaisuja ja osin löydettykin, mitä osoittaa se, että eläkeikä on jatkuvasti noussut ollen nyt 60,9 vuotta. Paljon on vielä kuitenkin tehtävää, sillä tavoite on 62,4 vuoden eläkeikä vuoteen 2020 mennessä. Paljon hyviä tuloksia on saavutettavissa luomalla työskentelyolosuhteet sellaisiksi, että tuotannon häiriöt, sairauspoissaolot, työkyvyttömyyseläkkeet, työtapaturmat ja työstä johtuvat ammattitaudit vähenevät. Näin työssäoloaika lisääntyy ja samalla työpaikkojen menetykset pienentyvät ja tuottavuus kasvaa.

Viime aikoina julkisuudessa on puhuttu jopa kyllästymiseen asti huoltosuhteesta, kustannusvajeesta, tuottavuusvajeesta ja kestävyysvajeesta. Ne tarkoittavat itse asiassa kaikki samaa asiaa. Suomen kansa ikääntyy nopeasti. Elinikä kohoaa ja sen seurauksena eläkkeellä olevien henkilöiden määrä kasvaa. Keskimääräinen elinikä vuonna 1920 oli 52 vuotta. Vuonna 2012 se oli jo 84 vuotta (miehillä 82 vuotta ja naisilla 86 vuotta). Eli noin 90 vuodessa elinikä on noussut noin 30 vuotta eli noin 4 kk vuodessa. Tänä vuonna syntyneistä tyttövauvoista yli puolet elää yli satavuotiaiksi. Arvioiden mukaan vuonna 2040 syntyneistä lapsista lähes kaikki elävät yli satavuotiaiksi. Ihmiset elävät kauemmin ja pysyvät terveempinä, koska terveydenhuolto on parantunut, ravinto ja ruokatottumukset ovat parantuneet, elintavat ovat terveellisempiä, liikunta ja kunnon hoitaminen on lisääntynyt sekä tietoisuus terveyden ylläpitämisen tärkeydestä on kasvanut. Myös työn fyysinen rasittavuus on yleisesti keventynyt koneellistumisen ansiosta, joskin henkinen kuormittuminen on lisääntynyt kiireen ja stressin seurauksena. Fyysisesti raskaita työvaiheita toki esiintyy vieläkin esimerkiksi hoitoalalla, rakennustyössä ja maataloudessa.

Kun tilanne on tämä eli ihmiset elävät terveempinä entistä pitempään, niin olisiko perusteltua ajatella, että voitaisiin myös tehdä työtä entistä pidempään?

Huoltosuhde kehittyy edellä mainittujen muutosten seurauksena hyvin huolestuttavaan suuntaan. Huoltosuhde on nyt 100/53 ja vuonna 2040 sen arvioidaan olevan 100/76 eli sataa työikäistä kansalaista kohti on 76 eläkeläistä ja lasta. Tästä seuraa kestävyysvaje eli yhteiskunnalla ei ole nykyisellään varaa tuottaa tarvittavia terveys-, sosiaali-, vanhus-, koulutus ja kulttuuripalveluja. Toisin sanoen joudumme elämään ja oikeastaan elämme jo nyt yli varojemme. Julkisten menojen kustannukset ylittävät verovaroin kerättävät varat. Joudumme ottamaan velkaa jatkuvasti lisää. Tällä hetkellä useita miljardeja euroja per vuosi. Näin ei voi jatkua vaan valtion ja kuntien päättäjät joutuvat tekemään vaikeita ja kipeitä säästöpäätöksiä ja toimintojen tehostamisia.

On siis välttämätöntä, että työssäoloaikaa saadaan pidennettyä ja työn tuottavuutta parannettua. Eläkeiän nostamisen lisäksi siihen voidaan vaikuttaa merkittävästi huolehtimalla hyvistä työolosuhteista, työssä jaksamisesta, työmotivaatiosta, työturvallisuudesta ja työhyvinvoinnista. Työn täytyy olla turvallista ja terveyttä vaarantamatonta. Työtehtävät tulee mitoittaa työvoiman määrän ja työntekijöiden fyysisen ja henkisen jaksamisen mukaan, työhön tulee olla riittävät ohjeet ja työtä pitää tehdä turvallisia työskentelytapoja käyttäen. Lisäksi työvälineiden pitää olla asianmukaisia ja työtehtäviin täytyy saada riittävä perehdytys ja koulutus. Työyhteisöstä tulee kitkeä epäasiallinen kohtelu, kiusaaminen ja häirintä. Viime aikoina on puhuttu paljon myös kateudesta ja sen aiheuttamista negatiivisista vaikutuksista työyhteisöissä. Vaikutusten tutkiminen on vaikeaa, mutta arvioidaan, että ne ovat erittäin suuret, jopa isommat kuin perinteiset työtapaturmat, sairauspoissaolot ja työkyvyttömyyseläkkeet yhteensä.

Esimiesten tulee toimia oikeudenmukaisesti, tasapuolisesti ja kannustavasti. Johdon tulee näyttää omalla toiminnallaan hyvää esimerkkiä muille. Henkilöstöjohtamisesta on tullut erittäin tärkeää. Sosiaalisen yhtenäisyyden ja yhteishengen merkitys työelämässä kasvaa. Sitä eivät varmasti lisää viime aikoina julkisuudessa esillä olleet keskustelut johtajien kohtuuttomista eduista ja palkkioista.

Hyvät kuulijat, 

Useat tutkimukset ja työpaikoilta saadut esimerkit ovat osoittaneet selvästi, että työhyvinvoinnista ja työssä jaksamisesta huolehtiminen lisää yrityksen tuottavuutta ja palvelujen laatua. Satsaus hyviin työoloihin on tuottava sijoitus, ei pelkästään maksettu kustannuserä. On laskettu, että yksi euro sijoitettuna työhyvinvointiin tuottaa 6-7 euroa takaisin parantuneena yrityksen tuottavuutena. On myös laskettu, että Suomi menettää noin 8,4 miljardia euroa vuodessa sairauspoissaolojen, työtapaturmien, ammattitautien ja työkyvyttömyyseläkkeiden seurauksena eli yli 10 % valtion budjetista. Samoin on laskettu, että menetämme noin 530 000 työvuotta eli 24 miljardia euroa vuodessa ennenaikaisina eläkkeinä eli noin 30 % valtion vuosibudjetista. Huonojen työolojen aiheuttamat menetykset ovat todella suuret.

Loka-marraskuun vaihteessa, eläkeikää pohtinut Pekkarisen työryhmä esitti, että hyvinvointiyhteiskunnan nykyisten palvelujen ylläpitämiseksi on pakko nostaa nykyistä eläkeikää ja samalla hillitä osa-aikaeläkkeelle ja eläkeputkeen pääsemistä. Eläkeikä on työmarkkinajärjestöjen valmistelema asia ja nyt odotamme päätöksiä, jotka pannaan toimeen vuoteen 2017 mennessä. Varmaa on, että muutos nykyiseen käytäntöön tullaan tekemään. Päätökset ovat hankalia ja aikaa vieviä. Sen vuoksi on hyvää todeta, että mitään akuuttia ongelmaa Suomen eläkejärjestelmässä ei tällä hetkellä ole eli voidaan rauhassa valmistella uutta järjestelmää.

Hyvät kuulijat, 

Haluan vielä arvioida tilannetta syntymäkuntani Ylitornion näkökulmasta. En tietenkään ole oikea henkilö puhumaan asiasta kovin vahvalla rintaäänellä, kun en ole asunut paikkakunnalla pitkiin aikoihin. Tosin minulla on ollut mahdollisuus seurata kunnan ja kuntalaisten kuulumisia sukulaisten ja ystävien kautta sekä tilaamani kotiseutulehden ”Meä Tornionlaakso” avulla. Mielestäni lehti on hyvin toimitettu ja sen luettuaan pysyy hyvin kärryillä siitä, mitä kunnassa ja seurakunnassakin tapahtuu. Lehti tulee Tampereelle torstaisin ja voin vakuuttaa, että se luetaan tarkkaan, jopa rivien välitkin. Myös kulttuurilehti ”Ylitornion joulu” on mielenkiintoista luettavaa. Saan sen joululahjana veljeni perheeltä.

Miltä Ylitornion tilanne näyttää tällä hetkellä näin sivustakatsojan silmin? Jos katsotaan Ylitornion kuntaa yleisesti, tulee siihen johtopäätökseen, että kunnan asiat ovat vähintäänkin kohtuullisen hyvällä tolalla. Sijainti maantieteellisesti on hyvä pohjoiseen johtavan valtatien varrella. Rata on vasta uusittu. Myös Lapin pääkaupunkiin Rovaniemelle on hyvin toimivat yhteydet, samoin rajan yli Ruotsiin. Toisin sanoen logistiikkayhteydet toimivat.

Kunnan vakaata asemaa kuvaa hyvin myös se, että velkaosuus on alhainen ja veroprosentti ensi vuodelle voidaan pitää 19,25:ssä, mikä on selvästi alle valtakunnan keskiarvon. Näillä verorahoilla kunta tarjoaa asukkailleen varsin hyvät sosiaali- ja terveyspalvelut ja erityisesti vanhusten hoito on korkeatasoista. Koulutusasiat ovat hyvin järjestettyjä. Peruskoulujen määrä on kohtuullinen, joskin koko ajan joudutaan tekemään harkintaa koulujen yhdistämisestä ja lakkauttamisesta oppilasmäärien vähetessä. Oma lukio takaa mahdollisuuden akateemiseen alkukoulutukseen kotiseudulla. Siitä on syytä pitää lujasti kiinni jatkossakin. Ammatillisessa koulutuksessa on mahdollisuuksia ja hyvä yhteistyö naapurikuntien kanssa. Hyvätasoinen kirjasto tarjoaa lukuelämyksiä ja vasta uusittu urheilu- ja ulkoilukeskus ja hyvin hoidetut kuntoilu- ja hiihtoreitit sekä kuntotalon hyvät palvelut ovat esimerkkejä siitä, miten kunta huolehtii liikuntamahdollisuuksista. Kunnassa on myös jäähalli, jossa hyvin menestyvä ETPO pelaa kotiotteluitaan. Tornionjoki koskineen tarjoaa erinomaiset mahdollisuudet monenlaiseen harrastustoimintaa sekä virkistykseen ja matkailuun. 

Kulttuuritoiminnoista on syytä nostaa esille musiikki- ja kuorotoiminta, kunnan kino sekä monipuoliset voimistelu-, liikunta-, harrastus- ja näytelmäkerhot sekä kotiseutu- ja kylätapahtumat. Maaseutu- ja kyläkulttuurin sekä perinteiden vaaliminen ja ylläpitäminen on hyvin arvokas ja tärkeä asia elävän maaseutuympäristön säilyttämiseksi ja koko kunnan elävänä pitämiseksi. Viime kesänä toteutettu kunnan kulttuuriretki oli mielenkiintoinen uusi tapahtuma, jolle toivoisin jatkuvuutta. Lisäesimerkkejä aktiivisesta kulttuurityöstä kuulemme pian, kun tässä tilaisuudessa jaetaan vuotuiset kulttuuripalkinnot.

Kunnan elinkeinorakenteessa on tapahtunut voimakas muutos viime vuosikymmenten aikana. Peruselinkeinot ovat vähentyneet ja palvelu-, liike- ja eräät tuotannolliset elinkeinot ovat lisääntyneet. Tähän lisää mahdollisuuksia antaa myös rajan yli käyvä palvelu- ja liiketoiminta. Kunnalla on ymmärtääkseni myös toimivat yhteistyösuhteet kaikkien naapurikuntien kanssa. 

Yhteenvetona voi siis todeta, että monet asiat kunnassa ovat hyvin, vaikka isojakin muutoksia on jouduttu ja joudutaan varmaan jatkossakin tekemään. Keskeinen haaste on väestön ikääntymisen mukanaan tuoma huoltosuhteeseen ja tuottavuusvajeeseen liittyvä ongelma, mutta siinä Ylitornio ei ole yksin. Lähes kaikki Suomen kunnat ja kaupungit painivat saman asian kanssa. Toinen merkittävä haaste on yrittäjyyden ylläpitäminen ja sen ansiosta uusien työpaikkojen luominen.

Hyvät kuulijat,

Mitä Ylitornion tulevaisuudessa näkyy? Sen ennustaminen on vaikeaa, lähes mahdotonta. Palvelualat tulevat työllistämään jatkossakin merkittävän osan kunnan työvoimasta. Tuottavuutta ja hyvinvointia ei kuitenkaan voida pitää yllä ja parantaa pelkästään toinen toistamme kunnassa palvellen. Kunta tarvitsee uutta, rohkeaa ja ennakkoluulotonta innovatiivisuutta yrittäjyyteen. Kaavoituksella ja muillakin tukijärjestelmillä pitää luoda houkuttelevaa yrittäjyysilmastoa. Olen ymmärtänyt, että kunnan päättäjät ovat tästä hyvin tietoisia, mikä ilmenee ensi vuoden toiminta- ja taloussuunnitelmasta varsin hyvin. 30.10. paikallislehdessä oli hyviä esimerkkejä menestyneistä yrityksistä, kun juhlittiin yrittäjäyhdistyksen 40-vuotista taivalta. Siitä oli ilo lukea. Erityisen maininnan ansaitsee palkittu perheyritys YBT Oy, jonka tuotteiden vienti varsinkin Ruotsiin on hyvä esimerkki menestyksekkäästi johdetusta yrityksestä. Työpaikalla on huolehdittu ansiokkaasti myös henkilöstön jaksamisesta, työoloista ja työhyvinvoinnista, mikä on olennainen osa menestymistä.

Kunnassa toimii lukuisia muitakin menestyviä perheyrityksiä esimerkiksi maansiirron ja rakentamisen palvelualoilla. Karemajojen toiminnan jatkuminen uusien yrittäjien vetämänä on myönteinen asia kuten useat muutkin juhlassa palkitut uudet yrittäjät. Kunta tarvitsee lisää tämäntyyppisiä toimijoita. Työpaikkojen menestymisen kannalta on olennaisen tärkeää se, miten hyvin niitä johdetaan ja miten henkilöstön hyvinvoinnista huolehditaan. Yrityksen menestys on suoraan verrannollinen työntekijöiden hyvinvointiin. On mielenkiintoista todeta, että ensi vuoden talousarviossa kunta itsekin panostaa oman henkilöstönsä kouluttautumiseen ja työhyvinvointiin. 

Ylitornion kunnan alueella keskeiset tulevaisuuden mahdollisuudet liittyvät nykyisten peruselinkeinojen sekä palvelu- ja teollisuusalojen lisäksi kaivostoimintaan Rompaksen alueella, matkailuun ja siinä Tornionjoen ja sen upean jokilaakson, erityisesti Aavasaksan, parempaan hyödyntämiseen, luonnontuotteiden hyötykäyttöön ja lappilaisten hyödykkeiden jalostamiseen ja tuottamiseen pitkää valoisaa kasvukautta hyödyntäen. Tärkeää on myös avoin yhteistyö rajan yli ja naapurikuntien kanssa. Ensi vuoden alussa käsittelyyn tuleva elinkeino-ohjelma konkretisoi elinkeinorakenteen kehittämistä. Toivon siihen uusia ja rohkeita avauksia.

Mahdollisuuksia on! Tarvitaan ennakkoluulottomuutta, uskoa, yhteistyötä ja luottamusta, jopa luovaa hulluutta. Uudet innovaatiot on saatava kukoistaviksi toiminnoiksi. Ilman menestyvää yrittäjyyttä on vaikea kehittää ja parantaa kunnan palvelutoimintaa. Kuntauudistus ja sote-kysymys ovat isoja lähitulevaisuuden haasteita. Olen ymmärtänyt, että kunta haluaa jatkaa itsenäisenä tehden yhteistyötä muiden kuntien ja toimijoiden kanssa. Se on eräs mahdollinen vaihtoehto. Yhteistyön suunta kunnassa on pääosin etelään päin, mikä tuntuu näin sivustakatsojastakin luontevalta. Ylitornio joutuu näissä oloissa kuitenkin vakavasti pohtimaan kuntayhteistyön lisäksi muitakin vaihtoehtoja, sillä kunnan oma huoltosuhde on tämän vuoden elokuun lopun tilanteen mukaan 100/68 ja suunta on kasvava.

Tilastokeskuksen mukaan kunnassa asui elokuun lopussa tänä vuonna 4504 asukasta, joista yli 64-vuotiaita oli yli 30 % ja alle 15-vuotiaita noin 10 %. Taloudellisen huoltosuhteen keskiarvo Suomessa on 100/128 ja Ylitorniolla se on 100/198. Näiden asioiden ratkaisemiseen toivon kunnan päättäjille suurta viisautta ja ymmärrystä. Ensi vuoden talousarviossa mainittu kuntastrategian valmistelu antaa hyvän mahdollisuuden uusien toimintojen ja linjausten tekemiseen. Hallituksen viime viikolla julkistaman rakenneuudistuspaketti tuo varmasti uusia ajattelemisen aiheita ja toivottavasti myös mahdollisuuksia tulevaisuusstrategian laadintaan.

Tulevaisuuden kehittämismahdollisuudet ja keskeiset onnistumisen elementit, kuten aiemmin jo totesin, ovat kunnassa olemassa. Nyt tarvitaan vain lujaa uskoa, avointa yhteistyötä ja yhteishenkeä, saumatonta luottamusta, rehellistä ja pyyteetöntä vastuunkantoa sekä rohkeaa uudistumishalukkuutta. Näitä tarvitaan kaikissa toimissa ja jokaisen kohdalla.

Arvoisat kuulijat, 

Haluan vielä lopuksi esittää erityisen lämpimät kiitokset itsenäisen Suomen olemassaolosta kaikille sotiemme veteraaneille ja lotille. Ilman heidän silloista lujaa uskoa tulevaisuuteen, saumatonta luottamusta ja yhteistyötä sekä pyyteetöntä ja rehellistä vastuunkantoa, me emme tänä päivänä juhlisi Suomen itsenäisyyttä. Nöyrin kiitokseni heille kaikille ja erityisesti teille läsnä olevat veteraanit ja lotat. Lopuksi toivotan meille kaikille juhlaisaa itsenäisyyspäivää, lämmintä joulun odotusta sekä aina vain parempaa tulevaa aikaa itsenäisessä Suomessa.

 

 

 

 

Jaa uutinen:  

 
Viimeisimmät paikallisuutiset
Hae uutisista ja sivustolta
Ilmoitukset
Saajoturkis
 
Meän Tornionlaakso
Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net
Asiakaspalvelu:
Tilaukset
Osoitteenmuutos
Palaute
Uutiskirje
Yhteystiedot
Tavathan
Facebookissa:
Grafu Oy


Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net