Näin son

Hinnalla millä hyvänsä

14.3.2013 06:00 Minna Silasvuo

Urheilu ei ole minun juttuni. Ei ole ollut koskaan, vaikka Lasse Virenin juoksu saikin minut aikoinaan liimautumaan television ääreen yhdessä muun perheen kanssa. Huuma meni nopeasti ohi.
Ymmärrän ihmisiä, jotka liikkuvat itse: kävelevät, juoksevat, hyppivät, tanssivat ja tekevät ties mitä kummallisuuksia. Jonkin liikuntalajin harrastaminen tekisi epäilemättä hyvää minullekin.
Ajatuksenjuoksuni alkaa syltätä siinä kohdassa, kun yksi urheilee ja tuhannet katsovat. Vielä hullummalta tuntuu se, että joku urheilee työkseen. Tai itse asiassa ei työkseen urheileminen sinänsä ole outoa, vaan se, että siinä täytyy olla paras. Hinnalla millä hyvänsä. Viis siitä, vaikka menettäisi terveytensä, maineensa ja lopulta henkensäkin – tärkeintä on voitto. Rehti kilpa on kovin vanhanaikaista.
Muistaakseni jo muinaisilla roomalaisilla oli tiedossaan, että toinen hevonen juoksee nopeammin kuin toinen, ja se siitä. Olen samaa mieltä.
Kilpaurheilua kaihtavalle doping ja muut ikävät lieveilmiöt ovat melko kaukaisia asioita. Siinä suhteessa voi hyvinkin kuvitella eläväni auvoisassa lintukodossa, jossa kilpaillaan reilusti silloin kun kilpaillaan. Karkkihiihdoissa mennään lujaa ilman kiellettyjä lisäaineita, näin haluan ainakin uskoa.
Olen kuvitellut, että pilkkiminen – jota en muuten ole myöskään koskaan harrastanut, en edes kokeillut – on leppoisaa kisailua ovelia sinttejä vastaan. Pari viikkoa sitten suomukset putosivat silmiltäni, kun pilkkimistä harrastava tuttavani otti puheeksi pilkkikisat.
Hän kertoi nähneensä omin silmin lähiseudun pilkkikisoissa, kuinka joku pilkkijä piilotti saamansa kalat lumeen avannon tuntumaan, ja seuraava tulija keräsi ne vähin äänin omaan reppuunsa. Kalat kerätään yhdelle ja mahdolliset voitot jaetaan tasan sutkiin peliin osallistuneiden kesken.
Ei kuulosta hyvältä. Onko hauskasta koko perheen harrastuksestakin tulossa yllättäen kilpailuareena, jossa kaikki keinot ovat sallittuja, ellei niistä jää kiinni? Se panee miettimään, onko pilkkikilpailujen palkintojen haalimisessa menty askeleen verran liian pitkälle. Liian arvokkaat palkinnot saavat ahneimmat unohtamaan reilun pelin hengen.
Uskon, että kotiseudun pilkkikisoissa kaloja narrataan vielä pääosin sääntöjä noudattaen, mutta järjestävillä seuroilla taitaa silti olla edessään miettimisen paikka. Mikä on oikea, viisas ja kannustava tapa palkita kilpailijat?

Jaa uutinen:  

 
Näin son viimeisimmät
Hae uutisista ja sivustolta
Ilmoitukset
Raitti 300x250
 
Meän Tornionlaakso
Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net
Asiakaspalvelu:
Tilaukset
Osoitteenmuutos
Palaute
Uutiskirje
Yhteystiedot
Tavathan
Facebookissa:
Grafu Oy


Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net