Pilkheitä

Hillaan lähti, sieneen joutui

16.6.2012 06:01 Kari Kaulanen

On suorastaan ottanut päähän lukea kaiken maailman kolumnistien juttuja siitä, kuinka he muka heittivät repun selkään, ottivat suunnan suolle ja keräsivät ohimennen ämpärillisen tai pari hilloja. Voi se niin ollakin jossain toisessa maailmassa. Niin kuin Itä-Lapissa.
Mekin nimittäin lähdimme vaimon kanssa hillaan. Tutulle jänkälle, jolta olemme joka vuosi hilloja löytäneet, parhaana kesänä yli sata kiloa. Miksi ei siis nytkin, vaikka kaikki muuta väittivät!
Perille päästäkseen on ajettava nelisen kilometriä melko huonoa tietä, joten lainasin serkulta maasturin. Tien päässä ei onneksi ollut muita autoja, joten sen suhteen saatoimme huokaista helpotuksesta.
Vielä reilun kilometrin kävely ja olimme perillä. Mutta missä? Suo ja ympäristö näyttivät tutuilta, mutta silti erilaisilta: ei hillan hillaa missään, vaikka kuinka tarkkaan yritti katsoa.
Kuljimme vakioreittiämme, johon kuuluu niin avosuota, sen keskellä olevia, puita kasvavia saarekkeita kuin kosteita kuusikoitakin. Joissakin niistä on aina ollut hilloja. Ei ollut nyt.
Okei, ollaan rehellisiä: löysimme kolmetoista hillaa, joista kaksitoista oli joten kuten syötäviä. Kuusi kummallekin.
Sitten totesimme, että kun ei ole niin ei ole. Eväät söimme ja kahvit joimme kuitenkin samoilla paikoilla kuin aina. Onneksi ei ollut sääskiäkään.
Paluumatkalla autolle löysimme kangasrouskuja, joten aloimme täyttää astioita niillä.
Autolle saavuimme noin kolmen tunnin kuluttua lähdöstä, kun parhaina päivinä on mennyt yli kymmenen tuntia.
Tämä ei kuitenkaan ollut muutenkaan paras päivämme; auton akku oli tyhjentynyt, koska valot olivat jääneet päälle.
Tie päättyi pienen mäen alle, joten ei auttanut muu kuin työntää autoa perä edellä vastamäkeen. Sitten minun oli mentävä kyytiin vaimon antaessa autolle vauhtia. Moottori pyöri, mutta ei käynnistynyt. Ei muuta kuin uusi yritys ja, varmaan arvaattekin.
Minun oli pakko soittaa serkulleni, joka toisella maasturillaan tuli antamaan virtaa. Odotellessamme keräsimme lisää sieniä ja nautimme kauniista kesäpäivästä.
Kun vihdoin pääsimme mökille, päivällä alkoi olla pituutta jo normaalin hillareissun verran.
Sieniä oli kertynyt kaikkiaan yli kahdeksan litraa, joten ei päivä hukkaan mennyt.
Silti en halua lukea enää yhtään lehtijuttua tai tekstaria, jonka kirjoittaja on heittänyt repun selkään, suunnannut suolle ja niin edelleen...

Jaa uutinen:  

 
Viimeisimmät Pilkheet
Hae uutisista ja sivustolta
 
Meän Tornionlaakso
Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net
Asiakaspalvelu:
Tilaukset
Osoitteenmuutos
Palaute
Uutiskirje
Yhteystiedot
Tavathan
Facebookissa:
Grafu Oy


Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net