Helenan unelma on matkustaa Afrikkaan

11.10.2012 06:01 Taina Laitinen


Helenan koirat Pomo ja Peto viihtyvät mammansa mukana töissä.

 

YLITORNIO – Ylitorniolaiset tuntevat hänet Kievarin Helenana. Kyseessä on tietenkin Kievaria jo 14 vuotta pyörittänyt Helena Ollila. Koko Kievari henkilöityy pitkälti häneen.

– Kyllä se on niin, että Kievari on Helena ja Helena on Kievari.

Mutta kyllä Helena tekee paljon muutakin, kuin pyörittää Kievaria seitsemänä päivänä viikossa.

Puuhakas ja kova työntekijä

Helena on aina ollut kova tekemään töitä. Kun hän tuli Ylitorniolle Torniosta 1970-luvulla, tuli hän silloinkin kesätöihin. Sitten löytyi mies Ylitorniolta ja Helena perusti perheen. Hän työskenteli ensin jonkin aikaa Rajahovissa ja myöhemmin myös Kievarissa.

Vuorotyö kävi kuitenkin hankalaksi kolmen lapsen kanssa ja Helena meni Ullan kauppaan töihin. Välillä hän pyöritti myös hautaustoimistoa silloisen miehensä kanssa.

– Isä oli mahottoman kova tekemään töitä ja opetti meille lapsillekin, ettei saa olla laiska ja töitä pittää tehä ja paljo, että pärjää.

Myöhemmin isä sanoi jo aikuisille lapsilleen, ettei hän ikinä ajatellut, että lapset tekisivät noin paljon töitä!

Helena on muutenkin puuhakas ihminen, eikä osaa oikein vain olla paikallaan. Kotonakin hän on puuhaillut remonttihommien parissa kahtena kesänä, laitellut yläkertaa ja rakennuttanut parvekkeen.

– Parvekkeen kävi ammattimies rakentamassa, mutta senkin itse maalasin.

Hän sanookin, että jos ei olisi ravintola-alalla, niin voisi kuvitella työkseen vaikkapa pintakäsittelijän tai jonkin muun sisustamiseen liittyvän ammatin.

Ei jahkaile eikä murehdi

Kun Kievari meni konkurssiin vuonna 1998, joku tuli Helenalle sanomaan, että mikset sinä alkaisi pyörittää sitä.

– Sain siitä sellaisen sytykkeen. Mietin, että miksipä en vois. Yön yli ajattelin ja jätin tarjouksen.

Muutenkin hän tekee nopeita päätöksiä, eikä voi sietää jahkailua. Yrityksen pyörittäminenkin vaatii nopeita päätöksiä tietyissä tilanteissa. Muutenkaan Helena ei ole märehtijä, joka miettisi liikoja.

– Semmonen tyhjä stressaaminen on ihan turhaa ja vie energiaa. Mie en jahkaile, jos joku asia pitää päättää. Niin kuin nyt kun alettiin remontoimaan Kievaria, marssin kauppaan ja valitsin tapetin ja se oli siinä.

Helena on avoin uusille asioille ja ottaa asiat sellaisina kuin ne eteen tulevat. Yrityksen asioita on tietysti pakko suunnitella pitkälle tulevaisuuteen, mutta muuten hän elää hetkessä, turhia murehtimatta.

– Täytyy olla varma siitä mitä tekee, eikä jännittää ja murehtia turhaan.

Toinen koti ja perhe

Monille Kievari on yhtä kuin Helena. Kievari tuskin olisi sama ilman Helenan persoonaa. Paikka on Helenalle rakas, kuin toinen koti.

– Olen onnellinen, että saan tehdä työtä jota rakastan ja tänne on kiva tulla. Henkilökunta on tavallaan kuin pieni perhe.

Henkilökuntaa Helena ylistää mahtavaksi ja kertoo, että hänelle on tärkeää miten työntekijät voivat ja miten he jaksavat.

– Saatan kysäistä, että onko kaikki hyvin. Välitän jokaisesta yksilöllisesti.

Hänelle on tärkeää, että jokaisen on kiva tulla töihin.

– Meillä on todella mahtava porukka tässä ja hyvä yhteishenki.

Erilainen johtaja

Kova työnteko näkyy Helenassa myös johtajana. Hän ei pidä itseään sen parempana kuin muitakaan, vaan tekee ihan samoja hommia kuin muukin henkilökunta.

– Minä en väheksy mitään työtä. Jos minä tulen tänne aamulla ensimmäisenä ja vessat pitää siivota niin sitten minä siivoan ne.

Henkilökunnasta välittäminen on tärkeä asia Helenalle, mutta myös kannustaminen ja vastuun antaminen ovat tärkeitä asioita. Hän antaa mielellään työntekijöille mahdollisuuksia käyttää omaa luovuuttaan.

– Esimerkiksi yökerhon puoli, itse olen jo liian vanha sinne, niin olen antanut näiden nuorempien suunnitella sinne tapahtumia.

Jokin aika sitten henkilökunta keksi järjestää beach partyt yökerhossa.

– Sanoivat, että tilataan tanssilattialle kahdeksan kuutiota hiekkaa. Minä kysyin, että ootteko aivan hulluja!

Helena naureskelee. Hiekat tilattiin ja lapioitiin sisälle, rantabileet olivat menestys. Tapahtuman jälkeen henkilökunta siivosi niin hyvin, ettei hiekasta jäänyt jälkeäkään.

– Vastuun antaminen myös motivoi työntekijöitä.

Unelmia Afrikasta

Mutta mitä muuta Kievarin Helenan elämään kuuluu, kuin Kievari? Hän rakastaa matkustelua. Jos olisi aikaa ja rahaa, hän olisi koko ajan menossa matkalaukun kanssa.

– Olen käynyt reilussa parissakymmenessä maassa.

Silloin, kun töitä on paljon, hän tekee töitä. Mutta sitten hiljaisempina aikoina hän saattaa ottaa äkkilähdön jonnekin lämpimään.

– Sitten kun pidän oikeasti lomaa, niin minun pitää päästä jonnekin pois. Siellä osaan rentoutua ja nauttia.

Reissuillaan Helena nauttii hyvästä ruuasta ja viinistä ja ottaa vinkkejä omaa ravintolaa varten.

– Kyllä minä laitan nimen ylös, jos vaikka joku oikein hyvä viini tulee jossain vastaan.

Hienointa reissaamisessa ovat kuitenkin uudet paikat ja kulttuurit.

– Se on kyllä totta, että matkailu avartaa. On hienoa nähdä erilaisia kulttuureja ja paikkoja.

Hän sanookin, että reissaamisen myötä sitä oppii arvostamaan sitä mitä meillä täällä on. Yksi haave matkailun suhteen Helenalla vielä on toteuttamatta. Hän haluaisi Afrikkaan.

– Olenhan minä käynyt Tunisiassa ja Egyptissä, mutta haluaisin Etelä-Afrikkaan, esimerkiksi Keniaan tai Tansaniaan kuukaudeksi. Siellä pitää kerran elämässä päästä käymään.

Villasukkapäiviä koirien kanssa

Vaikka pelkkä oleminen onkin Helenalle vierasta, niin joskus hänkin pitää laiskottelupäiviä, tai villasukkapäiviä, kuten hän itse niitä kutsuu.

– Hyvin harvinaista se on, mutta joskus olen vain päivän kotona ja katson vaikka kolme leffaa peräkkäin.

Sisällä hän ei kuitenkaan vapaa-aikanakaan pysyttele koko päivää, siitä pitävät huolen Helenan kaksi pientä koiraa. Myös antiikki ja musiikki ovat lähellä hänen sydäntään. Kotona hänellä onkin paljon antiikkia.

– Kotona kuuntelen klassista musiikkia. Töissä kuulee ihan tarpeeksi näitä listahittejä.

Vapaapäivinä hänellä on porttikielto Kievariin, siitä pitävät työntekijät huolen. Jos hän sinne eksyykin, niin hänet istutetaan salin puolelle ja Helenan pitää tilata ruoka ja syödä niin kuin asiakkaan ainakin.

– Joskus oma poika saattaa sanoa, että mene sinä mamma kotia niin minä jatkan tästä.

Hänen poikansa auttelee paljon Kievarilla, mutta päätyökseen hän työskentelee palomiehenä.

Kievarissa ravintolapäällikkönä työskentelevästä Timo Helanivasta Helena on pikku hiljaa kouluttanut itselleen ”oikean käden”.

– Voin lähteä lomillekin ihan huoletta, kun tiedän, että nämä pärjää kyllä täällä ilman minuakin.

Hyviä ja huonoja aikoja

Neljäntoista vuoden aikana Helena on kokenut niin hyviä kuin huonojakin hetkiä Kievarissa.

– Minä olen sellainen positiivinen ihminen, että haen aina asioista ne hyvät puolet.

Negatiivista palautettakin tulee, mutta se täytyy osata käsitellä yhtälailla kuin positiivinen. Mukavimmat onnistumiset Helena on kokenut henkilökuntansa kanssa.

– Joskus kun on ollut joku iso tilaus ja se on mennyt hyvin, niin on tullut sellainen hyvänolontunne, että jes, kun meni hyvin!

Tulevaisuus

Vaikka Helena tykkääkin tehdä nopeita ratkaisuja ja elää murehtimatta, täytyy bisneksen takia tehdä pidempiä suunnitelmia.

– Kyllä me mietitään aina vuosi eteenpäin ja asetetaan myynnille tavoitteet. Tavoitteita pitää olla.

Henkilökohtaista elämää hän ei niinkään suunnittele. Juuri nyt näin on hyvä, hän nauttii työstään ja elämästään.

– Eihän sitä koskaan tiedä mitä viiden vuoden päästä tapahtuu!

Jaa uutinen:  

 
Naamatusten viimeisimmät
Hae uutisista ja sivustolta
Ilmoitukset
Saajoturkis
 
Meän Tornionlaakso
Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net
Asiakaspalvelu:
Tilaukset
Osoitteenmuutos
Palaute
Uutiskirje
Yhteystiedot
Tavathan
Facebookissa:
Grafu Oy


Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net