Heikki Nousiainen viihtyy Kuusamossa, mutta kuulee kesäisin Tornionjoen kutsun

27.3.2013 06:01 Kari Kaulanen

KUUSAMO – Heikki Nousiaisen nykyinen koti sijaitsee 50 kilometrin päässä Kuusamon kaupungista. Kodin ikkunasta on suora näköyhteys Kitkajärven yli Rukatunturille.
Heikin lapsuuskoti oli Lempeässä, aivan Tornionjoen rannassa. Perheeseen kuului kymmenen lasta, viisi tyttöä ja viisi poikaa.
Heikki syntyi vuonna 1938, mikä tarkoittaa sitä, että myös hänen lapsuuteensa sisältyy evakkoreissu Ruotsiin. Ojan talo, jossa Nousiaisen perhe oli Lapin sotaa paossa, seisoo edelleen Väylän länsirannalla.
Evakkomatka teki pikku-Heikkiin vaikutuksen. Siitä kertoo se, että kun myöhemmin lukiossa annettiin aineen otsikoksi ”Varjot lankesivat tien päälle”, hän kirjoitti juuri tuosta kokemuksesta.
– Lähtöpäivä oli aurinkoinen ja tien päälä näyit puitten varjot. Mutta samala oli varjoja koko tulevaisuuen päälä, Heikki muistelee evakkoaikojen tunnelmia, joita hän opettajan luokallekin lukemassa aineessaan kuvasi.
Nousiaisten kotitalo säilyi kuin ihmeen kaupalla. Saksalaiset olivat yrittäneet polttaa sen, mutta ilmeisesti tuuli oli sammuttanut tulen.
Sodan jälkeen talo kuitenkin purettiin, ja uusi koti rakennettiin satakunta metriä phjoiseen päin. Nykyisin sitä asustaa Heikin veli Paavo.

Koulumatkat kävellen
Sodan loputtua oli aika lähteä koulutielle. Heikki Nousiainen ja muut kylän pohjoisosan lapset aloittivat kansakoulun Pellossa Alasaukko-ojan talossa.
Matkaa oli kuutisen kilometriä, ja se taitettiin kävellen. Siitä huolimatta Heikille kertyi ensimmäisellä luokalla poissaoloja vain neljä tuntia.
Toiselle luokalle siirryttiin kirkon vieressä sijaitsevaan Torikan taloon, mutta kolmannesta luokasta eteen päin koulua käytiin jo Lempeään pystetyssä parakkikoulussa.
Viidennen luokan jälkeen Heikki pyrki keskikouluun ja pääsi. Edelleen pystyssä olevassa hirsirakenteisessa koulussa vierähti neljä vuotta.
Lahjakkaan nuorukaisen koulutie ei kuitenkaan vielä päättynyt, vaan vei Rovaniemelle lukioon. Vuonna 1959 Heikki Nousiaisesta tuli ylioppilas 20-vuotiaana.

Yliopiston kautta opettajaksi
Saatuaan valkolakin päästään Heikki suuntasi kesäkuun puolivälissä armeijaan Oulun kaupungin kasarmeille. Seuraava askel oli Hiukkavaarassa toimiva aliupseerikoulu, ja sitten oli vuorossa upseerikoulu Haminassa. Reservissä Heikki on hankkinut kaulukseensa yliluutnantin natsat.
Armeijan jälkeen matemaattisesti lahjakkaalle miehelle avautuivat Oulun yliopiston ovet. Neljä vuotta myöhemmin hänellä olivat kädessään luonnontieteiden kandidaattin paperit. Oli tullut aika ottaa tuntumaa työelämään.
Ensimmäinen opettajan paikka löytyi kotikulmilta Pellosta, missä lukioon tarvittiin matematiikan ja fysiikan opettajaa.
Kuinka ollakaan, Heikki iski silmänsä lukiossa tyttöjen liikuntaa opettavaan sotkamolaiseen Martta Huuskoon, jonka kanssa meni myös naimisiin. Yhdessä he muuttivat vuodeksi takaisin Ouluun, missä Heikki suoritti auskultointinsa.

Neljä vuotta Sieppijärvellä
Kolarin kunnalliseen keskikouluun haettiin rehtoria. Heikki Nousiainen pisti paperit sisään ja sai paikan. Martta puolestaan valittiin liikunnanopettajaksi. Sieppijärvellä vierähti neljä vuotta.
– Se oli työlästä aikaa, Heikki muistelee.
– Oppilhaita oli paljon ja tiloja vähän. Välilä meilä oli yks luokka kirkossaki..
Jos koulu olisi ollut riittävän iso, oppilaita olisi voitu ottaa enemmän; tulijoita olisi kyllä ollut.
Kokonaisuutena Heikki muistaa Sieppijärven ajan myönteisenä. Vaikka Kolari oli kaukana, pätevien opettajien saamisessa ei ollut vaikeuksia, joskin joukkoon mahtui myös melkoisia persoonallisuuksia.
Yhden asian Heikki nostaa vielä esille:
– Sieppijärvelä oli hyvä opettaa, ko sielä olit kiltit ja kuuliaiset oppilhaat. Järjestys säily, vaikka luokissa oli järjesthään yli 40 lasta.
No, ehkä oma ansionsa oli myös rehtorin auktoriteetilla.

Jälleen Ouluun, sitten Pelloon
Sieppijärveltä on mukavia muistoja siksikin, että siellä vietettyjen neljän vuoden aikana perhe kasvoi nelihenkiseksi, kun Eero syntyi vuonna 1969. Isoveli Seppo oli syntynyt vuonna 1966 jo ennen Kolariin muuttoa.
Vuoden 1970 kevätlukukauden jälkeen oli kuitenkin aika karistaa Sieppijärven pölyt jaloista ja suunnata jälleen kerran Ouluun.
– Mulla oli gradu ja joitaki fysiikan töitä tekemättä, Heikki kertoo syyksi muuttoon.
Kun opinnot olivat valmiit, Nousiaiset asettuivat Pelloon. Heikistä tuli lukion ja yläasteen fysiikan ja matematiikan vanhempi lehtori. Martta puolestaan palasi tuttuun työhönsä opettamaan tyttöjen liikuntaa.
Vuonna 1975 valmistui perheen omakotitalo Topiaantielle Ylirannalle.

Omaishoitajana eläkkeelle
1990-luvun jälkipuoliskolla elämä näytti nurjemman puolensa, kun Martalla todettiin Alzheimerin tauti. Niinpä Heikistä tuli moneksi vuodeksi vaimonsa omaishoitaja. Yhden vuoden hän teki osa-aikatyötä, koska ei voinut jättää Marttaa pitkäksi aikaa yksin.
Vuonna 2002 hän jäi eläkkeelle voidakseen keskittyä kokonaan puolisonsa hoitamiseen.
Alzheimer teki kuitenkin tehtävänsä. Viimeisiksi kuukausiksi Martta pääsi Pellon uuteen Dementiakoti Iltaruskoon, jossa hänen elämänsä päättyi vuonna 2003.
Heikki muistaa vieläkin kiitollisuudella hyvää hoitoa, jonka Martta Iltaruskossa sai. Mikä parasta, hän itse saattoi vierailla siellä joka päivä.

”Nyt kutsuu mua Kuusamo”
Heikki jäi asumaan kotitaloaan. Hän ei kuitenkaan halunnut jäädä yksin neljän seinän sisään. Kerran hän pistäytyi Soikan karaokeiltaan ja kohtasi siellä Kirstin, joka oli Pellossa tapaamassa opiskelukaveriaan.
Se oli kohtalokas tapaaminen, joka muutamaa vuotta myöhemmin johti muuttoon Kirstin kotiseudulle Kuusamoon.
Jo aiemmin Heikki oli myynyt omakotitalonsa ja siirtynyt asumaan vuokralle.
Pojat ovat maailmalla ja perheellisiä. Seppo asuu Rovaniemellä ja Eero Oulussa. Lapsenlapsia Heikillä on kuusi.
Elämä on löytänyt uuden uomansa.

Apupojasta kalamieheksi
Heikki Nousiaisen vaiheista ei voi puhua tai kirjoittaa mainitsematta kalastusta, eritoten lohta.
– Kalastus oli tärkeää jo lapsena, Heikki toteaa ja kertoo vanhimman veljensä, Allanin, herättäneen hänet monena kesäaamuna kaverikseen joelle.
– Enhän mie aluksi tehnyt muuta, ko istuin perässä ja vein välilä uistimen pois ja kattoin, onko siinä roskia.
Mutta lohta nousi, mikä innosti myös Heikkiä kalastuksen pariin.
– Kyllä mie Allan-veljeä saan kiittää kaikesta lohenkalastukseen liittyvästä. Aivan kaikesta. Allanhan on lohestajanna suorasthaan legenda Tornionjoela ja miksei Tenolaki.
Lohen lisäksi pyydettiin harria harrilaudalla, usein Ruotsin puolelta Väylää, ja haukia iskukoukuilla Orajärven takaisesta Lakkijärvestä.
1960-luvulla lohi alkoi vähentyä sitä mukaa, kun kalastus merellä lisääntyi. Ja kun kalaa ei ollut, ei joella juuri näkynyt soutajiakaan.
– Mieki olen 1968 käyny ensimäisen kerran Tenola, Heikki kertoo.
Seuraavalla vuosikymmenellä kalaretki Tenojoelle kuului jokaiseen kesään, usein yhdessä Ahti Miettusen kanssa.

Työtä lohen puolesta
Kesällä 1982 Heikki oli jälleen kerran soutamassa Tornionjoella toisen innokkaan lohestajan, naapurinpojan Heino Juuson kanssa. Miehet päättivät, että jotain on tehtävä.
Seuraavan vuoden keväällä he ryhtyivät tuumasta toimeen.
Huhtikuun lopulla Pellonhoviin kokoontui iso joukko Tornionjoen lohen kohtalosta huolestunutta väkeä.
Kokoontumisen lopuksi valittiin toimikunta pohtimaan ideoita lohen pelastamiseksi. Siihen tuli henkilöitä sekä Suomen että Ruotsin puolelta. Kokoonkutsujaksi valittiin Seppo Räty.
Myös toimikunta pani toimeksi ja kokoontui Svansteinissa jo toukokuussa. Sielä päätettiin Tornio-Muoniojokiseuran perustamisesta. Monen mutkan kautta kahden maan yhdistys piti ensimmäisen virallisen vuosikokouksensa tammikuussa 1985.
Heikki Nousiainen jakaa runsain mitoin kiitosta erityisesti Seppo Rädylle tämän paneutumisesta asiaan sekä Allan Lehdolle, Länsiraja-lehden päätoimittajalle Kauko Kankaalle ja muoniolaiselle matkailuyrittäjälle Hannes Pietikäiselle siitä, että nämä sponsoroivat yhdistystä sen käynnistysvaiheessa.
Heikki itse tuli valituksi yhdistyksen sihteeriksi, jossa tehtävässä hän toimi vuoteen 2010 saakka lukuun ottamatta kolmea vuotta, jolloin tehtävää hoiti Veikko Hamara.
Muutama viikko sitten Heikki nimitettiin Tornio-Muoniojokiseuran kunniajäseneksi Seppo Rädyn ja Allan Lehdon rinnalle.

Liikunta kunnon salaisuus
Liikunta on aina kuulunut Heikki Nousiaisen elämään. Pitkät koulumatkat kävellen ja myöhemmin polkupyörällä sekä lapsuuden hiihtoretket ovat luoneet pohjakunnon, joka kantaa edelleen. Eikä siinä kaikki.
– Mie voitin Rovaniemen lukion kymmenottelun mestaruuen, Heikki kertoo nuoruuden aikaisista saavutuksistaan.
Myös Kuusamo tarjoaa ikänsä liikkuneelle miehelle hyvät harrastusmahdollisuudet.
Kesäisin Heikki palaa kuitenkin viikkokausiksi Pelloon rakkaimman harrastuksensa pariin. Soutahmaan lohta. Tietenki.

Jaa uutinen:  

 
Naamatusten viimeisimmät
Hae uutisista ja sivustolta
Ilmoitukset
Saajoturkis
 
Meän Tornionlaakso
Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net
Asiakaspalvelu:
Tilaukset
Osoitteenmuutos
Palaute
Uutiskirje
Yhteystiedot
Tavathan
Facebookissa:
Grafu Oy


Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net