Harry Ylisaukko-oja haaveilee edelleen omasta ajasta

19.3.2015 06:01 Minna Siilasvuo

Harry Ylisaukko-oja haluaa antaa syntymäpäivänään juhlan aihetta toisillekin. Hän lahjoittaa Kukka- ja hautauspalvelu Vestolassa olevalle muistamislistalle tulevat rahat Pellon Lions Clubille siirrettäväksi Eero Mäntyranta -stipendirahastoon.

NAAMIJOKI – Kymmenen vuotta sitten Meän Tornionlaakso -lehdessä julkaistiin Harry Ylisaukko-ojan 50-vuotishaastattelu. Haastattelun päätteeksi Harry totesi haaveilevansa siitä, että saa tulevaisuudessa viikoittain, kuukausittain tai edes vuosittain aikaa, jolloin voi tehdä ihan mitä itse haluaa.
Ensi lauantaina tuo nuori mies viettää 60-vuotisjuhlaansa tavalla, joka osoittaa haaveitten käyneen toteen. Luvassa on konsertti, jossa esiintyvät niin sankari itse kuin monet ystävätkin.
– Ihmisellä pitäisi riittää uskallusta tehdä niitä asioita, joista on ikänsä haaveillut. Musiikki on ollut aina jollain lailla mukana elämässäni, mutta se on tullut vähitellen yhä tärkeämmäksi.
Pari syksyä vierähti ohi Harryn kamppaillessa sisäisiä ”emmie uskalla” ja ”emmie ehi” -ääniä vastaan. Viisi vuotta sitten hän lopulta päätti ottaa tarvitsemansa ajan ja uskaltautui mukaan Noemi Lehkosen yksinlauluporukoihin.
– Se on ollut minulle huikea kokemus ja sinne olen jäänyt, Harry kertoo.

Musiikki liikuttaa
Lauluharrastus on tuonut Harryn elämään hienoja ja ikimuistoisia hetkiä.
– Olin vuoden verran mukana Pellokvartetissa ”avustavana perheenjäsenenä”. Sinä aikana totesin, ettei minusta ole stemmalaulajaksi, mutta siihen ajanjaksoon osui yhtä ja toista vallan erityistä, kuten Pellokvartetin 25-vuotisjuhlakonsertti.
Harryn mielestä laulamisessa ei ole hienointa niinkään itse laulaminen tai esiintyminen ylipäätään. Varsinainen juttu on se, että saa olla mukana herättämässä tunteita, liikauttamassa ihmisten sisintä. Juuri sitä musiikki tekee.

– Kannattaa uskaltaa, vaikka muut ajattelisivat mitä. Minä en ole mikään laulaja, mutta jouduin aikoinaan nukuttamaan seitsemän vuotta nuorempaa pikkusiskoani Marinaa laulamalla. Kun karaoke tuli, kävin Ylläksellä hiihtämässä ja patikoimassa ja sovittelin reissuni aina niin, että pääsin laulamaan myös karaokea. Pellossa en olisi uskaltanut! Harry tunnustaa.

Konsertista haaste itselle
Syntymäpäiväkonsertin järjestäminen on Harrylle ensisijaisesti itsensä voittamista. Ajatus syntyi, kun hän pohti sopivaa tapaa viettää juhlapäivää. Sen väliin jättäminen olisi vaatinut karkumatkaa, johon aika ei oikein riitä. Toisaalta perinteinen juhla kymmenen vuoden takaiseen malliin tuntui jo nähdyltä.
– Olemme viime aikoina pitäneet yhteyttä entisten luokkatovereitten kanssa, ja olen huomannut, että emme enää puhu työstä emmekä vertaile saavutuksiamme. Sen sijaan juttelemme haaveistamme. Sellaisessa keskustelussa putkahti esiin ajatus konsertin järjestämisestä.
Idean jatkokehittely sujui hyvinkin perinteiseen tornionlaaksolaiseen malliin.
– Kun olin tullut sanoneeksi asiasta kyllin monelle, sitä ei voinut enää perua. Ilokseni kaikki, joita olen pyytänyt esiintymään, ovat myös luvanneet tulla.
Harry lauloi jo 50-vuotisjuhlassaan kaksi laulua, jotka säesti Riikka-tyttären koulukaveri Henna Muotka.
– Houkuttelin ja anelin aina harjoitusten yhteydessä Riikkaa laulamaan toisen laulun yhdessä kanssani, mutta mikään ei auttanut: hän kieltäytyi jääräpäisesti. Kun sen laulun vuoro tuli juhlassa, näin Riikan nousevan ja tulevan luokseni. Oli aivan uskomattoman liikuttavaa, kun tajusin hänen tulevan sittenkin laulamaan!

Yrittäjyyttä ja kylätoimintaa
Kun kyseessä on Ylisaukko-ojan Harry, ei voida sivuuttaa kahta asiaa: yrittäjyyttä ja kylätoimintaa. Vaikka Harry on pyrkinyt ottamaan omaa aikaa ja myös onnistunut pyrkimyksissään, ei hänestä saa totaalikieltäytyjää tekemälläkään.
– Tietynlainen palo yhteisten asioitten hoitamiseen on edelleen olemassa. Tehtävät tahtovat kasautua, mutta olen silti yrittänyt saada kuosiin niin varsinaiset työt kuin yhteiset tekemisetkin, Harry toteaa.
Työn suhteen Harry teki viime kevättalvella suuren ratkaisun sanoessaan kaikki Tornionlaakson Jaloste Ky:n työntekijät irti. Yritys on myynnissä, ja ottajia olisi, mutta ostajia ei niinkään.
– Työssä on kaksi erillistä toiminta-aluetta: kasvatus ja jalostus. Toiveenani olisi saada jalostusyritys myydyksi. Kirjolohen kasvatus sen sijaan on semmoista eläkeukolle sopivaa puuhaa. Se ei ole niin vartin päälle.

Selkeyttä työviikkoihin
Työn uudelleenjärjestelyt ovat rauhoittaneet yrittäjän arkea. Kun vastuuta työntekijöistä ei enää ole, työviikkoihin on tullut tietynlaista selkeyttä.
– Kun teen töitä pääasiassa yksin, minulla on tietysti yhtä kiire kuin ennenkin, mutta kaikki päivät ovat erilaisia. Viikossa on esimerkiksi vain yksi kuormapäivä, ja muille päiville on omat hommansa. Tehtävien jaksottaminen taas auttaa jaksamaan töissä.
Jalostustyö päättyy vapun tietämissä, ja sen jälkeen Harrylla saattaa olla pari viikkoa lomaa ennen hoitotöiden alkamista.
– Kun pääsen altaille töihin, olen muutaman päivän ihan innoissani. Toimitan kirjolohta istutuksiin monille järville eri puolille Lappia, ja elävien kalojen kuljettaminen on tosi mukavaa työtä.

Toimeentulo kovalla työllä
Harry on tottunut paiskimaan töitä aamusta iltaan ympäri vuoden. Lomajaksot ovat lyhyitä, ja loman järjestyminen vaatii aina varmuuden siitä, että yritystoiminnan kannalta välttämättömät asiat tulevat hoidetuiksi myös loman aikana.
– Olen saanut itselleni ja perheelleni toimeentulon kovalla työllä, mutta en ole onnistunut saamaan yrityksestä kannattavaa. Siitä on seurannut elämänikäinen harmitus. Yritystoiminta on tärkeää, mutta siitä pitäisi mielestäni saada elanto kohtuullisemmalla panoksella.
Harry muistuttaa, että hänen yrityksensä on kaikesta huolimatta tuonut kannattamattomanakin paljon myönteisiä vaikutuksia niin kotikylälle kuin Pellon kunnallekin.
– Kun nuorella yrittäjällä on vauhti päällä, ei välttämättä käy edes mielessä, että tämä ei ehkä menekään hyvin. Silti pitäisi vakuuksia miettiessään pohtia myös sitä, mikä on minkäkin arvoista eri elämänvaiheissa. Kannattaako esimerkiksi perheen kotia, vanhempien kotia ja sukulaisia sitoa yritykseen taloudellisesti.

Suoran toiminnan mies
Kun puhutaan yrittäjyydestä, uhkakuvia ei pidä sivuuttaa. Siitä huolimatta ne eivät saa nousta Harryn mielestä määrääväksi tekijäksi, kun nuori – tai miksei vähän vanhempikin – ihminen suunnittelee tulevaisuuttaan.
– 1990-luvun lamasta jäi joitakin sellaisia haavoja, että ne eivät arpeudu koskaan. Joka kevät piti käydä rahoitusneuvotteluja, että saataisiin hankituksi kalanpoikasia ja rehuja. Kun Finnveran yritystutkija syytti minua laiskaksi, se jäi iäksi mieleen.
Yrittäjyyttä koskevat kommentit haiskahtavat jo melkein politiikalta, mutta siihen kohtaan Harry vetää tiukan rajan.
– On minua kosiskeltu kunnallispolitiikkaan, mutta en ole lähtenyt. Isä-Alfred oli 32 vuotta mukana kunnallispolitiikassa, mutta minua se ei ole kiinnostanut. Olen sen verran suoran toiminnan mies, ettei minusta ole sellaiseen pelin politiikkaan. Jos kaikista asioista täytyy tehtailla valituksia valitusten perään, asiat eivät etene, Harry toteaa päättäväisesti.

Yhteisiä asioita
Vaikka kunnallispolitiikka ei kiinnosta Harrya, politiikka sanan laajemmassa merkityksessä kiinnostaa. Yhteisten asioitten hoitaminen on yhteinen tehtävä, mutta ei hinnalla millä hyvänsä.
– Seuratoiminta on aina ollut iso osa minun elämääni, sitä ei voi kieltää. Pääsääntöisesti tehtävät ovat olleet mukavia ja olen jopa kokenut, että yhteisön eteen on saatu jotain aikaan. Joskus raja ylittyy ja tekeminen ei ole enää mukavaa, vaan siitä tulee pelkkä painolasti. Sellaiselta pitäisi osata välttyä ja vastuunkantamiselle asettaa raja.
Harry on ollut vuosien ajan näkyvästi esillä Jokivartisten Kyläseuran toiminnassa. On tehty latuverkostoa, frisbeegolfrataa, rakennettu ympäristöä viihtyisämmäksi. Viime syksynä hänelle annettiin Lapin kylätoimintapäivillä pronssinen ansiomerkki tunnustuksena kylätoiminnan eteen tehdystä työstä.
– Mukavahan se oli käydä pokkaamassa, mutta ei näitä hommia sen takia tehdä. Paras kiitos tulee siitä, kun pyörähdän Naamivaaran parkkipaikalle ja näen siellä 15 autoa. Ihmiset ovat maastossa.

Näkyvyyttä työlle
Ansiomerkit, kunniakirjat ja stipendit ovat arvokkaita juuri siksi, että ne osoittavat muidenkin huomanneen tehdyn työn.
– Ajattelutapaa olisi syytä miettiä enemmänkin kannustavuuden kautta, olipa kyseessä mikä elämänalue tahansa. Sillä olisi luultavasti aika paljon myönteistä vaikutusta.
Harry ei ole koskaan ajatellut, että muiden menestys olisi häneltä itseltään pois. Kun lähipiirissä joku onnistuu jossakin, siitä ei tule kademieli vaan hyvä mieli.
– Näen asian niin, että kun joku onnistuu ja menestyy, hän on tyytyväisempi ja hänellä on myös enemmän annettavaa lähipiirilleen. Tekemisistään pitää saada nauttia ja niistä pitää saada kertoa. Sitä kautta rakennetaan kokonaista ihmistä, joka säteilee hyvää oloa ympäristöönsä.

Kolpavarastosta Myllyn Pirtiksi
Harry itse alkaa säteillä, kun hän puhuu Myllyn Pirtistä. Se on asia, josta hän on rehellisen ylpeä. Hänen isoisänsä Saukko-ojan Iikka eli Myllyn Iikka rakensi talon perheelleen kodiksi vuonna 1933.
– Tämä oli pitkään kolpavarastona, mutta onneksi isä laittoi tähän hyvän vesikaton. Rakennus säilyi, kunnes minussa heräsi ajatus selvittää, missä kunnossa se on. Sitten syttyi – osittain heräävän matkailun ansiosta – se palo, jonka pitäisi vieläkin joskus syttyä!
Harry toteaa, ettei ole rakentanut taloa, vaan purkanut. Lattiat piti avata ja niiden alta löytyi kaikkea, mitä vanhojen lattioiden alta löytyy: sahajauhoja, muurasmätästä, tuohikimppuja, vanhoja sanomalehtiä... Lopputuloksena on talo, jossa on nykyajan mukavuudet, mutta entisajan leima.
– Vietin täällä monta iltaa purkaen ja miettien, mitähän se Myllyn Iikka on ajatellut kun hän on tässä ollut. Se oli eräänlainen paluu omaan historiaan. Nyt rakennus on pelastettu jälkipolville ja olen aidosti ylpeä lopputuloksesta. Pirtti on aktiivikäytössä ja saan siitä sen verran tuloja, ettei se rasita minun talouttani.
– Aina kun tulen tähän, tässä on tietyllä tavalla oma historia läsnä. Se on hieno tunne.

Jaa uutinen:  

 
Naamatusten viimeisimmät
Hae uutisista ja sivustolta
Ilmoitukset
Raitti 300x250
 
Meän Tornionlaakso
Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net
Asiakaspalvelu:
Tilaukset
Osoitteenmuutos
Palaute
Uutiskirje
Yhteystiedot
Tavathan
Facebookissa:
Grafu Oy


Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net