Harri Kuusijärven harmonikka soi suurilla lavoilla

16.4.2015 06:01 Minna Siilasvuo

Harri Kuusijärvi tunnelmoi Lankojärven mummolan pirtissä soittamalla Egberto Gismontin Agua y vino, vettä ja viiniä.


LANKOJÄRVI – Kun Lankojärven oma poika Harri Kuusijärvi vetäisee harmonikastaan Vanhoja poikia viiksekkäitä, kuulijat nauttivat silminnähden. Lankojärven koulun sali on täynnä yleisöä, joka on tullut kuuntelemaan Lankomiesten konserttia ja Harrin soittoa.
Jos konsertti olisi Harrin oma, tilaisuudessa vallitsisi todennäköisesti suuri hämmennys. Harri myöntää itsekin, että häntä innostava musiikki on todella harvojen harrastus.
– Olen klassisen koulutuksen saanut muusikko, jonka erikoisala on moderni musiikki. Tällainen musiikki ei usein houkuttele edes Helsingin kokoisessa paikassa paikalle kuin kourallisen asialle vihkiytyneitä ihmisiä, ellei lavalla ole joku iso nimi.
Myös ne kokoonpanot, joissa Harri pääasiassa soittaa, edustavat varsin kokeellista musiikkia. Viime vuonna ensilevynsä julkaissut ja erinomaiset arvostelut saanut Koutus-yhtye soittaa Harrin säveltämää musiikkia.
– Koutuksen musiikki toimii pitkälti jazz-lokerossa, vaikka en sanoisi Koutuksen musiikkia jazziksi. Kyse on ehkä siitä, että Koutuksen musiikki usein toimii jazzia kuunteleville ihmisille, Harri arvioi varovasti.

Pianosta harmonikkaan
Harrin polku ammattimuusikoksi on ollut harvinaisen suora. Hänellä on ollut kolmivuotiaasta asti vaivanaan halu päästä soittotunneille ja vahva pyrkimys oppia soittamaan nuoteista.
– Olin neljän kun isot siskot kävivät kansalaisopiston pianotunneilla ja mie sain olla mukana kuuntelemassa. Minulla oli niin kova halu osallistua, että Vierikon Lassilta meni lopulta hermo ja hän lupasi, että saan oman 15 minuutin soittotunnin, jos annan siskojen soittaa rauhassa, Harri muistelee.
Vuonna 1993, seitsenvuotiaana, Harri vaihtoi pianon harmonikkaan.
– Siinä oli varmaan takana jokin sellainen juttu, että Pelloon saatiin Lapin musiikkiopistosta opettaja, kun kerättiin kokoon tietty määrä oppilaita. Sain valita harmonikan ja viulun välillä, ja koska harmonikan teknisyys kiinnosti ja viulu oli vähän oudompi soitin, päädyin harmonikkaan.
Muut harmonikkaoppilaat lopettivat soittamisen melkein alkuunsa, vuoden tai parin aikana, mutta Harri jatkoi sinnikkäästi. Vanhemmat Kaarina ja Risto jaksoivat kuljettaa poikaa tunneilla Rovaniemellä viikosta viikkoon, vuodesta toiseen. Vaivannäkö ei mennyt hukkaan.
Valintana musiikki
Harrille on ollut hyvin nuoresta – ihan ala-asteelta – saakka selvää, että hän haluaa jatkaa musiikkiharrastustaan ammattiopintoihin asti. Kymmenvuotiaana hän sai kuulla Sibelius-Akatemian ”kykyjenetsijöiltä”, että hänellä voisi olla mahdollisuuksia, mikäli hän vain jaksaa harjoitella. Lukiossa varmuus horjui hetkellisesti, sillä Harri haksahti miettimään ammattimuusikon toimeentuloa.
– Jossain kohtaa on ollut pakko valita, tekeekö täysillä sitä mitä haluaa, vai hankkiiko toimeentulonsa jollakin muulla työllä. Mie valitsin musiikin. Oli ehkä rohkeaa lähteä Helsinkiin, mutta se oli ainoa vaihtoehto. Sibelius-Akatemia on ainoa yliopisto, jossa voi opiskella solistista ainetta.
Viime vuonna Harri valmistui erinomaisin arvosanoin Sibelius-Akatemian solistiselta osastolta musiikin maisteriksi pääaineenaan harmonikka. Toimeentulokysymys tuli ajankohtaiseksi.
– Kun opintotuki loppui ja freelancerin elämä alkoi, olin alkuun aika huolissani siitä, miten saan vuokran maksetuksi. Toistaiseksi se on aina onnistunut, vaikka muutaman kerran epäonnistuminen on ollut aika lähellä. Ihannetilanne olisi tietysti se, että saisin vuokran kokoon mielekkäillä duuneilla.
Opetustyö on yksi vaihtoehto, mutta opettajien tuntimäärät ovat helposti niin suuria, että omalle taiteelliselle työlle ei jää enää aikaa.
– Se on jotenkin jännä kuvio: soitetaan ja harjoitellaan 20 vuotta ihan hulluna, suoritetaan diplomi ja ollaan ihan huikeassa soittokunnossa – ja sitten mennään jonnekin opettamaan. Tosi suurella osalla oma taiteellinen työ loppuu siihen.
Oma rima korkealla
Jos ammattimuusikon talous perustuu paljolti kaaoksen hallintaan, on itse työssä selkeyttä. Ainakin kaaosteoreetikon mielestä.
– Aikaa on loppujen lopuksi pirun vähän, joten olen yrittänyt keskittyä omaan hommaani. Olen pyrkinyt ottamaan vastaan töitä, jotka eivät ole musiikillisesti kovin hajoittavia.
Työ on projektiluontoista, mutta yksi on ja pysyy: harjoittelu. Soittotaidon oppimiseen tarvitaan kuulemma 10 000 tuntia harjoittelua, ja Harri uskoo määrän täyttyneen jo tovi sitten.
– En mie ole ollut koskaan mikään kauhean ahkera treenaaja, vaan olen yrittänyt vältellä sitä viimeiseen asti. Toisaalta olen ollut hyvin kuuliainen ja tavoitteellinen. Olen tehnyt aina sen, mitä täytyy. Tykkään myös siitä, että kun tekee duunia, tekee sitä ihan täysillä.
Harri väittää, että hänellä on taipumus asettaa oma rima korkealle ja sitten harjoitella sen ylittämiseksi niin vähän kuin mahdollista.
– Jos on tulossa joku kisa tai esiintyminen, mihin joku järkevä ihminen harjoittelisi pitkän ajan kuluessa tasaisesti, mie saatan olla myös harjoittelematta ja rypistää viime tingassa homman kasaan. Ei minulle ole mikään ongelma olla viikkoa soittamatta. Ihan mielelläni voin olla...
Mielenhallintaa ja sorminäppäryyttä
Viime aikoina Harri on – ainakin omasta mielestään – oppinut hiukan järkevämpiä harjoituskäytäntöjä eikä joudu enää tilanteeseen, jossa huomaa riittävän harjoittelun olevan kerta kaikkiaan liian myöhäistä.
– Haitari on fyysinen soitin ja oma harmonikkani on vielä tuollainen järkäle, iso konserttisoitin. Käytännössä on pakko vähän miettiä, mitä tekee niinä aikoina kun ei harjoittele, että pystyy edelleen soittamaan.
– Tyypit, jotka ovat pystyneet tekemään pitkän uran haitarilla, ovat yleensä aika hyvässä ruumiillisessa kunnossa. Tällä iällä konserttiharmonikka rankaisee äkkiä, jos alkaa soittaa seitsemän tuntia päivässä treenaamatta muuten.
Harjoittelua onneksi voi tehdä monella muullakin tavalla kuin pitämällä soitinta sylissä.
– Kun olen ollut menossa kisoihin, olen treenannut kävelemällä Helsingin katuja ja harjoittamalla mielenhallintaa. Silloin tietää jo osaavansa, kun pystyy käymään läpi konsertin jokaisen liikeradan ja musiikillisen jutun kävellessä, ilman sormien vahvan motorisen muistin tukea.
Pää ja tekniikka kunnossa
Klassisen musiikin puhtausihanne ja harmonikan virtuoottisuus vievät musiikkia helposti tiettyyn suuntaan.
– Haitari on ominaisuuksiltaan sellainen soitin, että sillä voi soittaa ihan sairaan nopeasti, ja soittamisen tehokeinot ovat helposti myös sen suuntaisia. Ilmaisu koostuu kuitenkin muustakin kuin tekniikasta – esimerkiksi yksinkertaiseen melodiaan voi hakea syvyyttä loputtomiin. Ne ovat kaksi erilaista musiikillista tehoa, joita molempia tarvitaan.
Harri toteaa, että soitossa kuuluu kaikki, mitä muusikko tekee. Teknisen osaamisen täytyy olla kunnossa, mutta se ei riitä. Myös pään pitää olla järjestyksessä.
– On taiteilijoita, jotka pystyvät tekemään huonollakin tekniikalla aika syvää musaa. Ehkä on kuitenkin kaksi eri asiaa, missä soittokunnossa on ja missä kunnossa pää on.
Pään kuntoa edesauttavat esimerkiksi harjoittelujaksot Lankojärvellä.
– En tykkää kauheasti Helsingistä, mutta siellä on hyvä tehdä töitä. Välillä sieltä on kuitenkin pakko päästä pois, ja koska kalenteriin pitää varata myös harjoitusaikaa, käyn täällä välillä viikon pätkiä harjoittelemassa. Pakka pysyy paremmin kasassa.
Edessä ensikonsertti
Harri tekee musiikkia monipuolisesti: soittaa harmonikkaa sekä solistisissa tehtävissä että osana erilaisia kokoonpanoja, joista mainittakoon Harri Kuusijärvi Koutus, Sampo Lassila Narinkka, Tero Hyväluoma Frost V, Ville Vokkolainen & Kadotettujen paratiisi, Zazambor sekä Tango à la Yona. Lisäksi hän säveltää, opettaa muun muassa improvisaatiota ja on ollut mukana useissa teatteri- ja elokuvatuotannoissa.
– Kokoonpanoissa, joissa olen mukana, musiikkia ei tehdä ensisijaisesti siksi, että se myisi. Niiden musiikki on aika marginaalista, mutta niissä voin toteuttaa itseäni. Samoin on silloin, jos minut pyydetään esiintymään nimenomaan Harri Kuusijärvenä.
– Jos taas menen mukaan keikalle, johon kootaan ammattimuusikoita soittamaan vaikka tangolaulajan taustalle, pitää noudattaa annettuja ohjeita. Siellä ei voi mättää soitinta avokämmenellä – mistä muuten kyllä tykkään.
Lankojärvellä muusikon uransa aloittanut Harri valmistautuu parhaillaan 28.8. Helsingin Musiikkitalossa pidettävään ensikonserttiinsa, jossa hän soittaa muun muassa neljä kantaesitystä teoksista, jotka hän on itse tilannut säveltäjiltä.
– Klassinen musiikki mielletään helposti museomusiikiksi, mutta eihän asia ole niin. Barokkiaikanakin on tehty paljon joutavaa kamaa, mutta vain hyvä musiikki on jäänyt elämään. Minun tehtäväni muusikkona ei ole arvioida musiikkia, vaan tehdä sitä. Aika näyttää, mikä jää.
Maailmalla ja kotikylässä
On todennäköistä, että Harria kuullaan useammin suuren maailman lavoilla kuin kotikylässä Lankojärvellä. Hän on jo ansainnut kannuksensa menestymällä kansainvälisissä harmonikkakilpailuissa ja konsertoimalla eri puolilla Eurooppaa ja Afrikkaa.
– Mie olen säestänyt Lankomiesten konsertteja varmaan kymmenvuotiaasta alkaen, ensin Enbusken Eskon kanssa ja Eskon lopetettua yksin. En mie aio lopettaa sitä, jos vain suinkin ehdin mukaan, Harri lupaa.
Oma taiteellinen työ jatkuu niin kauan kuin jatkuu, mutta Harri pitää täysin mahdollisena sitäkin, että tekee vanhemmalla iällä jotakin aivan muuta. Onneksi siihen on vielä aikaa, vaikka nuoruus onkin tauti, josta paranee joka päivä.
– Soittaminen on kieltämättä aika työlästä sinnittelyä. Kyllä minulla käy säännöllisesti mielessä, että olisi mukava tehdä jotakin sellaista työtä, millä on alku ja loppu.
Harrin kotisivuilla osoitteessa www.harrikuusijarvi.com on kuunneltavissa solistisia ja eri kokoonpanojen musiikkinäytteitä. Kieltämättä Harrin soitto haastaa perinteisen harmonikkamusiikin kuunteluun harjaantuneet korvat, mutta haaste kannattaa ehdottomasti ottaa vastaan!

Jaa uutinen:  

 
Naamatusten viimeisimmät
Hae uutisista ja sivustolta
Ilmoitukset
Raitti 300x250
 
Meän Tornionlaakso
Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net
Asiakaspalvelu:
Tilaukset
Osoitteenmuutos
Palaute
Uutiskirje
Yhteystiedot
Tavathan
Facebookissa:
Grafu Oy


Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net