Greger Toolanen on moniammattilainen

10.7.2014 06:01 Pia Loman

 

TORNIONLAAKSO–TORNEDAL – Kamera kädessään seisova herrasmies on tuttu näky eri tapahtumissa myös Suomen puolella. Mies on Greger Toolanen, Lohijärveltä kotoisin olevan äidin ja Övertorneån Kuivakankaalta kotoisin olevan isän poika.

Vuonna 1948 syntyneen Gregerin elämä tuo monimuotoisuudessaan mieleen Jonas Jonassonin kirjan Satavuotias, joka karkasi ikkunasta ja katosi.

Greger on vuodesta 2009 kirjoittanut Suomen ja Ruotsin puolen Tornionlaaksosta kertovia uutisia perustamaansa internetlehteen. Mutta mikä sai miehen aikanaan kiinnostumaan toimittajan töistä?

Työn perässä Australiaan

Täysi-ikäistyttyään Greger muutti Tukholmaan, jossa teki töitä maanmittausteknikkona. Pitkään hän ei kuitenkaan niissä töissä viihtynyt.

– Mie ajattelin, että kun olen kuitenkin niinkin kauas kotoa lähtenyt kuin Tukholmaan, niin sama se on lähteä vähän eteenpäin. Sain työluvat kuntoon ja lähdin vuonna 1967 Australiaan. Olin silloin 19-vuotias.

Australiassa Greger työskenteli rautatielinjojen rakentamisen parissa. Hänen vastuullaan oli muun muassa varmistaa, että linjat kulkevat suoraan. Eri syyt vaikuttivat siihen, että seuraavana vuonna hän kuitenkin muutti Australiasta pois. Ensimmäistä kertaa.

– Yksi lähdön syy oli se, että en ollut suorittanut asepalvelusta Ruotsissa. Lisäksi Australia oli mukana Vietnamin sodassa. Sotaan lähteviä arvottiin muun muassa synnyinpäivän perusteella. Koska olin siirtolainen, minulla oli suuri mahdollisuus joutua sotaan. En kuitenkaan ollut sotahenkinen, joten lähdin Ruotsiin asepalvelukseen, Greger muistelee paluutaan.

Siitä alkoi neljä ja puoli kuukautta kestänyt kotimatka. Greger oli varsinainen reppureissaaja; maat ja maanosat vaihtuivat nopeaan tahtiin. Aasian maiden lisäksi hänen reittinsä kulki Lähi-idän ja Itä-Euroopan kautta.

Greger matkusti liftaten, pakolaislaivalla, lentäen ja junalla. Hän söi aamiaista Ganges-joen varrella ja näki Nepalissa huumeturismin seuraukset. Tšekkoslovakiassa hän kohtasi Prahan kevään jäljet. Kaikki meni kotimatkalla kuitenkin hyvin.

– Sitten tulin laivalla yli Suomeen ja matkustin junalla Ylitorniolle. Isä tuli hakemaan Aavasaksalta. Minulla oli tarkoitus tulla jouluksi kotiin ja minä tulin.

Lehtimiehen synty

Ruotsiin palattuaan ja armeijan käytyään Greger mietti, että hänen pitäisi hankkia itselleen toinen koulutus. Hän haki vuoden kestävään toimittajakouluun Skåneen ja kuului siihen onnekkaaseen kymmeneen prosenttiin, joka tuli valituksi. Greger kehuu opettajia, jotka olivat itse toimittajia.

Kenties hyvät opettajat tai luontainen lahjakkuus vaikuttivat siihen, että koulutuksen jälkeen Gregerille tarjottiin töitä yhteisöviestinnän alalta. Hän ihmettelee sitä itse, sillä siihen aikaan töiden saaminen oli vaikeaa.

Greger halusi kuitenkin takaisin Australiaan.

Mies lensi maailman toiselle puolelle Hawaijin ja Fidžin kautta. Viimeisin koneenvaihto Gregerilla oli Uudessa-Seelannissa. Sinne hän melkein jäi töihin ja kertoo sen olevan asia, jota hän edelleen katuu.

– Minulle tarjottiin toimittajan paikkaa pääkaupunki Wellingtonissa. Pidin paikkaa kuitenkin liian rauhallisena. Jälkikäteen ajatellen olisi ollut viisainta jäädä Uuteen-Seelantiin muutamaksi vuodeksi ja kerätä sieltä työkokemusta, Greger harmittelee.

Australiaan päästyään hän meni Melbourneen. Siellä hän tutustui toiseen ruotsalaiseen, englantilaiseen ja australialaiseen mieheen. He alkoivat tehdä yhteistyössä yhteisöviestinnän ja graafisen alan freelance-töitä Ruotsiin.

Ei aikaakaan kun kaverukset suunnittelivat, että he alkaisivat kiertää Eurooppaa ja tehdä sieltä käsin töitä. Sinä vuonna olivat Münchenin olympialaiset.

– Tulimme Saksaan ja ostimme Kleinbusin. Kiersimme sillä ympäri Eurooppaa ja kirjoitimme matkaraportteja australialaisiin lehtiin.

Muutto Norjaan

Jonkin ajan päästä poikien tiet erosivat ja Greger päätti jäädä Pohjois-Ruotsiin. Ei kuitenkaan kauaksi aikaa, sillä pian hän siirtyi työnvälityksen kautta Norjaan.

Hän meni töihin vastaanottovirkailijaksi erääseen tunturihotelliin, joka sijaitsee 200 kilometriä Oslosta pohjoiseen. Siellä mies viihtyi yhden sesongin.

Hotellilla Greger oli tavannut norjalaisen naisen, ja töiden päättyessä hän muutti tämän perässä Osloon. Greger alkoi tehdä media-alan töitä freelancerina. Yksi hänen työnantajistaan oli Suomen Yleisradion ruotsinkielinen toimitus. Lisätienestiä Greger ansaitsi työskentelemällä vanhainkodissa apulaishoitajana.

Tuolloin elettiin 1970-luvun puoliväliä ja ympäristötietoisuuden heräämisen aikaa.

– Kun olin Norjassa, innostuin ympäristöasioista ja maanviljelyksestä. Avopuolisoni kanssa asuimme kesiä Övertorneålla, josta sain vuokrata maita. Innostuin eniten mustaviinimarjan viljelystä.

Greger nimeää yhdeksi elämänsä käänteentekeväksi asiaksi Erik Dammannin kirjan Tulevaisuus käsissämme. Hän tunsi erityisesti kirjailijan ympäristöstä ja ravinnosta kirjoittamat ajatukset omikseen.

Pikkuhiljaa Greger oli havahtunut siihen, että hän halusi muutosta omaan elämäänsä. Hän oli jo ehtinyt rakennuttaa kesämökin Kuivakankaalle ja niin hän palasi pohjoiseen, jossa koki voivansa elää omannäköistään elämää.

Uusi työ opettajana

Ei aikaakaan kun joku vinkkasi Gregerin nimen Koulutus Nordille. Hän alkoi opettaa matkailualan opiskelijoille saksaa ja englantia. Omaa taloa Kuivakankaalle Greger alkoi rakentaa vuonna 1980.

Nordilla hän viihtyi muutaman vuoden ja siirtyi sieltä Pajalaan peruskouluikäisten ja aikuisopiskelijoiden englannin ja ruotsin kielen opettajaksi. Näinä vuosina hänestä tuli myös aviomies ja isä.

– Matarengissa opiskelemassa olleista tyttäristä yksi tarttui syliin ja siitä alkoi sitten perhe-elämä, Greger kertoo.

Pohjoiseen paluun myötä toimitustyö tuli takaisin Gregerin elämään Hän pääsi aluksi Haparandabladetiin osa-aikaiseksi paikallistoimittajaksi. Hän piti kummastakin työstään mutta hänen vaimonsa ei viihtynyt Matarengissa.

Niinpä Greger päätti hakea SCA:n henkilökuntalehden päätoimittajan työtä. Hän sai työn, ja vuonna 1985 he muuttivat Sundsvalliin, jossa syntyi kolme lasta lisää. Työ vei Gregeriä ympäri Eurooppaa SCA:n toimipistepaikkakunnille.

Elämäntilanne johti kuitenkin siihen, että Toolasille tuli avioero. Samoihin aikoihin Haparandabladet tarjosi Gregerille uudestaan töitä. Hän irtisanoutui SCA:lta ja muutti takaisin Matarenkiin.

Matka kohti verkkomaailmaa

Greger osallistui vuosina 1999–2000 Kainuussa järjestettyyn erityiskoulutukseen internetjulkaisuista. Hän lopetti työt Haparandabledetille ja perusti koulun jälkeen Haaparannalla ja Torniossa ilmestyvän ruotsinkielisen nettilehden nimeltään Eurocitynet.nu.

– Olin ensimmäinen, joka kirjoitti, että Ikea tulee Haaparannalle.

– Työ oli pioneerihommaa, siihen aikaan tietokoneen käyttö ja nettilehdet eivät olleet vielä yleisiä, joten bannerit ja sähköiset mainokset olivat uusia asioita.

Lehti kuitenkin lakkautettiin muutaman vuoden jälkeen. Mutta toimettomaksi Greger ei jäänyt. Rajayhteistyö on aina kiinnostanut häntä ja niin Greger lähti mukaan tekemään ruotsinkielistä Rajaton-Gränslös -lehteä.

Lehden teon hän lopetti teon maaliskuussa 2007 ja siirtyi Pajalan lentokentän laajennustöiden markkinointipäälliköksi.

Uusille urillle

Jonkinlainen kutina internetjulkaisuun Gregerille jäi, ja entisen työntekijänsä kanssa hän alkoi suunnitella uuden internetjulkaisun konseptia. Työt Pajalassa päättyivät ja Tornedal.se julkistettiin syksyllä 2009. Sillä tiellä hän on edelleen.

Miehen elämäntarinaa kuunnellessa ei voi kuin ihmetellä ja ihailla sen uskomatonta kirjoa. Tuntuu kuin asiat olisivat vain tapahtuneet ilman sen suurempaa suunnittelua. Edes tänä keväänä tullut aivohalvaus ei pysäyttänyt Gregeriä, vaan mies toipui siitä lähes täydellisesti. Idearikkaan ja kehittämishaluisen miehen mielessä pyörii jo monia uusia ajatuksia.


Jaa uutinen:  

 
Naamatusten viimeisimmät
Hae uutisista ja sivustolta
 
Meän Tornionlaakso
Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net
Asiakaspalvelu:
Tilaukset
Osoitteenmuutos
Palaute
Uutiskirje
Yhteystiedot
Tavathan
Facebookissa:
Grafu Oy


Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net