Geologi Jenni Hasa kannustaa tarttumaan tilaisuuksiin

11.2.2016 06:01 Kaisu Määttä

 

”Sanoin mie talvella Kirunassa, ko oli pakkasta melkein 40 astetta, että jo vain täälä on kylmä kesä, mutta vissiin se on kesä ko mie kerta kesätöissä olen!”

TENGELIÖ – Ylitornion Tengeliöstä kotoisin oleva Jenni Hasa kirjoitti ylioppilaaksi Ylitornion Yhteiskoulusta ja lähti sen jälkeen talveksi 1998 Alaskaan. Sitä ennen hän oli ollut osan aikaa töissä kirjastolla ja Alaskan jälkeen hän oli yhden vuoden luokanopettajan apuohjaajana Tengeliön koululla.
– Sen jälkeen aloin hakea eri koulutuksiin ja pääsin kahteen paikkaan. Toinen oli Kuopioon opiskeleen viittomakielen tulkiksi ja toinen Oulun yliopistoon lukemaan geologiaa. Kuopio oli kyllä yllätys, koska en ollut koskaan opiskellut viittomakieltä ja sinne otettiin 18 ihmistä sisälle, ja hakijoita oli kaksisataa, Jenni kertoo.
Valinta kohdistui mietinnän jälkeen kuitenkin geologiaan ja Oulun yliopistoon.
– Olen aina ollut kiinnostunut luonnosta ja kivistä, niin päätin että lähen sinne.
– Kun mulla on ollut vuodesta 1991 lähtien huskyja, kävin opiskelujen aikana tekemässä aika paljon töitä koirahommissa. Taisi olla kolmas kesä, kun pääsin kesätöihin GTK:lle ja aloin tehdä geologin hommia.
Varsinaisia opintoja Jenni kertoo tehneensä noin 3,5 vuotta ja olleensa sen jälkeen huskyjen kanssa talvet töissä Rovaniemellä ja Napapiirillä ja kesät geologin töissä GTK:lla.

Pitkä kesähuki
– Vuonna 2006 näin yliopiston seinällä lapun, että Northland Exploration Finland on aloittanut tutkimukset Kolarissa. Hakuaika oli kyllä mennyt jo kiinni, mutta soittelin sinne kuitenkin Tero Niiraselle ja kyselin työpaikkaa. Mulla puuttui silloin vielä gradu opinnoista ja ajattelin, että menen kesäksi töihin sinne. Siitä tulikin pitkä kesä, sillä olin Northlandilla kaheksan ja puoli vuotta, Jenni kertoo naureskellen.
Ensin työt sijoittuivat Suomeen ja Kolarin kunnan alueelle, jossa Jenni oli yhtenä tekemässä kallioperän kartoitusta koko kesän sekä avustamassa kairausvalvonnassa. Syksyllä starttasivat Northlandin Ruotsin puolen projektit Stora Sahavaara ja Kaunisvaaran kaivos (Tapuli) Northland Resources AB.

– Siitä lähtien olen ollutkin Ruotsin puolella töissä, Jenni tuumaa.

Mukaan Tapuliin
Tapulin kaivostoiminnan alku oli erikoisen nopea, koska ensimmäinen reikä kairattiin 2007 ja kaivostoiminta alkoi jo vuonna 2011.
– Se oli tavattoman nopea projekti. Normaalistihan voi mennä kevyesti 10–15 vuotta, ennen kuin tutkimuskohteesta tulee kaivos, ja kaikistahan ei koskaan edes tule. On geologin unelma, että saa olla alusta lähtien mukana tutkimustoiminnassa, Jenni sanoo ja kertoo, että hänen tavoitteenaan oli päästä kaivosgeologiksi Tapuliin.
Hän siirtyi kaivosyhtiön töihin syksyllä 2011 ja jatkoi siellä vuoden 2014 loppuun saakka, jolloin kaivos meni konkurssiin.
– En koskaan ajatellut, että näkisin senkin tilanteen, että kaivos menee kiinni, Jenni sanoo.
Omassa henkilökohtaisessa elämässäkin ehti tänä aikana tapahtua paljon. Hän osti 2010 silloisen avomiehensä kanssa talon Kolarista, mutta vuoden 2015 alussa laitettiin avomiehen kanssa lusikat jakoon ja yhteinen talo pantiin myyntiin. Jenni raijasi osan tavaroistaan isänsä luokse Tengeliöön.

Kesätöihin LKAB:lle
– Vuoden alussa, helmikuussa sain kuitenkin sen viivästyneen gradun valmiiksi, mikä oli vuoden positiivisin tapahtuma. Opinto-ohjelmatkin oli kerinneet muuttua välillä jo kolme kertaa. Sitten kerkesin olla jopa kuukauden työttömänä – ensimmäinen työttömyysjakso ikinä – ja huhtikuussa 2015 menin Kirunaan LKAB:n kaivokselle kesätöihin. Siinä työssä olen edelleen, Jenni nauraa.
Näillä näkymin kesätyöt jatkuvat ainakin ensi syksyyn saakka.
Koirat, huskyt sekä pari porokoiraa ovat kulkeneet Jennin matkassa koko ajan. Tänä talvena huskyt ovat lainassa ystävillä, osa juoksee työkoirina ja osa kisavaljakoissa. Porokoirat ovat Tengeliössä pihavahteina Jennin isän koirien kanssa.
Kaunisvaarassa unelmatyö
– Ammatillisesti mulle oli kaikkein parasta aikaa, kun olin töissä kaivoksella Kaunisvaarassa. Se oli pieni firma eikä hirveän isoa väkimäärää, niin siellä pääsin tekemään hyvin monipuolisesti töitä, ei vain geologina. Tein paljon erilaisia suunnitelmia, viikkosuunnitelmia, ja olin vastuussa myös lastauksista ja malmien sekoituksista ja pääsin perehtymään rikastuslaitoksen tuotantoon.
Jenni työskenteli Kaunisvaarassa 3,5 vuoden ajan.
– Mulla oli älyttömän hyvät esimiehet. He olivat innostuneita, jakoivat vastuuta ja toivoivat, että ihmiset kehittyvät. En ole missään työssä oppinut samalla tavalla ja yhtä paljon kuin Kaunisvaarassa. Työporukka oli myös äärettömän hyvä. Monen kanssa pidetään vieläkin yhteyttä.

Kennel Kefeus ja koirat
Kenneltoiminta ja oman kennelin siperianhuskyjen kasvattaminen ovat edelleen mukana Jennin elämässä. Viime vuonna kennelistä lähti maailmalle yksi siperianhuskypentue. Jenni istuu myös Suomalaisen Siperianhuskyseuran hallituksessa sekä jalostustoimikunnassa, jolla on tälle vuodelle tehtävänä jalostuksen tavoiteohjelma kennelliitolle.
– Olen hankkimassa myös koetoimitsijan valmiuksia, joten olen taas koiraharrastuksessa mukana ihan aktiivina, Jenni sanoo.
Koirahulluus on Jennin mukaan hänen isältään Ilkalta perittyä, vaikka myös Tarja-äiti oli mukana koiraharrastuksessa ja tuki Jenniä täysin myös kennelin perustamisessa.
– Koko elämäni ajan meillä on ollut koiria. Mie nukuinkin vaunuissa koirahäkin vieressä, ja ensimmäisen huskyn sain 13-vuotiaana, Jenni muistelee.

Koruja, joogaa…
Vapaa-aikanaan Jenni kertoo tekevänsä paljon erilaisia koruja – puukoruja, hopeakoruja, kivikoruja – ja käyvänsä elokuvissa. Hän myös lukee ja joogaa ja Tengeliössä ollessaan tekee koirien kanssa metsälenkkejä. Monista harrastuksista huolimatta Jenni vakuuttaa ehtivänsä nukkuakin.
– Nyt on paljon ylimääräistä aikaa, kun ei ole koiria kotona Kirunassa. Tavoitteena on, että jossakin vaiheessa asuisin taas niin, että pystyisin pitämään koirat omassa pihassa, Jenni haaveilee.

Alaska kuin toinen kotimaa
Harrastuksia muistellessaan Jenni huomaa vielä yhden: matkustelu. Esimerkiksi Alaskassa hän on käynyt useamman kerran, niin että siitä on muodostunut tavallaan toinen kotimaa.
Alaska on tullut tutuksi siperianhuskyjen kautta, sillä Jenni on käynyt ostamassa sieltä useammankin koiran. Pari kasvattiaan hän on sinne myynytkin.
– Olen myynyt aika paljon koiria ulkomaille: Irlantiin, Englantiin, Sveitsiin, Itävaltaan, Ruotsiin, Norjaan. Jokaisella pallonpuoliskolla on tuttuja. Huskyt ovat iso yhdistävä tekijä.
– Yhtenä harrastuksena noitten porokoirien kanssa on poropaimennus, jota olemme harjoitelleet Minna Mäntyranta-Mustosen opastuksella, Jenni muistaa vielä mainita.

Unelmana asua Tornionlaaksossa
Jenni voisi asua missä tahansa, jopa kaupungissakin vähän aikaa, mutta hän unelmoi voivansa asua vielä joskus Tornionlaaksossa.
Unelmia ja haaveita, erilaisia vaihtoehtoja, Jennillä on aina riittänyt. Nyt hän sanoo, että voisi joskus alkaa vaikkapa yrittäjäksi. Alaa kysyttäessä Jenni nauraa, – niitä on niin monta!
– Jos olisin jossakin isossa kaupungissa, mie varmaan laittasin tee- ja kahvikaupan, tai toinen vaihtoehto olis scifi-kirjakauppa.
– Geologia tulee aina tietyllä tavalla olemaan matkassa, kun teen kivikoruja, mutta pystyn tekemään kaikenlaista muutakin. Unelmia ja haaveita pitää olla ja niitä tavoitella, ettei kiikkustuolissa tarvi katua.

Asioita vain tapahtuu
Uusia harrastuksiakin Jenni mielii aina silloin tällöin lisää. Tällä hetkellä ajatuksissa on metsästyskoiran hankkiminen.
– Asioita vain tapahtuu. Työpaikatkin ovat tulleet puolivahingossa, Jenni naureskelee ja toteaa, että kai se on sitä, kun hän on aina innostuneesti ensimmäisenä hihkaisemassa ”mie!”
– Mutta pikkujutut voi viedä vaikka kuinka pitkälle. Oikeasti ei ikinä tiedä, mitä nurkan takana on. Tykkään kansainvälisyydestä ja tykkään, kun kaivosala on niin kansainvälinen. Olen käyttänyt töissä pääasiassa englantia ja ruotsia. Oikeastaan en edes osaa kunnolla erikoissanastoa suomeksi.

Aina uusi varasuunnitelma
Ruotsissa on työttömäksi jääneitä auttamassa virasto nimeltä Trygghetsrådet. Jenni kertoo menneensä Tapulin loppumisen jälkeen sinne ja esittäneensä omat suunnitelmansa virkailijalle.
– Se nainen sanoi, että olispa ihmisillä puoletkaan tuosta määrästä ideoita mitä sulla. Sie tulet ja kerrot, että olet pistäny paperit menemään joka paikkaan ja sulla on valmis suunnitelma, että tätä ja tätäkin vois vaikka tehdä, ja että joku näistä se sitten on, Jenni nauraa.
– Se kysyi, saako hän soittaa sulle puolen vuoden päästä uudestaan ja mie lupasin ja se soitti. Mie kerroin, että joo, mie olen täälä Kirunassa ja niin edelleen, ja sitten se kysyi, että saako hän soittaa vuoden päästä taas uudestaan. Mie sanoin, että saat saat.
Sillä tavalla hän on elämässään toiminut aina, pistänyt hakupapereita menemään minne milloinkin, vaikkei olisi ollut mitään hakemista tai hakuaika jo mennyt ohitsekin.
– Joskus täytyy hypätä rohkeasti eikä miettiä liian kauan. Tilanne, johon kannattaa tarttua, voi olla hyvin nopeasti ohitse, ja sitten voi vaan harmitella, Jenni rohkaisee.

Jaa uutinen:  

 
Naamatusten viimeisimmät
Hae uutisista ja sivustolta
Ilmoitukset
Raitti 300x250
 
Meän Tornionlaakso
Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net
Asiakaspalvelu:
Tilaukset
Osoitteenmuutos
Palaute
Uutiskirje
Yhteystiedot
Tavathan
Facebookissa:
Grafu Oy


Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net