Esteri Vaaraniemi juhlii 100-vuotispäiväänsä

18.12.2015 06:01 Kaisu Määttä


”En mie aikonu pittää juhlia, mutta nuo tyttäret sano, että ihmisiä tullee kuitekki, niin päätimä sitte pittää aivan oikeat juhlat”, Esteri Vaaraniemi sanoo.

KAINUUNKYLÄ – Eräänä sunnuntai-iltana pimeän jo laskettua olen matkalla jututtamaan muutaman päivän päästä sata vuotta täyttävää Esteri Vaaraniemeä. Pihaan ajettuani tulee portaille minua vastaanottamaan nainen, Esterin kuudesta tyttärestä vanhin, Anneli Vaaraniemi, ja sisällä pirtissä odottaa lisää naisia ja yksi nuori mieskin. Kaikki seisovat – myös itse Esteri.
– Olemme odottaneet ko joulupukkia, nauraa yksi Esterin tyttäristä, Helvi Itäaho, ja kertoo, että äitiä vähän jännittääkin toimittajan tulo.
Jännittämisestä huolimatta Esteri on toimittajan saapumista kuullessaan lohkaissut hänelle ominaisella huumorilla: ”Sata vuottako piti ellää, ennen ko ensimmäinen lehtijuttu tehhään!”
Helvin ja Annelin lisäksi paikalla on kolmaskin tytär Silja Juujärvi sekä hänen poikansa ja miniänsä, Jarmo Juujärvi ja Marika Päällysaho, viikon vanha aviopari.
Lopulta olemme kaikki istumassa, paitsi Bella-koira, joka panee makuulle lattialle ja sieltä alkaa pian kuulua kuorsausta. Alan kysellä Esteriltä hänen elämäntarinaansa.
Saan kuulla, että Esteri on omaa sukuaan Lauri ja kotoisin Poikkilahdelta. Hän on syntynyt 20.12.1915 Anna-Kreetta ja Kaarlo Aukusti Laurin vanhimpana lapsena.

Laurin tilan tyttäriä
Talo, jossa Esteri syntyi, on vieläkin olemassa, joskaan ei enää käytössä. Tila on ollut olemassa jo 1539, mutta Esteri muistelee, että vuorilaudassa hän on nähnyt vuosiluvun 1880, mikä tarkoittaa kai sitä, että rakennuksen seinät on silloin vuorattu.
Laurin tila sijaitsee komealla paikalla jyrkän Kierivaaran rinteen vieressä, ja toiselle puolella Rantatietä virtaa Tornionjoki. Tilalla oli pitkät navetat, paakastupa ja savusauna vielä Esterin lapsuudessa.
– Vanhempani olivat maanviljelijöitä, karjaa piettiin ja heinää tehtiin. Työmiestä ei päivätöissä tarvittu, itse tekivät kaikki tilan työt, Esteri kertoo.
Lapsia Anna-Kreetalle ja Aukustille syntyi kaikkiaan neljä, kaksi poikaa ja kaksi tyttöä. Nyt elossa on Esterin lisäksi vielä toinen pojista, 95 vuotta täyttävä Pentti, joka asustaa Saarenvireessä Torniossa.

Käsitöitä piti oppia
Laurin talossa pidettiin Esterin lapsuudessa käsityökursseja ja Esteri sanookin:
– Ainaki käsitöitä piti oppia, jos ei muuta jaksanu.
Sitten hän muistelee, että hän oli ehkä jotain kuusivuotias silloin, kun pääsi Paavo-veljensä kanssa käsityökurssille puolaamaan lankaa.
– Katria harmitti, hän olis halunnu myös puolata, Esteri naurahtaa.
Esterin tyttäret vahvistavat, että Laurilla on aina ommeltu ja tehty käsitöitä. Esterin äiti teki sekä oman talon väelle että naapureillekin vaatteita, ja samalla tavalla on Esterikin ommellut ja opettanut myös omat tyttärensä ompelemaan ja neulomaan.
– Tässä viime talvena, kun olin unohtanut sukankutomisessa yhden kantapäämallin, niin äiti sen palautti mulle mieleen, Helvi sanoo.
Yhä edelleen Esteri kutoo kaiken aikaa sukkia. Kun tyttäret tulevat käymään, hän heti kysäisee, mahtaako olla sukantarvetta. Sängynpeitteitä ja liinoja on myös tehty elämän aikana melkoinen määrä.
– Viiminen sukkapari on nyt kesken, kun kielsivät, ettei tämä nuha parane, jos koko ajan lankaa pöllytän, Esteri sanoo.

Luomajoella lehmien hoitajana
Lapsena, 6–7-vuotiaana, Esteri kulki kesät ämminsä kanssa Luomajoen varressa kesäkentällä lehmiä hoitamassa.
– Ämmi halusi pitää minua siellä, kun muut ei halunneet olla. Sitten syksyllä, kun alkoi koulu, pääsin sieltä pois, Esteri hymähtää.
Tyttäret päivittelevät kävelymatkaa Luomajoen varteen, mutta Esteri toteaa, että joo, piti kävellä, mutta ei se aina riittänyt. Joskus piti juostakin. Lehmien hoito kesäkentillä oli kuitenkin lapsesta aivan mukavaa tekemistä, hyvät muistot siitä on jäänyt.
Koulun loputtua Esteri kulki siivoamassa ja lämmittämässä kyläkoulua ainakin yhden talven. Sitten, noin 20-kesäisenä, hän meni töihin Kainuunkylän kauppaan, ja kävi tekemässä töitä myös Nuotiorannalla Ojan kaupassa.

Emäntäkoulu ja sitten lotaksi
Syksyllä 1938, kun elettiin jo sodan uhkaa, Esteri meni Limingan emäntäkouluun, jossa oli hyvin vaativa ja tarkka opettaja.
– ”Tyttäret, tyttäret, maalaistalon tyttäret, teän pittää tietää!” Niin se sanoi meille, Esteri muistelee ja hymyilee.
Emäntäkoulun jälkeen Esteristä tuli lotta ja hänen tehtävänsä tulivat kansanhuollosta. Hänen piti käydä talojen navetoissa tarkistamassa ja laskemassa lehmien lukumäärä. Tarkistettavana alueena oli ainakin kymmenen kilometriä Martimojoelle saakka. Potkurilla Esteri sen talvella kulki.
– En mie ehtiny navetoihin saakka niitä laskemaan, uskoin mitä ihmiset sanoi heillä olevan, Esteri muistelee.
Kun valtio sitten osti evakoille taloista kaksi lehmää taloutta kohti, oli Esteri mukana kuljettamassa lehmiä Kemijärvelle. Matka oli pitkä. Lehmät piti välillä lypsää tavaravaunussa ja maito jaettiin sitä haluaville.
– Takasin tultiin junalla Kemiin saakka, mutta siellä piti sitten yöpyä, kun ei ollut millä jatkaa tänne Ylitorniolle, Esteri kertoo.

Rahankeruuta talosta taloon
Lottana Esteri sai tehtäväkseen myös rahankeruureissun talosta taloon. Se käsky tuli pappilasta ja kierrettävä alue oli tälläkin kertaa laaja. Kulkuvälineenä oli polkupyörä tai potkuri.
– Se oli kaksikymmentä markkaa, mikä piti talosta saaha, mutta yhessäki talossa sanottiin, ettei heillä ole ko viisitoista markkaa. Mie sanoin, että antakaa se, niin mie panen viisi markkaa omistani, Esteri kertoo.
Lottana ollessaan Esteri kävi jakamassa ruokaa venäläisille vangeille ja huolehti ruokatarjoilusta myös suojeluskuntalaisten kokoontuessa.
Kesällä 1940, kun Ylitornion kirkko vihittiin käyttöön, Esteri oli mukana tarjoilemassa arvokkaille kutsuvieraille.
– Rintamalottana en ollut koskaan, täällä kotirintamalla vain ja ilmavalvonnassa. Kun evakkoon piti täältä lähteä, menin itsekin, Esteri sanoo.

Rai-muorina ja emäntänä
Esteri ei enää muista missä ja miten tapasi Väinön, vaan tyytyy toteamaan, että ”jossakin se sattui kelkkaan”. Pari avioitui 1943, kun Esteri oli 27-vuotias.
Niin Esteristä tuli talon emäntä Kainuunkylään, jossa heillä päätoimeentulona oli maatalous ja karjanhoito. Lehmät pantiin tilalta pois vasta 1987, jolloin Esteri oli 72-vuotias.
– Isä kuoli sitä seuraavana vuonna, Anneli sanoo.
Maataloustöitten ohessa Esteri hoiti myös rai-muorin tehtäviä, toimi pitoemäntänä ympäri kylää.
Tyttäret huomauttavat, että heidän mielestään äidin pitkän iän salaisuus ovat olleet kova työ ja liikunta. Liikuntaa Esteri ei ole jättänyt vieläkään, vaan jos sää sallii, hän kävelee koiran ja jonkun tyttärensä kanssa jopa parin kilometrin lenkin. Joka päivä.
– Eipä siellä paljon muita näy ko yksi satavuotias ja koira ja joku meistä tyttäristä, Helvi naurahtaa.
Ulkona liikkuessa apuna on rattailla oleva potkukelkka, mutta sisällä Esteri liikkuu ilman tukea tai apuvälineitä. Ryhti on kadehdittavan hyvä.
– Ko on näin lyhyt, ei kannata kumarassa kävelä, Esteri sanoo ja meitä naurattaa.

Maailmalta äitiä juhlimaan
Joku tyttäristä tuo nähtäväkseni seinällä olevan kuvan, joka on otettu Esterin 95-vuotispäivänä. Katson kuvan Esteriä ja sitten katson pöydän ääressä istuvaa Esteriä – eikä hän ole päivääkään siitä vanhentunut. Ei, vaikka vuosi sitten häneltä leikattiin rintasyöpä ja sen jälkeen olivat rankat hoidotkin.
– Lääkäritkin epäilivät sitä leikkausta, pelkäsivät että miten äiti kestää nukutuksen. Äiti sanoi, että jos ei kestä niin ei, mutta se syöpä lähtee nyt, Helvi muistelee.
– Ja se lähti. Ei mennyt kuin muutama päivä leikkauksesta, kun äiti oli taas liikkeellä ja tehtiin se parin kilometrin kävelylenkki.
Pitkän iän salaisuuksiin kuuluu liikunnan lisäksi varmasti myös valoisa ja myönteinen elämänasenne.
– Vanhemmat ovat kouluttaneet kaikki meät tyttäret. Kaikki olemme käyneet Ylitornion yhteiskoulun ja sitten lähteneet maailmalle. Kauimpana asuva on Luxemburgissa, mutta hänkin käy täällä monta kertaa vuodessa, Anneli kertoo.
Myös lastenlapsia on kuusi, hekin kaikki jo ammateissaan.
Ensi viikonloppuna kaikki tyttäret sekä lastenlapset kumppaneineen tulevat luonnollisesti taas Esterin luokse, nyt juhlimaan äitiä ja mummoa oikein kunnolla. Esterin 100-vuotisjuhlat pidetään Festipalvelussa sunnuntaina.

Jaa uutinen:  

 
Naamatusten viimeisimmät
Hae uutisista ja sivustolta
 
Meän Tornionlaakso
Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net
Asiakaspalvelu:
Tilaukset
Osoitteenmuutos
Palaute
Uutiskirje
Yhteystiedot
Tavathan
Facebookissa:
Grafu Oy


Alkkulanraitti 48
95600 Ylitornio
Puh: 020 743 3210
ylitornio(@)tornionlaakso.net